Mummot bailaa

Tampereen reissu on nyt sitten koettu. Ihan mukavaahan tuolla oli, mutta nyt on kamalan uupunut olo ja nälkä! Todettiin, että ollaan me aikamoisia mummoja. Puoli porukkaa oli muuten vain kipeänä, lopuilla puolella kolotti selkää, yksi vaihtoi korkokengät tennareihin ennen puoltayötä ja baaristakin lähdettiin kotia kohti jo noin kahden aikoihin.

Mulla ei oo mitään hovikuvaajaa ottamassa kuvia mun asuista, enkä oikein välitä noista itselaukaisukuvista, joten mitään asukuvia en tänne sen enempää laittele. Tällä kerralla olin kumminkin noiden kuvassa näkyvien lisäksi liikenteessä sortseissa, sukkiksissa ja pinkeissä korkkareissa. Korkkarien ansiosta varpaat ovat nyt kyllä aikamoista muusia. 

Suuntasimme Saabin keulan kohti Tamperetta noin kolmen aikoihin eilen ja köröttelimme Järvensivuun kaverini kämpille. Paikka on jo ihan mun vakkarimajataloni Tampereen reissuilla ja mulla oli siellä käytössä samat lakanatkin kuin viimeksi. Siellä sitten istuskeltiin pari tuntia ja aloiteltiin jo parilla siiderillä ennen kuin hiippailimme kuuden maissa kohti bussia ja Hämeenkatua, joka näkyy kuvissa yllä ja alla.

Hämeenkadulla tapasimme muut tytöt ja suuntasimme Pancho Villaan illalliselle. Voi kuinka hyvä juustohampurilainen ja ranskalaiset! Miksei Forssassa voi olla tuollaisia ravintoloita? No sieltä kuitenkin jatkoimme Ruby & Fellasiin 'parille'. Paikka oli tuttu jo viime kesältä ja elleivät muut olisi olleet niin vilukissoja niin olisin mielelläni istuskellut ulkona terassilla katselleen maisemia ja ilotulituksia. Tampereella oli siis eilen myös Venetsialaiset ja naamioporukkaa hiippaili vastaan pitkin yötä. 

Ruby & Fellas'n terassi

Ennen kymmentä totesimme, että voisimme vaikka vaihtaa paikkaa, mutta koska kaikkialla tuntui olevan kamalat jonot siirryimmekin Susannan kämpille juomaan hieman drinksuja ja lepuuttamaan jalkoja/selkiä. 

Sussulta tie vei sitten puolenyön aikoihin Miamiin hieman tanssahtelemaan. Susannan jo paljon mainostamaa 'mieskarkkia' siellä tosiaan oli, mutta niin oli myös erinäisistä paikoista leikeltyjä naisia... Ihan mukavalta paikalta vaikutti, mutta ei sitä tanssilattialla heilumistakaan kauaa jaksa, varsinkaan kun mihinkään ei päässyt välissä istumaan ja juotavatkin olivat melko kalliita. Niinpä me mummelit suuntasimme kotiin nukkumaan jo kahden maissa. 

Aamulla mussutimme Viltsun kanssa popparia, poikkesimme yhden kaverin luona syömässä vadelmapiirakkaa ja suuntasimme kotia kohti ... Ideaparkin kautta. Ideaparkista tarttui mukaan aivan ihanat pyjamapöksyt! Nämä sopii niin tähän mun tämän hetkiseen löysäilyelämään, että taidanpa majailla näissä loppuloman. 

I'm rich!

Tai siis takuuvuokra palas Englannin tilille. Totuus taitaa olla, että se menee seuraavan kämpän ensimmäisen kuun vuokraan ja vanhan kämpän viimeiseen sähkölaskuun. Mut hei, onhan se kiva, että tilillä on rahaa, vaikkakin sitten vain muutaman päivän ajan. 

Huomenna suuntaan tytsyjen kanssa Tampereen yöelämään. Tarkoitus olisi ainakin käydä syömässä ja siitä sitten sään suosiessa terasseja kiertelemään ja sen jälkeen... no saa nähdä. :) Meidän porukasta on nyt sitten jo kolme viidestä tamperelaisia, joten oli aika mun ja Heidinkin mennä sinne tutustumaan paikalliseen yöelämään. Mä tosin olen siellä jo muutaman kerran ollutkin viime ja tänkin vuoden puolella, mutta Heidi ei. 

Onneksi taisi sattua vielä tämän kesän viimeinen lämmin viikonloppukin tälle ekskursiolle. Mulle kyllä kelpais, että tää kesä jatkuis vielä sinne 11.9. asti. Ja toki sen jälkeen voisi alkaa ihan mielettömät helteet Englannissa. Eiks tää vois mennä näin? 

Heaven

Olin eilen ihan taivaassa: 

Ollaan jo käytännössä koko kesä suunniteltu, että yritetään hieman siistiä yläkerran eteistä, joka on käytännössä täynnä meikäläisen rojuja ja hyllykaupalla kirjoja. Mun tavarat taitaa jäädä kuitenkin aloilleen vielä ainakin pariksi vuodeksi, mutta kirjoihin löytyi ratkaisu, kun äiti sai ystävältään ilmaiseksi keittiön kaappeja. Suunnitelmana on siis siirtää ainakin osa kirjoista pois avohyllyistä ja niihin ovellisiin kaappeihin. 

Mulla tuli eilen taas vaihteeksi hieman tylsää ja päätin aloitella urakkaa. Tyhjensin yhden hyllyn, imuroin kirjat ja pinosin ne sivuun niin, että vanhan hyllyn voi nyt viedä pois ja asentaa uuden tilalle. Samalla tein myös jotain, mikä sai rakkaan hirviösiskoni raivon partaalle. Kirjoittelin nimittäin listaa siitä, mitkä kirjat tahdon itselleni (toisin sanoen jaoin jo vähän ennakkoon perintöä). Meillä on jo aiemmin ollut riitaa siitä, että olen jo vuosien varrella varannut parhaat kirjat itselleni. Keskustelu sinänsä on ihan turha, koska mielestäni minulla kirjat jopa lukeneena on asteen enemmän oikeuksia vaatia niitä itselleni kuin siskollani, joka niistä suurintaosaa ei ole lukenut. Lisäksi yritin selittää, että minä en ole se, joka on merkinnyt post it -lapuilla tavaroita itselleen... Monsterille on kuitenkaan turhaa takoa järkeä päähän, joten nyt en saa puhua hänelle, en syödä samaan aikaan enkä mennä lähellekään hänen huonettaan. Normipäivä siis. 

Joka tapauksessa sain listaan jo noin 50 kirjaa. Lista menee ihan Seitsemästä veljeksestä Kärpästen herrasta joihinkin äidin vanhoihin rakkaushömppäromaaneihin. 

Mun oma hylly, joka jatkuu vielä ton kuvan alapuolellekin ja silti tuntuu, ettei koskaan ole mitään hyvää luettavaa!

Oma kirjahyllyni on jo nyt mielestäni aika vaikuttava, sillä muiden ostellessa vaatteita tai kenkiä, olen melkeinpä aina päätynyt kirjakauppaan tai antikvariaattiin. Englannissa joudun jo suorastaan boikotoimaan kirjakauppoja, sillä en osaa mennä niihin sisään ilman, että tulen ulos kymmenen kirjan kanssa. Parhaat kirjat mulla onkin sekä englanniksi että suomeksi... Onkohan tällekin sairaudelle jokin oma nimensä? 

Rauman jälkeen

Se olis sit Rauman reissu takana. Matka alkoi huonosti kun bussikuski ei taaskaan huolinut mua opiskelijaksi. Pitäisi kai hakea se joku opiskelijakortti ihan Suomesta, mutta kun tosiaan matkustelen bussilla tai junalla sen kerran vuodessa niin se viisikin euroa tuntuu kauhean paljolta maksaa jostain kortista. Tosin nyt maksoin 14 euron sijaan 27 euroa.... Nice.

No Raumal olikin sitten kyllä tosi kivaa. Torstai-iltana katseltiin Heidin kanssa leffaa ja mussutettiin subia. Perjantaina heräilin yhdeksän jälkeen ja lähdin yksinäni tutkimaan kaupunkia, sillä Heidillä alkoi koulu jo kahdeksalta. Fiksuna olin tietenkin unohtanut ottaa tasapohjaiset kenkäni mukaan ja korkkareilla tassuttelun jälkeen on nyt kiva rakko jalassa. :(

Kävelyni jälkeen päätin istahtaa Rauman torin viereiseen Cafe Saliin. Aivan ihana paikka ja onnistuin saamaan jopa paikan varjosta ja löysin jopa Hesarin NYT-liitteen. Aikas sanotaanko mielenkiintoinen juttu Lasse Männistöstä siinä.

Oon niin kamalan huono ottamaan mitään todella houkuttelevia kuvia ruoastani, mutta vaikkei toi toi sämpylä ehkä näytä niin kummalliselta niin se oli kyllä aivan taivaallisen makuinen. 

Puolen päivän aikaan Heidi sitten liittyi seuraani siihen kahvilaan ja istuskeltiin siinä vielä tovi ennen kuin siirryttiin vähän kauppoihin ja metsästämään Heidille työharjoittelupaikkaa. Hirveästi ei kyllä tullut shoppailtua, koska alle kuukauden päästä Englannissa odottavat Primark ja erityisesti Dorothy Perkins! En malta odottaa! (Onneksi tänään tuli ilmoitus, että opintotuki ja asumislisä on jälleen myönnetty ja opintolainaakin taattu ihan muksasti.)

Alunperinhän meidän suunnitelma oli mennä vähän katseleen perjantai-iltana terasseja mutta oltiin taas omia tylsiä itsejämme ja jäätiinkin Heidin luo ottamaan tuntikausiksi aurinkoa ja sen jälkeen syömään kanasalaattia ja katselemaan Junoa telkkarista. Ei mitenkään huono ilta siltikään! 

Lauantaina käännettiin sitten Hiacen nokka kohti Forssaa. Mukaan yöelämäänhän piti lähteä enemmänkin porukkaa, mutta lopulta melkeinpä kaikki peruivat... Aloiteltiin sitten kahdestaan Heidillä ja siirryttiin siitä Setteriin, jossa törmäsin ala- ja yläaste-aikaseen parhaaseen kaveriini! Aivan mahtavaa. 

Sunnuntaina olisin mielelläni vaan makoillut juurikin samaan tapaan kuin Harmi tuossa kuvassa, mutta siskon 14-vuotissynttärit hieman häiritsivät sitä. Tänään on onneksi ollut aikalailla rauha maassa tässä talossa, koska äiti on muuttamassa veljeäni Kajaaniin ja toinen veli ja sisko olivat suuren osan päivästä koulussa. Todella harvinaista herkkua, että saa olla aivan yksin kotona! Tällä viikolla pitäisi kyllä nyt aktivoida itsensä jotenkin, vähintääkin siihen päättötyöhön lukemista pitäisi jatkaa tai kohta on taas jo perjantai ja eihän viikonloppuja voi sellaiseen tuhlata!

Karkuun mökkihöperöyttä

Huomenna meitsi suuntaa bussin kyydissä kohti Raumaa. Seinät alkaa Matkussa kaatuu päälle, auringonottokin jo vähän kolmen päivän jälkeen kyllästyttää ja teinisisko vie viimeisetkin hermojen rippeet. Niinpä tie vie rakkaan Heidin luo. Tulee samalla katsastettua Heidin (semi-)uusi kämppä. Raumalla ajattelin viipyä lauantaihin saakka ja tulla sitten Heidin kyydillä Forssaan viettämään hiemaan baari-iltaa. Saa nähdä mitä tällä kerralla keksitään. Monella kaverilla tosin on juuri koulut alkaneet ja asuvat jo opiskelupaikkakunnillaan, joten porukka taitaa tällä kerralla jäädä aika vähäiseksi.

Tässä vielä muutama kesäkuva:

Tuleva vuokraisäntä muuten kertoi, että siellä kämpässä on tänä kesänä uusittu kokolattiamatot. Ihan mahtavaa! Viime vuoden kämpässähän ei mitään mattoja ollutkaan vaan laminaattilattiat, mutta Batesonissa todellakin ällötti jos alkoi miettimään, että kuinkahan vanhat ne lattiamatot olivat ja että mitähän kaikkea niille oli vuosien saatossa kaadettu. Nyt ei ainakaan tarvitse siitä huolehtia. 

Viime vuoden vuokraisännästä vielä sen verran, että oli kuulemma alkanut tytöille valittamaan kylppärin koko seinää peittävästä homeesta ja että se pitäisi hangata pois valkaisuaineella. No niinhän ne tytöt sitten teki ja nyt on kaikki loistavasti. Ihmetyttää kyllä edelleen toi suhtautuminen homeeseen siinä maassa. Suomessa kämppä olisi varmaan jo asumiskiellossa ja vuokraisäntä joutuisi tekemään oikein kunnon remontin, mutta ei Britanniassa. En tiedä varmaan yhtään opiskelija-asuntoa jossa sitä hometta ei olisi. Meidän tapauksessa tosiaan onnekasta oli kuitenkin se, että sitä hometta oli vain siellä kylppärissä eikä makuuhuoneissa. 

Mutinaa oli tullut myös palaneista hehkulampuista. Tästä voisi vetää varmaankin jotain hauskoja "kuinka monta opiskelijatyttöä vaaditaan vaihtamaan yksi hehkulamppu" -vitsejä, mutta totuus on se, että huonekorkeus tuossa talossa oli sen verran korkea, ettei meillä ollut kyllä toivoakaan ylttää niitä lamppuja vaihtamaan. Vähän epäselväksi nyt jäi, meinaako se vuokraisäntä ihan oikeasti laskuttaa meitä niistä, etenkin kun hänen kai periaatteessa olisi pitänyt antaa meille ainakin sitten tikkaat, että oltaisiin ne saatu vaihdettua. 

Noiden lisäksi ilmeisesti kaikki muu oli kunnossa, joten ainakin suurin osa takuuvuokrasta pitäisi rapsahtaa takaisin tilille. Ihan kiva sinänsä, koska seuraavan kämpän vuokrakin pitäisi maksaa ennen ensi kuun alkua. Onneks se tämän vuoden asunto ei ole vuokrattuna kuin kesäkuun loppuun. Hieman ehkä kyrsii toi, että niin tökerösti huijasivat meitä siellä kiinteistövälitysfirmassa ja nyt sitten ollaan maksettu lähes tyhjästä talosta vuokraa pari kuukautta aivan turhaan. Näin jälkeenpäin on muutenkin kuulunut juuri tuosta kiinteistövälitysfirmasta pelkkää huonoa ja olen kyllä ainakin tähän saakka ollut ihan tyytyväinen siihen, että tänä vuonna vuokrasin yksityishenkilöltä. Kaikki tuntuu menevän paljon järjenmukaisemmin ja järjestelmällisemmin kuin sen firman kanssa. Jotenkin olisin ennemmin uskonut, että yksityishenkilön kanssa tehdyt sopimukset olisivat paljon salakähmäisempiä. Lisäksi tuossa säästi ihan mielettömästi, sillä nyt ei ollut mikään firma ottamassa välistä omia tuottojaan. 

Kesän aikana oon kyllä harvinaisen onnistuneesti vältellyt kameroita, mutta laitan nyt pari kuvaa keväältä. Eipä kyllä tällaisen kesän jäljiltä ole paljoa rusketuskaan lisääntynyt. :( Tai no, ehkä näiden viimeisen parin päivän jäljiltä vähän. Vihdoinkin!

Kevään uusi löytö: huulipuna! 

Oisko se syksy taas?

Kirjoittelin tossa vähän alustavaa kaavaa siitä, millaisen esityksen aion pitää lyseolla muutaman viikon päästä. Sieltä kun eksyi uusi opintojen ohjaaja ihan mun työpaikalle (kirkkoon) asti kyselemään, että tulisinko sinne kertomaan Englannissa opiskelusta. Harkitsin asiaa muutaman päivän ja totesin, että kai sitä voisikin. No tuota esitelmää suunnitellessa kävin vähän läpi vanhoja kuvia Englannista ja etenkin sellaisia, joita kehtaa esitellä vanhalla koululla, jossa saattaa yleisössä olla jopa entisiä opettajia! Samalla ajattelin vähän editoida tätä blogia. Suunnitelma oli poistella vanhoja tekstejä, koska muistelin ne niin noloiksi, mutta ehkä oon vain väsynyt tai ehkä anteeksiantavaisempi nuoremmalle itselleni, mutta jätin ne nyt kuitenkin sinne, koska ei ne niin pahoilta näyttäneet. Ulkoasua sen sijaan hieman siistin.

Päätin lisäillä tähän pari kuvaa eräältä heinäkuiselta aamukävelyltä. Walk of Shameksi sitä saatettaisiin myös kutsua, mutta onneksi kukaan ei nähnyt. Kerrankin olin iloinen, että Matku on näin hiljainen pikkukylä, eikä aamulla kahdeksan aikoihin sunnuntaiaamuna ole sitä pientäkään pelkoa, että törmäisi johonkuhun. 

Kesästä en taida tähän oikein muuten jaksaa mitään kirjoitella. Töitä tuli löysäiltyä pari kuukautta kirkolla ja niiden lisäksi olenkin vain hengaillut kavereiden kanssa. Käynyt jopa Keuruulla taas vaihteeksi ja Tampereellakin pariin otteeseen. Opetellut tekemään sangriaa ja napsinut facebookiin jo vaikka kuinka monta instagram-kuvaa uudella Samsung Galaxy S2:lla. Ei, en vieläkään tue Nokiaa.

Suomessa oleilua olisi vieläkin jäljellä vajaa kuukausi ja 11.9. olisi tarkoitus liidellä takaisin Englantiin. Ekan yön vietän Virvan, Ellin, Ekin ja Karoliinan kanssa 'Conroy Castlessa' ja 12. päivä ajattelin siirtyä omaan uuteen linnaani. En tiedä yhtään, miten aion saada kaikki tavarani mahtumaan siihen pikku kopperoon, jonka pitäisi olla huoneeni koko ensi vuoden. Siellä on ainakin helppo leikkiä olevansa Harry Potter. Asuintilaa on ainakin samanverran. Onneksi se kuitenkin tarkoittaa suhteellisen pientä vuokraakin. Vielä kun euron arvo lakkaisi laskemasta niin ei niin älyttömän suuri osuus opintotuesta menisi siihen vuokraan. Miksei asumislisä voisi muuttua sitä mukaa kun valuuttojen arvot heittelevät? Vielä vuosi sitten vuokrani olisi ollut ehkä noin 320e/kk, nyt kun viimeksi katsoin alkoi summa olla jo lähemmäs 350e. Epäreilua. Tyhmä eurokriisi. 

Koululta muuten myös ilmoitettiin, että sain juuri sen toivomani valvojan päättötyöllenikin! Oikean Venäjä-ekspertin! Meillä on onneksi Paulin kanssa jo valmiiksi hyvät välit, joten häneltä on varmaan ihan turvallista kysellä neuvoja päättötyöhön. 2.1. päättöarvosana, täältä tullaan! Päättötyöhön lukeminen on muuten jäänyt tosi vähäiseksi. Lainasin kyllä kirjastosta eilen muutaman kirjan aiheeseen liittyen, mutta minkäs sille voi, että ennemmin sitä lukee George R.R. Martinin scifi-kirjoja aurinkoa ottaessaan kuin Venäjän ihmisoikeustilanteesta kertovia raportteja!