Black Friday

Kiroan amerikkalaiset alinpaan helvettiin. Kenen loistava idea on ollut kehittaa tallainen paiva? Ma ajattelin tanaan menna ostelemaan joululahjoja, koska Suomeen lentaminen alkaa lahestya ja olisi tassa vahan muutakin tehtavaa kuin joululahjojen ostaminen. Meinasi kuitenkin unohtua tuon noin kuukautta ennen joulua tapahtuvan hulluuden nimeltaan Black Friday, jolloin kaupat lyovat poytaan alennukset ja porukka rynnii ostoksille. Ja kaikki tama alkoi tietenkin Jenkkilasta, jossa kyseinen paiva on sijoitettu kiitospaivan jalkeiseksi perjantaiksi ja nain ollen jouluostoskauden avajaisiksi.

Mua ylipaataan ahdistaa menna Commercial Roadille mita lahemmas joulua mennaan ja etenkin lauantait jatan aivan suosiolla valiin. Vihaan ihmisjoukkoja ja yleensa alkaa ahdistaa hikipaassa, talvivaatteissa juosta kaupasta toiseen painavien ostoskassien kanssa. Ei ole mun juttuni tuo shoppailu.

Ma kuitenkin rakastan yli kaiken antaa lahjoja ja odotan joulua ihan jo tamankin takia. Ma suunnittelen joka vuosi teemavarin paketteihini ja valitsen nauhat ja paperit sen mukaan. Yleensa teen jo viimeistaan syyskuulla itselleni alustavan listan siita, mita ihmisille ostan ja kaytan ihan oikeasti harkintaa tahan. Mun mielestani on ihanaa, etta Lotta jo odottaa vaatteita multa tai se, etta Antti esitteli viime vuonna Doctor Who lahjaansa kateellisille kavereilleenkin. On ihanaa onnistua loytamaan toiselle jotain, mista tietaa taman tykkaavan. Ja ma olen nauttinut tasta jo pienesta alkaen. Tarkalleen en muista, koska aloin ostelemaan joululahjoja, mutta se tapahtui luultavasti melko pian sen jalkeen kun tajusin, etta aikuisetkin niita ostelevat. Mua ei oikeastaan edes haittaa, etta kaytannossa joka vuosi veronpalautukset (ja varmaan vahan ekstraakin) ovat menneet lahjoihin. Ma saan siita paljon enemman iloa kuin jos ostaisin itselleni jotain. Ma menen jonkinlaiseen transsiin joululahjoja ostellessani, enka edes katso mitaan itselleni, tanaankin kavelin Dorothy Perkinsilta kassan kautta ulos enka ostanut itselleni yhtaan mitaan! Se jo sinallaan on aika suuri saavutus.

Tasta on muutama vuosi niinkuin meidan pikku-Antista nakee

Ma olen tana vuonna onnistunut tassa joululahjamissiossani yllattavan kivuttomasti! Ensimmainen joululahja taisi tulla ostetuksi jo heti syyskuun alussa ja tanaan sain melkeinpa kaiken ostettua. Muutama pikku juttu on hommattavana, mutta kaytannossa sain jouluostokset tana vuonna tehtya siis marraskuun puolella! Aivan uskomatonta!

Selvisin siis sielta ihmispaljoudesta hengissa ja nyt olenkin loikoillut koko loppu paivan aivan uupuneena. Huomenna pitaa kuitenkin lahtea aamusta kohti Winchesterin joulumarkkinoita ja uutta vaenpaljoutta - ja vielapa lauantaina! Koitan hengitella syvaan ja olla artymatta hitaille/toniville/aanekkaille yms kanssaihmisille.

Doctor Who

Nyt seuraa nortteilya.

Lauantaina oli hyva ilta. Oltiin Marien kanssa suunniteltu, etta laitetaan oikein ruokaa ennen Doctor Whon:n 50v juhlajaksoa, koska Mariella ei ole asuntolassa ollenkaan uunia. Lopulta kuitenkin paadyimme lipittamaan viinia, syomaan Enriquen tekemaa soppaa ja Marien tuomaa pakastepizzaa... No ainakin paastiin helpolla.

Doctor Who:ta ainakin meikalainen oli odottanut jo kevaasta saakka, mutta viime viikon mittaan odotus vain nousi kun netissa alkoi nakya trailereita ja kaikki alkoivat puhua jaksosta. Suomessa Doctor Who ei ole tainnut jostain syysta koskaan nousta kovin suureksi ilmioksi. Ma tiesin toki kyseisesta sarjasta jo ennen tanne muuttoani, mutta vasta taalla asuessani olen tajunnut, kuinka massiivinen ilmio tama oikeasti on. Kuinka moni muu tv-sarja on saavuttanut niin suuren kansainvalisen suosion ja lojaaliin kannattajakunnan, ja vielapa vuosikymmeniksi! Kuinka monesta muusta ohjelmasta yksi juhlajakso naytettaisiin yhta aikaa kymmenissa maissa ja vielapa elokuvateattereissa, joihin porukka tulvi katsomaan sita, vaikka sen pystyi hyvin katsomaan ilmaiseksi myos BBC:lta samaan aikaan. Ja ennen kaikkea: kuinka moni muu ohjelma on jatkunut 50 vuotta ja jaksaa edelleen kiinnostaa nain kovasti?

Lauantain erityispitka jakso tosiaan lunasti kaikki odotukset ja meilla koko olohuoneen porukka taisi jaada suut auki jakson loputtua. (Paitsi ehka Elli, joka ennemmin pelasi ipodillaan jotain). Ma odotin itse erityisesti Daivid Tennantin ja Billie Piperin paluuta ja ah, oli ne vaan niin ihania! Lopun suuri paljastus muuttaa koko sarjan suunnan tulevaisuudessa, enka malttaisi enaa millaan odottaa joulujaksoa! Sillon ma oonkin Suomessa, enka nae jaksoa suoraan telkkarista. Mutta ehka mulla on muutakin tekemista joulupaivana :)

Peter Capaldia odotellessa

Pieni Vent

Arsyttaa, etta ihmiset kokee asiakseen kertoa mulle, kuinka paska ja turha mun kurssini tai opiskeluni on. Joiltakin ihmisilta ma sita jo odotan, ja olen saanut varmaan kuulla niin pitkaan kuin jaksan muistaa, mutta joiltain toisilta odottaisin hieman enemman jarkea. Naiden tiettyjen ihmisten kanssa jatan koko asian mielellani keskustelujen ulkopuolelle, koska heidan mielipiteensa nyt ovat tulleet melko selvaksi; vain laakis tai laki ovat oikeita aloja, muita on kaiketi turha olla olemassakaan. Ihan kuin en itse tietaisi tarkalleen, kuinka hankalaa esim. mun alaltani on tyollistya? Mutta sama hommahan se on lahes jokaiseen ammattiin talla hetkella. Lisaksi ma en koskaan haluaisi opiskella jotain alaa ja luoda uraa alalla, joka ei kiinnostaisi mua patkaakaan. Uskoisin saavani tuossa tilanteessa jonkinlaisen burn-outin viimeistaan kolmenkympin kriisin kanssa samoihin aikoihin.

Ma ymmarran realiteetit tietenkin. Mun mielestani kuitenkin tarkeinta on se, etta kokee olevansa hyva siina mita tekee ja olevansa oikeasti passionate naissa asioissa. Tanaan ma sain kuitenkin taas kerran kuulla, kuinka turha mun alani on ja tietenkin kovasta alempi arvoinen kyseisen henkilon omaan alaan. Vahasen kiehahti ja voi olla, etta huomenna harmittaa tamakin purkautuminen, mutta ihmiset voisi ihan oikeasti vahan miettia. Mun mielestani on lahinna todella disrespectful tulla mulle sanomaan etta kaytannossa mun vuosien tyoni on taysin hukkaan heitettya samoin kuin kaikki se raha, jonka olen tahan pistanyt. En makaan kulje ympariinsa haukkumassa toisten ihmisten ammatteja tai opintoja.

Jokainen tehkoon sita, mika itselle parhaiten sopii ja mihin on parhaiten kykeneva. Ma taidan taas ennemmin keskittya omaan loistavaan seuraani sen sijaan, etta kuuntelisin tata samaa jauhamista, josta ei kuitenkaan ole mitaan hyotya: pitaisko mun lopettaa kurssini sen takia, etta se on joidenkin mielesta turha? No enpa usko.

Pipipää

Nappis toimii milloin sattuu ja itsella on vahan samanlainen olo nyt. Valilla on parempia hetkia ja olen jopa viimeinkin saanut aloitettua seuraavaan esseeseen lukemisen! Hyva ma! Sitten taas tulee hetkia kuten nyt, jolloin tekee mieli vain kapertya peiton alle kuumavesipullon, teemukin, sarkylaakkeiden ja strepsilsien kanssa. Kylla, taalla kiertava flunssa on saavuttanut jopa mut.

Oon yleensa niin ylpea siita, etten kovin usein sairastele, mutta nakojaan en ole ihan niin voittamaton kuin uskoin. Kaikille pakollisille luennoille olen kuitenkin raahautunut, mutta vapaaehtoiset tutkintoseminaarit ynna muut ovat talla viikolla saaneet aivan suosiolla jaada.

Ennen taman flunssan sunnuntaista puhkeamista, tuli viime viikonloppuna esimerkiksi kaytya suomalaisten kanssa syomassa marokkolaisessa. En tajua, miksen ole ottanut sielta yhtaan kuvaa, mutta taytyy koettaa muistaa ensi kerralla. Ja se ensi kertahan tulee, koska mun mielestani se ruoka oli ihan mielettoman hyvaa! En oikein edes tiennyt mita odottaa marokkolaiselta ruualta, joten yllatys oli todella positiivinen! Onneksi toi tapahtui ennenkuin mun makuaistini turtui tahan nykyiseen tilaansa!

Perjantai oli muuten melkoisen hyva paiva siina mielessa, etta pienesta kohmelostani huolimatta johdin seminaarin ja sita kehuttii vuolaasti luennoitsijan toimesta! Musta on kuulemma suurta hyotya meidan ryhmalle! Toisaalta sanoisin, etta mun vuosien Venaja/Ita-Eurooppa-obsessointi olisi mennyt taysin hukkaan jos ma en olisi onnistunut vahintaan tyydyttavasti vetamaan seminaaria aiheesta "Central and Eastern Europe 1945-1985".

Tana viikonloppuna juhlistetaan Ellin 12-vuotis synttareita, joita ei muuten ole kukaan paassyt unohtamaan viimeisen parin viikon aikana. Sinansa ihan hyva, koska ma ainakin nykyaan tuppaan vain kirjoittamaan kaiken kalenteriini ja unohtamaan sinne...

Nyt taidan palata takaisin West Wingin ja strepsilsien imeskelyn pariin, vaikka nukkumaan menokin voisi olla ihan kova sana. Tuli melko hajanainen paivitys, mutta parempaan ei nyt pysty.

Love Southsea

On varmaan melko selva tosiasia, etta Portsmouthia ei voi oikein hyvallakaan tahdolla kutsua miksikaan kulttuurin kehdoksi. Ainoa skenaario, jossa nakisin taman mahdolliseksi olisi jos chavit jotenkin kuolisivat sukupuuttoon, jolloin satojen vuosien paasta taalla voitaisiin jarjestaa suuria arkeologisia kaivauksia, joilla selvitettaisiin taman erikoisen kansanryhman elintapoja. Tutkimukset kannattaisi tuolloin varmasti aloittaa Commercial Roadin nurkilta...

Portsmouthin alueelta kuitenkin nimeaisin Southsean sellaiseksi alueeksi, jolla tuota kulttuurillistakin puolta yritetaan tuoda esiin. On musiikkitapahtumia, pienia ihania retrokauppoja ja melko onnistunutta yhteison luomista ylipaataan.

Ma asuin ekan opiskeluvuoteni kaytannossa ihan Portsmouthin keskustassa, Guildhallin vieressa, eika mulla oikeastaan tullut asiaa Southseahan pain oikein ollenkaan. Vasta nyt viimeisena parina vuotena tanne muutettuani olen tajunnut kuinka paljon enemman olisin varmasti saanut irti jos olisin jo tuolloin vaivautunut tanne pain. Ensinnakin olisin voinut jo tuolloin tutustua paikallisiin pelkkien opiskelijoiden lisaksi, mika olisi varmasti ollut mielenterveydelle ihan hyvaksi. Vaikka mulla on todella mukavia muistoja asuntolasta ja valilla kaipaankin sita huolettomuutta ja tyhmia kamppiksia, niin kylla mun parhaat muistot (toki kylla myos huonoimmat) loytyvat taalta Southseasta.

Ma olen jo pidempaan katsellut Love Southsean vaatteita ynna muita netista ja kun nain, etta heilla on taas markkinat Palmerston Roadilla talla viikolla, paatin jo ajoissa etta torstaina vaivautuisin paikalle katsomaan loytyisiko mitaan kivaa. Ja loytyihan sita...

Oon melko rakastunut tahan paitaani

Posters

Kohta olisi tarkoitus lahtea Marien kanssa juhlistamaan esseiden palauttamista thaimaalaisella ruualla ja jokusella oluella. Eilen jo juhlistimmekin asiaa kakulla ja kahvilla samalla kun opiskelimme taman paivan seminaariin. Oli muuten kerrankin hauskaa ja maukasta opiskelua!

Tajusin tassa kesken kirjoittelun, etta taman helvettin lapparin nappaimmisto on taas alkanut jollain ihmeella toimia! Nyt vain selvittamaan milla sen kielen saa taas suomeksi niin toimisi skanditkin...