maanantai 29. heinäkuuta 2013

Graduation


Valmistujaiset oli ja meni ja nyt saa kuulemma käyntikorteissa lisäillä kirjaimia nimen perään. Whoop! Valmistujaiset meni aivan nappiin, en kaatuillut tai muutakaan tyhmää, tosin kuumuus teki olosta välillä melko tukalaa varsinkin sen kaavun alla, mutta hengissä selvittiin.

Mä kävin yhden aikaan hakemassa kaapuni ja liput juhlallisuuksiin, jonka jälkeen suunnattiinkin sitten jo mummun ja äitin kanssa Guildhallille ottamaan vähän kuvia ja odottelemaan Virvaa ja Karoliinaa. Joku oli vetänyt Guildhallia vastapäätä oleviin salkoihin vieläpä Suomen lipun! Mun takiani tietenkin... tai sitten ei. :D Mutta enpähän ole kyllä koskaan ennen nähnyt siellä Suomen lippua!

Itse seremonia kesti sellaisen 1,5 tuntia, joista noin 80% käytettiin taputtamiseen. Jossain vaiheessa alkoi vähäsen puuduttaa etenkin loppua kohden. Kovin mahtipontista oli meno, mutta puheet silti ainakin välillä ihan hauskoja.

Seremonian jälkeen mentiin porukalla syömään Goose V&A:n ja siitä Portersiin, jossa saatiin joukkoon vielä lisää ihmisiä. Oli todella ihana päivä ja en tosiaan kyllä odottanut yhtään mitään lahjoja ihmisiltä, mutta kyllähän niitä tuli. Kiitos kaikille rakkaille! Karoliinan ja Mortien antama kaulakoru on parhaillaan kaulassa ja Virvan, Ekin ja Ellin antamat korvikset korvissa. Niin, ja äitin antamaa iiiihanaa työlaukkua hipelöin jo vaikka vielä pitäisi vuosi opiskella ennen kuin tarvitsee alkaa siitä urasta stressaamaan ihan akuutisti. :)








lauantai 27. heinäkuuta 2013

The IOW

Olen palannut Suomen kamaralle! Mä päätinkin nyt kirjoitella tuosta Isle of Wightista vasta näin toisen reissun jälkeen. Ekan kerran käväsisin siellä siis viimein kolmen vuoden odotuksen jälkeen toukokuun lopulla Miljan ja Pauliinan kanssa ja ihastuin niin, että mainostin sitä äidillekin, joka halusi mennä sinne sitten nyt valmistujaisten ohessa. Niinpä me suunnattiin äidin ja mummun kanssa Rydeen keskiviikkona, heti tiistaisten valmistujaisten jälkeen.
Hovercraft
Yarmouth
Yarmouth
Keskiviikko oli uskomattoman lämmin päivä, kuten kaikki meidän Englannissa viettämistä päivistä. Meidän oli tarkoitus ehtiä kello 9.30 ilmatyynyalukseen, mutta joku (minä) oli vähän myöhässä ja ehdimmekin vasta kai kello 10.15 alukseen. Heti saarelle päästyämme suuntasimme ensin Newportiin ja sitä kautta Yarmouthiin, josta oli tarkoitus nousta Needles-turistibussiin, jossa on avonainen yläkerta. Yarmouthiin saapumisaika ei tainnut olla paras mahdollinen, sillä osuimme juuri täysimpään bussiin emmekä mahtuneet yläkertaan. Onneksi tarkoituksena oli kuitenkin hypätä jo melko alkumatkasta syömään viime kerralla bongaamaani pubiin, joka myöhemmi osoittautuikin reissun parhaaksi ruokapaikaksi. Tuoretta paikallista salaattia, lihaa, kalaa... Nam!





Tunnin syömätauon jälkeen nappasimme taas ohi menevän turistibussin, joka olikin tällä kerralla melko tyhjä ja mahduimme hienosti yläkertaan ihailemaan saapumista sinne itse Needlesiin. Needlesin huipulla hyppäsimme taas kyydistä ja ihailimme maisemia ja kiipeilimme jotain hurjan pelottavaa rinnettä, josta oli suora pudotus mereen. Muutamaan kertaan mietin, että kun tuo mummeli tuossa edelle horjahtaa niin olen itsekin tuolla yli 100 metrin päässä meressä...










Needlesin jälkeen meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Osborne Housia, joka oli siis aikanaan kuningatar Victorian lomapaikka, mutta älyttömän kalliit hinnat (lähes £14 per henkilö) ja rajattu aika saivat meidät vain kääntymään takaisin ja suuntaamaan takaisin Rydeen jossa joimme kahvit ja tutkailimme laskuvettä. En oo koskaan ennen nähnyt laskuveden menevän niin kauas, mutta kuulin, että tuo viimeaikainen kuumuus on aiheuttanut tuonkin.





Paluumatka olikin sitten hieman epäonnisempi, sillä toinen ilmatyynyaluksista hajosi juuri ennen kuin meidän piti lähteä. Näin ollen aluksia lähtikin vartin sijaan vain puolen tunnin välein ja meidän oma lähtömme viivästyi 45 minuuttia. Onneksi ei kuitenkaan ollut kiire mihinkään ja saimme vain rauhassa seurata huvittuneina muutamien ihmisten raivokohtauksia...



perjantai 19. heinäkuuta 2013

Exciting

Nyt alkaa viimein pikkuhiljaa jännittää se itse valmistuminen. Yliopistolta olisi mun mielestäni saanut tulla vähän enemmän tietoa, että mitä siinä itsessään tapahtuu, mutta eipä ole kuulunut. Toivottavasti en ainakaan pahemmin mitään mokaa.

Mun graduation on siis ensi tiistaina alkaen kello 2.30pm. Paikalle ei saanut kuin pari lippua, jotka multa nappasivat jo aikoja sitten äiti ja mummu. Satuin nyt kuitenkin löytämään tällaisen linkin , josta voi seurata ihan suorana valmistujaisseremoniaa. Joten jos jotakuta oikeasti kiinnostaa niin paljon, niin tiistaina Suomen aikaa klo 16.30 alkaen kannattaa tsekata tuo linkki :) Katselen tätä parhaillaan ja odotan jopa innolla meidän yliopiston chancellorin Sandi Toksvigin puhetta. Toksvig on siis koomikko, juontaja ja kirjailija, joka valittiin juuri viime vuoden aikana meidän chancelloriksi.

Sen sijaan se käveleminen ja kättely jännittää. Mun tuurilla joko kaadun tai unohdan kätellä jompaa kumpaa tyypeistä siinä lavalla... Kaikkein eniten ehkä tällä hetkellä mietityttää se kuumuus siellä Guildhallilla. Ihmisiä siellä on aivan järjettömästi ja tiistaiksi on luvattu kaiketi 27/28 astetta lämmintä. Oh dear.

Nyt tässä yritän suunnitella ohjelmaa ensi viikolle ja etenkin, että miten sen tiistain saisi järkevästi järjestettyä. Viikon päästä tähän aikaan taidankin olla jo joko Tukholmassa lentokentällä tai matkalla sieltä kohti Helsinki-Vantaata. Eep!


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Raumal taas

Suuntasin siis jälleen kesälomareissulle Raumalle. Harkitsin pitkään menenkö omalla autolla vai nappaanko bussin. Mä en saa mun ulkomaisella opiskelijakortilla Matkahuollolta alennusta, joten oma auto olisi tuossa tapauksessa tullut halvemmaksi. Onneksi kuitenkin Helsinki-Forssa-Rauma väliä on alkanut kulkea Onnibus, jolla pääsin meno-paluun alle kymmenellä eurolla! Suosittelen lämpimästi.

Aloin lukeen Fifty Shades of Greytä.... 

Suuntasin Raumalle jo perjantai-iltapäivänä vaikka Heidillä oli töitä vielä perjantaina sekä lauantaina. Perjantaina sain nauttia aikamoisen hellittelypäivän, kun mun hiukset laitettiin uuteen uskoon. Noh, aika samoissa väreissä pysyttiin edelleen, vaikka se Heidi yrittääkin saada mun pääni kääntymään taas punaisen suuntaan. Jos nyt vielä ainakin jouluun asti pitäytyisin tässä nykyisessä.


Lauantaina kiertelin Raumaa pyörällä ja vähän kuvailin Lotan kameralla, jonka olin onnistunut neuvottelemaan itselleni mukaan matkalle! Illalla nautiskeltiin vähän sangriasta ja suunnattiin myöhemmin läheiseen ravintolaan. Ei oikein tiedetty mihin oltiin menossa ja päädyttiinkin melkoisiin lavatanssimeininkeihin. Voin sanoa, että mä en osaa tanssia, mutta oli siellä silti ihan hauskaa.



























Ihanat naiset  rannalla ... eiku.



Sunnuntaina suuntasinkin sitten jo iltapäivällä taas kohti kotia. Ensi viikonloppuna juhlitaan täällä vähän lähempänä. Ja sitten alkaakin olla jo valmistujaisiin lähtö lähellä! Iik!


torstai 4. heinäkuuta 2013

Class Row

Mun elämässäni ei juurikaan nyt tapahdu mitään jännää, joten eipä ole ollut kirjoiteltavaakaan. Sitten näin äskön tämän videon ja tuli mieleen, että tässä on yksi selkeä ero suomalaisen ja brittiyhteiskunnan välillä. Luokkaerot.

Itse en oikein osaa Suomessa nähdä minkäänlaisia luokkarajoja, mutta kaiketi täällä edelleen yritetään tehdä jotain eroa työväen ja porvarien kesken. Totuus taitaa kuitenkin aikalailla olla se, että vaikka välillä nostetaan jotain itkuvirsiä lööppeihin siitä, kuinka köyhien lapset eivät pääse yliopistoihin kaupallisten preppauskurssien takia, niin Suomessa ollaan silti todella tasa-arvoisia.

Koulutus on tietenkin ollut mulle henkilökohtaisesti läheisin juttu tähän mennessä elämää. Suomessa on oikeastaan ihan se ja sama millainen perheesi on taustaltaan tai tulotasoltaan. Koulutus on kaikille sama ja kaikilla on samat mahdollisuudet peruskoulussa ja myöhemmin tuki- ja lainajärjestelmien kautta toisen ja kolmannenkin asteen koulutuksissa. Englannissa valtion kouluja käyneille sanotaan ihan suoraan, että on edes turha hakea tiettyihin, arvostetuimpiin yliopistoihin johtuen siitä, että sinne otetaan suurin osa eliittikouluista ja vain pieni kiintiömäärä, aivan uskomattoman taitavia oppilaita muista kouluista. Perusopetuskin on melko erilaatuista kaupungin eri kouluissa. Erään tuttavan lapset esimerkiksi kärsivät lukihäiriöstä ja vanhemmat joutuvat tästä syystä maksamaan itsensä kipeiksi, jotta saavat lapsensa yksityiseen kouluun, jossa näille tarjotaan kunnon tuki. Valtio ei tietenkään auta, etenkään jos sinun katsotaan olevan keskituloinen.

Viime aikoina julkisuudessa myös Britanniassa ollut Suomen äitiyspakkaus on ollut täysi ihme briteille, ja kaikkein edistyksellisimmätkin ovat uskaltaneet vain varovaisesti ehdottaa, että se voitaisiin ottaa myös Britanniassa käyttöön, mutta vain köyhille perheille joilla ei ole varaa itse noita tuotteita ostaa ja vain ensimmäisen lapsen kohdalla. Johan se olisi hulluutta jos kaikille tällainen ilmainen lahja annettaisiin! Johan Englannissa poistettiin lapsilisätkin muilta kuin köyhemmiltä perheiltä. Tässäkin asiassa Suomi on mitä tasa-arvoisin, enkä aivan heti usko että yksikään puolue uskaltaisi tehdä sellaista poliittista itsemurhaa, että alkaisi ehdottaa tästä luopumista!

Videolla tulee esiin melko hyvin ensinnäkin tuo snobeilu, mikä on loppujen lopuksi edelleen Briteissä melkoisen yleistä. Ne yksityiskoulun käyneet kyllä erottaa joukosta ja vaikken tahtoisi todellakaan olla tuon naisen kanssa mistään samaa mieltä, niin kyllähän noissa nimissäkin ehkä hieman sen luokkajaottelun näkee, Chardonnayita tosiaan ehkä on vähemmän tavattavissa siellä yksityiskoulujen käytävillä. Sen sijaan sitä en ymmärrä lainkaan, miksi sen pitäisi vaikuttaa siihen, ettei näiden henkilöiden kanssa voisi olla tekemisissä ja ystävä. Suomessa myöskään nimen perusteella ei voi kyllä arvata ihmisestä oikein mitään.

Mulle oli etenkin opiskelujen alkuaikoina vaikea ymmärtää sitä, että sekä historian että politiikan opinnoissa uhrattiin aivan suunnaton osa luennoista aina luokkajaottelun tutkiskeluun. Lopulta siihen tietenkin tottui ja alkoi saada asioista tuntumaa, mutta alkuun Suomessa eläneelle ja kasvaneelle tuntui kamalan vanhan aikaiselta etenkin politiikan kursseilla puhua jostain luokkajaoista.


Katsokaa ja kauhistukaa:





// PS. Mun 2.1. varmistui loppuarvosanaksi! Olen niin onnellinen!!!! Ja huomenna nokka kohti Raumaa ja mun rakasta parturi-kampaajaa!