Voittajafiilis

Jee! Sain juuri taman vuoden ensimmaiset assessmentit tehtya! Tai no siis sen esseen sain jo viime viikolla, mutta essay plan tuli nyt viimeinkin valmiiksi. Kuten tossa aiemminkin taisin jo mainita, niin olen edelleen ihan yhta huono opiskelija kuin ennenkin; kurssillani on tyyppeja, jotka alkoivat tekemaan tata noin 1000 sanan esseesuunnitelmaa kuukausi sitten ja ovat stressanneet sita hillittomasti. Oikeita ylisuorittajia. Taysin toisenlaista lahestymista edustamme mina ja norjalainen kurssikaverini Marie, jotka molemmat kaytannossa aloitimme kirjoittamaan suunnitelmiamme eilen ja saimme ne valmiiksi tanaan. On ihan hyvin mahdollista, etta mut pudotetaan hyvin pian maanpinnalle ja failaan taman tehtavan, mutta ainakin talla hetkella tuntuu, etta mulla ja Mariella on paljon enemman selvilla, mita olemnme tekemassa, kuin monilla niista jotka ovat nyt pakertaneet tuon kuitenkin suhteessa aika pienen tehtavan aaressa viikkotolkulla. No, mutta sen nakee sitten kun saadaan feedback.

Koska edelleenkaan mun elamassani ei siis ole tapahtunut mitaan kummempaa, kuin kouluhommien valttelya ajattelin vahasen kertoa, miten ma niita valttelen. Portersissa en siis ihan oikeasti ole kaynyt paljon yhtaan vaan suurin osa valttelysta on onnistunut ihan vain kotona istumalla, toisin sanoen tehden kaikkea muuta kuin opiskelua. Ruuan laittoon saa kulumaan hirvittavan paljon aikaa jos toinen vaihtoehto on opiskelu, samoin suihkuun, siivoamiseen tai vaikka meikkaamiseen. Suurin osa ajasta mulla menee kuitenkin ihan vain telkkarisarjoja katsellen ja tyhmia Facebook-peleja pelaillen (onneksi niissa sentaan loppuvat elamat joskus niin, etten voi enaa pelata ennen kuin ne latautuvat uudestaan).

Talla hetkella mun ehdoton lempparisarjani taitaa olla edelleen vanha tuttu How I met your mother. Viimeinen kausi jo kaynnissa. Nytkin on vasta keskiviikko ja odotan jo innolla tiistaita, etta paasen nakemaan uusimman jakson. Sairasta.

Toinen supersuosikki talla hetkella on Orange is the New Black, jonka loysin vasta hiljattain. Ihan sairaan hyva sarja, jonka ma binge watched muutamassa paivassa: naisvankila, lesboja, mustaa huumoria ja viela Weedsin tekijalta, mita muuta voi pyytaa? Haha!

Hannibal oli myos uusi tuttavuus, jota katsoin ihan innolla, vaikka puoliksi pelotti ja puoliksi allotti jotkin asiat. Edelleenkin hyppaan sankyyni metrin paasta koska pelkaan etta muuten joku kiskoo mut sangyn alle ja tappaa mut, vaikka kyseisen jakson katsomisesta alkaa pian olla varmaankin kuukausi... Eihan sita koskaan tieda. Mad Mikkelsen on joka tapauksessa loistava nayttelija ja tykkaan kovasti, etta pohjoismaiset nayttelijat ovat alkaneet saada suurempia rooleja Jenkeissa.

Almighty Johnsons on Uusi-Seelantilainen sarja norjalaisisten jumalien reinkarnaatioista. Jostain syysta kiwi huumori ja aksentti kiehtoo mua ihan kamalasti. Taa sarja taisi itseasiassa loppua tahan viimeisimpaan kauteen, mutta oli ihan superhyva!

Once Upon A Timea ma oon rakastanut sen alusta alkaen. Nykyinen kausi ei todellakaan ole enaa niin hyva kuin ensimmainen, mutta kylla se edelleen menettelee ja todellakin voittaa opiskelun. Kai se herattaa jonkinlaisen sisaisen lapsen, joka edelleen haluaa katsella Disneyn piirrettyja...

Homelandiin mulla oli jo alkukaudesta menna maku, koska tuntui tosi tylsalta, mutta kausi on nyt paassyt ihan loistavaan vauhtiin. Ihan paras sarja, ja mita muuta voisikaan olla kun Obamakin siita niin kovin tykkaa! Terroristit ja CIA; tan ehka jotenkin kaukaisesti voisi liittaa siihen, etta taa liittyy opiskeluun koska opiskeleen IR. Tai sit ei.

Muuten mun tulee muistaessani katseltua Vampire Diariesia, Greyn Anatomiaa, Supernaturalia, Pretty Little Liarsia, Big Bang Theorya ja vaikka mita. Puolista sarjoista en edes oikein tieda, mita niissa tapahtuu koska ne lahinna pyorivat siina taustalla kun teen kaikkea muuta. Pitaisi varmaan alkaa huolestua naista mun ADHD-piirteistani. Onneksi kenenkaan ei yleensa tarvii katsoa mun kanssani telkkaria, koska mun on yleensa pakko tehda kaikkea ylimaaraista siina samalla. En vaan osaa keskittya siihen yhteen asiaan kerrallaan...

Nyt ma olen taas vannonut, etta seuraaviin deadlineihin valmistaudun ajoissa. Melkein uskon itseeni.

PS. Kuten huomata saattaa lapparin nappis paatti hajota ja nyt parjaillaan irrallisella englantilaisella nappiksella.

Well

On tainnut taas hurahtaa kuukausi viime kerrasta. Totta puhuen mulla ei ole ollut paljoakaan kirjoitettavaa, koska ei ole yksinkertaisesti tapahtunut mitään. Ajattelin viimeksi, että seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa mun huoneestani: No tästä voitte päätellä kauanko mulla on mennyt saada aikaiseksi siivota tää huone, ottaa kuvia, siirtää ne koneelle ja nyt sitten raapustaa tämä. Jep, hetkonen.

"Kirjoituspöydälle" ei mahdu edes kirjoittamaan saati laskemaan läppäriä.
Ja sohvalle ei todellakaan mahdu istumaan...

Reilun viikon päästä on ensimmäiset deadlinet ja olen tunnettuun tapaani jättänyt taas kaiken aika viime tippaan. Tänään sain viimein kunnolla aloitettua toisen esseistä, joten toivoa on. Tyhmä pää ei vain opi. Se mikä on erikoista, on se että mulle juuri eilen todettiin, että "miten niin et oo saanut esseitäs tehtyä? Miten sä oot oikein aikas kuluttanut? Et sä ainakaan Portersissa ole ollut!". Niinpä! Pelkäsin, että alan käydä siellä joka päivä kun muutan Virvan ja Ekin luo, mutta en todellakaan ole! Olen siellä itseasiassa varmaan vähemmän kuin, mitä viime vuonna kun asuin kauempana. En tosin väitä, että tää mun esseiden välttelyni dataamalla on yhtään sen parempi asia kuin se, että olisin pubissa, tosin ehkä asteen halvempi ja maksa-ystävällisempi.

Reitti ullakolle, Spooky.

Seuraava viikko on siis tosiaan melkolailla jo suunniteltu siten, että panikoin esseitäni. Ahh, mikä ihana paluu opiskelijaelämään. Varasin muutama viikko sitten jouluksi lennot ja oleskelen Suomessa 14.12-4.1., jos Britannian sääolot suovat lentokenttien toiminnan...

Viikonlopun cocktaileja!