Stressi

Viime päivät on nyt menneet niin kamalan stressin parissa. Oikeastaan en ole oikein edes saanut mitään aikaiseksi. Olis niin kamalasti tekemistä: essee äärioikeistosta, esitelmä Ranskan vallankumouksesta, päättötyön kappaleita pitäisi ennen joulua saada aikaiseksi kaksin kappalein, joululahjoja pitäisi ostaa, alkaa suunnitella hakuja maisteria varten (tosin eipä tuossa sen suurempaa paniikkia, koska jos en saa näitä muita hommia tehtyä niin en valmistu ja no sittenpähän ei tarvitse hakea mihinkään) ai niin ja pitäishän kohta jo kai kesätöitäkin alkaa miettiä! Tuossa on niin paljon tekemistä alle kolmeen viikkoon, että ei edes tiedä, mistä aloittaisi.

Tiistaina menen juttelemaan Paulin kanssa siitä, että voisinkin palauttaa päättötyön kakkoskappaleen vasta joulun jälkeen. Jäähän siihen kuitenkin vielä se ykköskappale, jonka siis aloitin tänään! Politiikan esseeseen olen nyt etsinyt lähteitä, mutta en tiedä missä välissä ehdin niitä lukemaan, tai etenkään, missä vaiheessa kirjoittamaan sen esseen! Ja Ranskan jutussa huonon tekee vielä se, että se pitää tehdä ryhmänä; noloa olla aina se yksilö, joka ei ole ehtinyt oikein valmistella mitään. 

Sitten tyhmänä ajattelen, että jouluna voi levähtää. Pyh! Se kakkoskappale on sitten pakko palauttaa heti joulun jälkeen, kuten myös essee Ranskasta ja projekti ideologioista. Ai niin ja sittenhän ne hemmetin maisterihaut ja kesätöiden metsästykset vasta alkavatkin. 

Tällä hetkellä tuntuu, että pää räjähtää. Tiedän, että seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan täyttä kidutusta. Erityisesti ärsyttää se, etten edes voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. En voi sanoa, että yliopisto olisi antanut meille liikaa tekemistä. Etenkin tuon päättötyön kanssa mulla olisi ollut ainakin kuukausi aikaa vääntää niitä kappaleita. En vain ole saanut aikaiseksi ja se näkyy nyt. 

Tää jatkuva stressi on nyt onnistunut pilaamaan jo kaiken muunkin. Viime viikonloppuna oli todella hauskaa tyttöjen kanssa Annilla viinin, juuston ja muun parissa, mutta näin jälkeenpäin ajattelen vain, että siinäkin meni kaksi päivää, jotka olisi voinut opiskella. Samaa ajattelen tämän kirjoittamisesta. Niin ja perjantaina pitäisi mennä itsenäisyyspäivä-dinnerille, voishan senkin ajan ennemmin lukea vaikka Robespierrestä! 

Mä olin ihan vielä suht positiivisella mielellä eilenkin. Tai no, sinne päin. Sitten jotkut tyhmät päättää vielä muuttaa johonkin Espanjaan. 

Enköhän mä kaiken saa tehtyä. Laatu voi sitten olla jotain ihan omaa luokkaansa taas, mutta toisaalta olen varmaan siinä deadlinejen aikoihin jo niin väsynyt tähän, etten enää edes välitä. 

Tästä tuli nyt kamala angsti-postaus, mutta kun ahdistaa tämä oma tyhmyys ja laiskuus. Jotain positiivista  kuitenkin: sainhan mä eilen Annilta intialaisen päähieronnan. Täytyy nyt vaan toivoa, että se veri kiertää sitten vähän tehokkaammin tuolla aivoissa kuin aiemmin, niin saisin jotain aikaiseksikin. 

You know you're British when ...

Mä en yleensä oikein välitä tällaisista postauksista, mutta tää vaikutti kivalta ja ajattelin, että avartaahan se vähän sitä, kuinka jotkin asiat on muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana, Englantiin muuttamiseni jälkeen. Vaikka mä en tietenkään ole britti, niin monet näistä asioista kyllä osuu pelottavan hyvin!

Kuvittelin alkuun, etten koskaan opi pyytämään anteeksi, koska Suomessahan lähinnä vaan mulkaistaan pahasti, ehkä murahdetaan ja jatketaan matkaa, vaikka vika olisi selvästi ollutkin itsessä. Täällä taas mä pyydän anteeksi vaikka joku tahallaan juoksisi mua päin ja kaataisi mut. Se vain tulee automaattisesti nykyään

Täähän oli aiemmin syksyllä mun ja Tomin lauantai-iltojen perinne ja varmasti on taas joulun jälkeen kun Doctor palaa ruutuun. Ja kyllä mun sydämeni vähän murtui kun Tohtori ei käynytkään sytyttämässä sitä olympiatulta kesällä!

Viittaus Jeremy Kyle Showhun, jota häpeäkseni myönnän pelottavan usein katsovani. Jezza on sellaista täydellistä aivojen tyhjentämisohjelmaa. Lisäksi on pakko myöntää, että sitä katsomalla tuntee onnistuneensa elämässään aika hemmetin hyvin verrattuna niihin ihmisiin siinä ohjelmassa. 

Nuo ylläolevat onkin sitten sellaisia kielellisiä asioita, joita huomaan omineeni. Crisps tuli aika nopeasti opittua, koska chips tietenkin tarkoittaa jotain aivan muuta. Purse on myös nykyään aika itsestäänselvyys. Sen sijaan tuo mum/mom -juttu oli mulle jostain kumman syystä pitkään vaikea, enkä meinannut millään muistaa kumpi on se amerikan englannin versio. Nykyisin tosin ei tulisi enää mieleenkään sanoa mom!

En olisi koskaan uskonut ennen tänne tuloani, että käyttäisin sanoja "cheers" tai "mate" missään yhteydessä. Mutta niinpä vain nekin alkavat olla jo aika arkisanastoa. Cheers sanon varmasti kymmeniä kertoja päivässä milloin missäkin; kaupan kassalla, bussista hypätessä, jonkun avatessa oven ja niin edelleen. Mate on vähän harvemmin käytössä, mutta entisen kämppikseni Jordanin mukaan viljelen sitäkin melko usein etenkin humalassa... 

Noihin voidaan vielä lisätä ainakin arse, quid, sweets, slag, lad, chav, bloody, pikey... 

So bloody true.

Tätä en itse asiassa tiennyt ennen kuin luin tämän! Olen tähän asti luullut, että en tiedä miten tuohon kuuluisi vastata yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole britti, mutta näköjään eivät ne brititkään tiedä. Muutama kurssikaveri tervehtii aina sanomalla "Alright" ja sitten vastaan vähän miten sattuu, kun en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. :D Kamalaa. 

Tämä viittaa viime kevääseen, jolloin täällä etelässä ei saanut käyttää puutarhaletkuja ja varoitettiin veden loppumisesta. Heti noiden varoitusten jälkeen alkoi aivan mieletön sadekausi ja alettiinkin varoittaa kuivuuden ohella tulvista. Niin ja ne kuivuusvaroitukset jatkuivat vielä muutaman viikon noiden sateiden jälkeenkin, mikä tuntui erityisen naurettavalta.

Tämä on ainakin näinä parina viime vuotena tainnut pitää aika hyvin paikkansa. Parhaista säistä on nautittu maalis-,huhti- ja toukokuissa ja siihen ne helteet sitten ovat jääneetkin. Meikäläistähän ei sinänsä ole haitannut, kun olen ollut kesät Suomessa. 

Tässä on yksi suuri syy siihen, miksi sitä lunta ei todellakaan tarvitsisi tulla tänä vuonna lainkaan. Koko maa ajautuu suoranaiseen kaaokseen ja kaupat tyhjenevät ruuasta, kun porukka luulee, että maailmanloppu tulee ihan justiinsa. 

Ahh, tämä on ihana! Itsekin on tullut opittua käyttämään tupakasta nimitystä fag. Parhaimman tarinan on tainnut kertoa Tom, jonka isä oli ollut työmatkalla Amerikassa ja kysynyt hotellin respasta, että mistä voisi löytää "fag machine":n. Häntä oli pyydetty muutamaan kertaan toistamaan asia ja lopulta hotellin työntekijä oli vain todennut: "Sorry sir, we don't have that kind of machines here". Oli se röökiautomaatti sitten kuitenkin lopulta löytynyt, kun Tomin isä oli ymmärtänyt käyttää nimitystä cigarette. 

Tämä on yksi näitä ihania englantilaisia sanontoja. Aivan sama onko kyseessä hyväkin tuttusi tai täysin tuntematon henkilö, olet kaikille love tai darling tai jotain muuta sellaista. Mun sydäntäni se ainakin lämmittää. 

Tämän olen oppinut viimeisen vuoden aikana Portersissa hengaillessani. Vieläkin välillä hieman mietityttää, että eivätkö mitkään health and safety -määräykset muka kiellä isojen elukoiden oleskelua samassa tilassa, jossa valmistetaan ruokaa. Portersin eläinasiakkaat ovat kuitenkin yleensä ainakin tähän asti olleet aika rauhallisia yksilöitä, joten eipä noista haittaakaan ole ollut. 

Tämä tuskin tulee kenellekään minut tuntevalle yllätyksenä. Aivan sama onko arki tai pyhä, aamu tai ilta, pubiin voi silti aina mennä. Mulla ei edes ole enää pitkään aikaan ollut huono omatunto siitä, että istun Portersissa milloin minäkin päivänä ja usein melko aikaisinkin. Koko kulttuuri on niin eri täällä. Viime maanantaina istuskelin Portersissa alkuillasta kahden pintin verran ja juttelin mukavia ihmisten kanssa. En todellakaan ollut humalassa, enkä kuluttanut kuin £4, mutta hauskaa oli. Kuten Portersissa aina. 

Threepenny Thieves

Eilen oli siis vuorossa Threepenny Thievesin eli Karoliinan poikaystävän Mortimerin bändin keikalla. Keikka oli aivan loistava niin kuin arvata saattoi jo aiemminkin. Mun oma lempparini pojilta on ehdottomasti New Romantic, se on tosi tarttuva! Essille selitin bändistä jo aiemmin ja Essi innostuikin bändistä kuunneltuaan heidän musiikkiaan ja päätti siis myös tulla keikalle. Toinen, jolle onnistuin myymään bändiä oli kaverini James, joka ei ehtinyt keikalle, mutta tykästyi biiseihin kuitenkin kuunneltuaan niitä netistä. Esimerkit kuitenkin todistanevat sen, että hyvää musiikkia soittavat!

Keikalle tulivat tietenkin myös Virva, Eki sekä Elli, jolle kyseinen keikka oli elämän ensimmäinen! Ja olihan tää munkin eka kerta Wedgewood roomsissa. Säälittävää, että olen asunut täällä yli kaksi vuotta, enkä ollut tähän mennessä käynyt siellä kertaakaan!

Tommosia hörhöjä siellä näkyi

Eilen tuli myös todettua, että ehkä mun pitäisi lopettaa tähän blogiin kirjoittelu. Tämä kun tuntuu nykyisin toteuttavan toiveita. Ensin se valitus tylsästä viikosta, jota seurasi tietenkin yhteenotto Beckyn kanssa. Nyt toivoin, että olisipa jo maaliskuu ja Katjan häät. Eilen illalla kuuden maissa sain Virvalta viestin, että Katja on mennyt naimisiin, tule seiskalta drinksuille Portersiin! Pariskunta oli ihanan onnellinen joten ei siinä mitään, mutta itseäni vähän harmitti, kun olin niin jo odottanut häihin pääsemistä!

Tänään oli kaiken tuon juhlahumun ja keikkailun jälkeen hankalaa herätä aamulla kirjastoon, mutta onnistuin siinä! Huomenna sitten vielä seminaari ja sitten lautta kohti Gosportia ja pikkujouluja. O-ou. 

Getting Too Old For This Shit

Viime viikonlopun aikana tuli ainakin todettua se, että musta on tulossa vanha. Voi niitä aikoja kun krapula oli hyvin harvinainen ystävä ja yleensä vieraillessaankin kesti vain muutamia tunteja. En ole vielä näin maanantai-iltanakaan aivan varma, että olenko täysin toipunut Annin perjantaisesta vierailusta. Totesimmekin, että edessä taitaa olla absolutismi, kun kolmekymmentä tulee mittariin.

Kuvia mulla ei illasta ole yhtään, mutta yritän lisäillä jotain kun vain Anni saa niitä nettiin siirreltyä. Toisaalta vähän luulen myös, että se on ihan hyvä, ettei siltä illalta niitä kuvia kamalasti olekaan. Tässä nyt muuten jotain viikonlopun vaiheilta.

Ellin synttärit

Torstai tuli otettua melko rauhallisesti Ellin synttäreillä viinin ja hyvän ruoan ääressä jutellen Katjan hääsuunnitelmista. Musta tuntuu, että mä ja Virva odotetaan niitä häitä innokkaammin kuin itse hääpari! Olisipa jo maaliskuu!

Primark-ostos! Pitsiä taas.

Perjantaina tosiaan sitten oli vuorossa Annin kauan odotettu vierailu tänne meille. Hain Annin alkuillasta satamasta ja suuntasimme siitä Portersiin tapaamaan Virvaa, Enriquea, Elliä ja Tomia, jotka olivat tietenkin kaikki myöhässä. Joten parin sijaan ehdimmekin ottaa pari liikaa. Kun lopulta pääsimme siirtymään Portersista olimme jo melkoisessa tuiskeessa ja edessä oli kuitenkin vielä kävely kotiin sekä ruokakaupassa käynti, mikä olikin sitten aikamoista kaaosta. Voin vain kuvitella, mitä Tescon henkilökunta on ajatellut kahdesta kummallista kieltä sopottavasta hihhulista kaupan sulkemisaikaan.

Iltaa jatkettiin meillä vielä viinin ja suomalaisen iskelmän parissa. Jossain välissä se Tomin Ellenkin saapui ja sai varmasti pitkälle aamuyöhön jatkuneesta suomenkielisestä höpöttämisestä ja jopa laulamisesta elinikäiset traumat. Mun mielestä sen sijaan oli oikein hauskaa pilata rakastavaisten romanttinen ilta.

Lauantai meni melkoisessa koomassa, johon ei auttanut edes Garage Loungen kaakao ja suklaakakku. Sunnuntaina olo ei ollut paljon parempi, mutta suuntasin kuitenkin Virvan, Enriquen, Ellin, Sannan ja Jannen kanssa Gunwharfiin katsomaan uusimman James Bondin. Ihan hyvä elokuvahan se oli, vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että Daniel Craig ei ole ikääntynyt kovin edustavasti. Leffan jälkeen jatkoin iltaa Portersissa ja tien toisella puolen Little Johnny Russellsissa Ellenin ja Tomin kanssa. Ellen vaikutti lopulta ihan mukavalta tytöltä ja oli erityisen viihdyttävää seuraa otettuaan muutaman liikaa!

Sunnuntai

Tähän pitäisi varmaan sanoa, että en ole ihan heti uusimassa tuota viikonloppua tai etenkään perjantaita, mutta ei! Mehän otetaan Annin kanssa uusiksi ensi perjantaina. Tällä kerralla tosin paikka vaihtuu Annille ja Adamille ja seuraan liittyy myös ainakin Essi. Lisäksi teemana meillä on pikkujoulut. Odotan jo melkoisella pakokauhulla.

Eikö tämä taideteos olekin ihan hyvä syy lopettaa yliopisto kesken ja ryhtyä kampaajaksi? Mitä mieltä olet, Heidiseni?

Jollei muuta, niin sain ainakin varmasti viikonlopun aikana kehitettyä vatsalihaksia kaikella sillä nauramisella ensin Annin kanssa ja sunnuntaina Ellenin jutuille hekottaessa.

Ai niin ja saapuivathan mun rakkaat hiustenpidennyksetkin perjantaina! Olen haaveillut niistä vuoden ja nyt viimeinkin ostin uudet.

What A Day

Ei pitäisi näköjään kirjoittaa tänne, ettei ole oikein mitään tapahtunut, sillä hetihän sitä alkaa sitten tapahtua. Otin tänään vähän yhteen Beckyn kanssa. Mä vihaan, vihaan, vihaan mitään yhteenottoja ja olisin mielelläni välttänyt tänkin. Oon todella huono ees suomeks tappelemaan kenenkään kanssa. Jotenkin vaan ne mun vähäisetkin verbaaliset lahjat katoaa siinä vaiheessa kun oon vihanen, joten yleensä välttelen konflikteja ja jos oon vihainen niin ennemmin mökötän. Kysykää vaikka Tomilta.

Tänään kuitenkin ärsytys siitä, että lämmitys oli päällä tällaisena aurinkoisena ja lämpimänä päivänä ja Beckyn jatkuva utelu siitä, miksi oon vältellyt sitä ja suoraan sanoen jättänyt huomioimatta sen täysin, saivat mut niin kiukkuiseksi, että vastasin sitten kyselyyn ihan rehellisesti. Oikeastaan tätä ei kyllä mun osaltani voi edes sanoa tappeluksi, koska mä vain tyynesti vastasin, että oon todennut paremmaksi vältellä Beckyä, koska jos puhun hänelle, hän alkaa seuraamaan minua kaikkialle, eikä anna hetken rauhaa.

7

Tästä ei tietenkään seurannut mitään hyvää, vaan Becky alkoi huutaa ja lopulta lähti ovet paukkuen huoneeseensa. Mulla oli enemmänkin huono omatunto siitä, että mulla ei ollut huono omaatuntoa. Lähinnä olin helpottunut, sillä ajattelin, että vihaisena Becky ei ainakaan häiriköi mua enää.

Tuntia myöhemmin olin siivoamassa keittiötä, kun Becky ilmestyi sinne ja käyttäytyi täysin normaalisti. Alan uskoa, etten pääse siitä koskaan eroon -- paitsi viikonlopuksi, jolloin Becky suuntaa Skotlantiin ja jättää meidät muut rauhaan tänne!

Muuten mulla olikin aika loistava päivä. Aurinko tosiaan paistoi ja oli ihanan lämmin pitkästä aikaa! Nautin olostani ihan täysillä kun kävelin viemään document commentaryni yliopistolle. Yliopistolta suuntasin Commercial streetille ja päätinkin oikaista Victoria Parkin kautta, jonne sitten jäinkin hetkeksi. Oli niin ihanaa istua auringossa katselemassa suihkulähdettä ja ihmisiä. Olisipa jo kevät! Musta tuntui heti, että mulla olisi energiaa vaikka mihin, kun pääsin nauttimaan tuollaisesta säästä. Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuollaisia päiviä ei ole hirveästi luvassa vielä muutamaan kuukauteen.

Negatiivisena asiana saatettaisiin nähdä se, että tuhlasin omaisuuden kaikenlaiseen Commercial streetillä, mutta totta puhuen osa oli joululahjoja ja osa ihan tarpeellista tavaraa. Esimerkiksi rintaliivejä voisi opetella ostamaan oikeasti vähän useammin. Niinpä tästä päivästä tulikin sitten lainannostopäivä. Voin sitten ajatella rintsikoitani kun makselen opintolainaani muutaman vuoden päästä takaisin. Jes.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan onnistunut päivä ja kaiken tämä aiheutti aurinko ja lämpö! Jos tänään olisi satanut, olisi tämä varmaankin jäänyt mieleen yhtenä huonoimmista päivistä ikinä! Tuli myös hieman jouluinen fiilis, kun Commercial streetillä pystyttivät joulukojuja! Bratwursti-mökkikin oli siellä jo ja teki vähän mieli ostaa, mutta vastustin kiusausta .... vielä.

 Huomenna olisi vuorossa Ellin synttärit ja sitten onkin jo perjantai.