Kulttuurieroja

Olen ollut vasta vähän reilun vuorokauden Suomessa, mutta nyt on pakko tehdä tällainen päivitys, koska olen muutamassa asiassa omaksunut brittikulttuurin vähän liian hyvin! Tässä muutama asia, joissa olen huomannut muuttuneeni viimeisten vuosien varrella:

1. Kylmyys: 
Tästä voisi luulla, että tarkoitan Suomen kylmyyttä, mutta ei tosiaankaan! Päinvastoin. Vietin viime yön pyörien sängyssäni kuumissani ja eilenkin heti kotiin päästyäni jouduin heittämään sukkahousut ja pitkähihaisen pois. Täällähän on aivan uskomattoman lämmin sisätiloissa! Englannissa mun ei tulisi mieleenkään liikkua ilman villasukkia ja neuleita tai huppareita. Ei vaikka lämmitys olisi päällä. Jotenkin se hiipivän kylmänkosteus tekee mahdottomaksi tällaisen lämpöisyyden. En meinaa millään uskoa, että eilen lämmitetty takka täällä edelleen hohkaa lämpöä. Patterissa ei kauaa varaus säily. Äiti on pitänyt mua ihan hulluna, koska yleensä vaadin, että mun huoneeni pitää talvella olla aivan uskomattoman lämmin ja siksi täällä onkin aivan järkyttävä kasa polttopuita valmiina - niitä en kyllä tule ihan heti vielä ottamaan käyttöön.

2. Lumi:
Tämä ei tavallaan liity eroihin, joita olen huomannut itsessäni. Lähinnä vain huvitti, että tänne tultuani sain heti kuulla kuinka tulee musta joulu ja lunta ei ole ollenkaan. Kyllä täällä kuitenkin mun mielestäni ihan pienen pieniä nökäreitä lunta näkyi paikka paikoin, jotka Englannissa olisivat varmasti jo riittäneet lentokenttien sulkemiseen, ruokakauppojen tyhjentämiseen ja vapaapäiviin kouluista ja työpaikoilta. Koitin inttää, että onhan toi lunta. Se ei kuulemma kuitenkaan riitä, pitää tulla lisää, että saadaan valkoinen joulu.

3. Saisinko/Voisinko saada:
Tämä on jo vanhempi juttu, mutta olen huomannut, että mun on nykyisin aivan mahdotonta tilata esimerkiksi baarissa juotavaa Suomessa ilman, että saan outoja katseita. Kysyn yleensä jotakin tyyliin "Hei! Saisinko yhden oluen, kiitos". Vastaukseksi saan hölmistyneen katseen ja vastauksen, josta selviää, että minua pidetään siinä tilanteessa täysin vajaana: "Ööö... No tietenkin saat? Mikset sais?". Jotenkin vain on nykyään mahdotonta mennä tiskille ja sano vain: "Yks olut". Englannissa en välttämättä edes saisi sitä oluttani tuollaisen uskomattoman röyhkeyden jälkeen.

4. Autolla ajo:
Kolme ja puoli vuotta siinä meni, mutta viimeinkin mua hieman pelottaa auton rattiin tarttuminen. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta eiköhän tässä kolmen viikon aikana vielä sellainenkin päivä tule, jolloin joudun lähtemään jonnekin ajelemaan. Ensinnäkään en ole ajanut talviaikaan (nyt on talvi vaikkei sitä lunta olisikaan!) sitten viime joulun! Toisekseen jos mulla oli jo kesällä pieniä vaikeuksia muistaa, kummalla puolella tietä sitä oikein kuuluikaan ajaa, niin nyt alan oikeasti olla jo aika sekaisin. Tajusin sen pari viikkoa sitten kun autossa istuessani mietin, että hetkonen ajetaanko me nyt oikealla puolella tietä kun tämä tuntuu niin luonnolliselta. Ehei, edelleen ajettiin vasemmalla puolen, mutta en vain osannut kuvitella liikenteen kulkevan toisinpäin. Joten varoituksen sananen: jos Forssan seudulla joku hullu ajelee väärällä puolella tietä, niin se olen luultavasti sitten mä.

5. Anglismit ja englannin sekoittaminen puheeseen:
Tätä mä en jostain syystä ollut huomannut kunnolla puhuessani Englannissa asuvien suomalaisten kaverieni kanssa. Se varmaan johtuu siitä, että siellä me vähän jokainen sekoitetaan kahta kieltä puheessa. Täällä kuitenkin tuntuu jotenkin väärältä heitellä kielestä toiseen. Kyllä mulla ihan ennen Englantiin muuttoakin oli välillä suomen sanat hukassa, mutta varsinkin eilen tuntui, että jatkuvasti teki mieli heittää englantia väliin. Tämän uskoisin kuitenkin helposti korjautuvan muutamalla Suomen viikolla kun ei ole mahdollisuuttakaan höpöttää englanniksi.

Nämä muistin nyt, mutta näitä tulee aivan varmasti lisää vielä näiden viikkojen aikana. Nyt mä kuitenkin suuntaan nukkumaan, eilinen matkustaminen vei täysin voimat ja nyt tekee mieli vain nukkua.

96 years

Aloin eilen miettimaan, etta miten mun on tullut vietettya mun viimeiset kolme ulkosuomalaista itsenaisyyspaivaani. Jotenkin itsenaisyyspaiva sai aivan erilaisen merkityksen ulkomaille muuton yhteydessa. Linnanjuhlat, jotka normaalisti olivat suorastaan automaatio, ovat muodostuneet mulle suoranaiseksi obsessioksi ja YLE Areenan on turha koskaan kuvitella lopettavansa niiden suorana nayttamista ulkomaille. Ylipaataan koko paivasta on tullut huomattavasti tarkeampi taalla ollessa.

2010. 
Mun ensimmainen vuoteni Englannissa. Muistan, etta ensimmaisena opiskeluvuotenani mulla oli melko hankala marraskuu. Jotenkin ikava alkoi parin kuukauden jalkeen painaa kovemmin ja kaikki teinidraamat asuntolassa painoivat paalle. Joulukuussa kuitenkin piristyin. Tiesin, etta kotiin paasyyn oli vain vahan aikaa ja etta siten paasisin hetkeksi hengahtamaan kaikesta siita draamasta. Itsenaisyyspaivan aikaan mulla ei viela tietenkaan ollut mitaan tietoa lumikaaoksesta tai perutusta lennosta, joten juhlin ilolla itsenaisyyspaivaa... yksin huoneessani katsellen linnanjuhlia. Kavaisin lukemassa blogikirjoitustani noilta ajoilta (voi nolous) ja nakojaan mua on silloin lahinna harmittanut se, etta Tarja oli mennyt jattamaan Tonava kaunoisen ohjelmistosta! Edelleen harmittaa, onhan se mun lemppari klassinen biisi!

2011.
Toinen vuosi Englannissa, Olin juuri kuukautta ennen saanut ekaa kertaa vieraikseni kotoa aidin, siskoni ja veljeni. Hieman tuon jalkeen mulle selvisi ekaa kertaa, etta taalla on muitakin suomalaisia ja paasin myos tapaamaan heita. Itse asiassa mun syy tavata Virva ekaa kertaa, oli maksaa deposit itsenaisyyspaivan dinnerille ja valita, mita aioin syoda. Enrique tykkaa kertoa, kuinka ujona ja hiljaisena ma saavuin paikalle ja kuinka lopulta muutaman siiderin jalkeen sita juttua alkoi tulla - ja se hopotys ei ole tainnut vielakaan loppua.... Itsenaisyyspaivan taisin jalleen viettaa omissa oloissani lapparin ja herkkujen kanssa, mutta paasin juhlimaan Suomen itsenaisyytta muiden ulkosuomalaisten kanssa illalliselle ja siita tama kaikki vahan niinkuin lahti. Aivan kasittamatonta, etta tuosta kaikesta on kaksi vuotta! Mun on todella hankala kuvitella, missa olisin tai mita tekisin ilman naita ihmisia, joita olen tavannut. Eika siihen edes kuulu pelkastaan ulkosuomalaiset, olen tavannut niin paljon paikallisia naiden suomalaisten ystavieni kautta, etta tunnen kuuluvani tanne paljon enemman kuin koskaan tunsin kun hengasin vain muiden opiskelijoiden kanssa. 2011 loppuvuodesta mun blogini aikalailla hiljeni, koska mulla ilmeisesti oli muuta tekemista, joten sielta ei loydy mitaan lisavalaistusta tuon ajan tapahtumiin.

2012.
Kolmas vuosi. Olin viettanyt oikeastaan koko aiemman viikonkin taalla Conroyilla Ellia vahtimassa ja itsenaisyyspaivana pyysin kylaan Essin, Annin, Tomin ja Adamin juhlistamaan itsenaisyyspaivaa. Meilla oli tosi kivaa, mutta mun pieni (lue melko suuri) obsessioni noihin linnanjuhliin johti siihen, etta totesin tuon jalkeen viettavani itsenaisyyspaivan omassa rauhassani, koska muuten mun huomioni siirtyy pois siita tarkeimmasta eli niista puvuista! Enka siis todellakaan syyta ketaan muuta vaan ihan sita, etta mulla on ehka hieman epaterve suhtautuminen noihin juhlallisuuksiin - pakko nahda jokainen puku. Itsenaisyyspaivan dinner kuului tietenkin jalleen kuvioon, tosin tuolloin jo marraskuun viimeisena paivana jolloin poseerasimme tyttojen kanssa Movemberin kunniaksi viiksilla varustautuneina. Blogi oli jalleen herannyt eloon viime vuonna ja nakojaan aika oli kullannut muistot, ja olin unohtanut taysin tuon minun ja Virvan gini-illan 5.12.: Tuksua, Matti Nykasta ja kaikkea muuta... Voi meita hopsoja.

2013.
Tana vuonna kiirehdin kotiin yliopistolta, jotta paasin katsomaan linnajuhlta alusta alkain. Ensimmainen reilu tunti istukeltiin Ellin kanssa mussuttaen juustonaksuja ja naureskellen puvuille. Virva liittyi seuraamme toista paastyaan ja vietettiin oikeasti todella mukava ja rauhallinen ilta ensin "linnan"juhlien kanssa ja sitten Tuntemattoman sotilaan, joka kivasti nakyi jopa ulkomaille Iltasanomien nettipalvelusta! Huomenna on taas vuorossa itsenaisyyspaivan dinner, enka voi millaan uskoa, etta olen tuntenut nama ihanat ulkosuomalaiset jo reilut kaksi vuotta ja asunut taalla lahes 3,5 vuotta! Apua, ma oon vanha! ;)

Tampereen mellakointia ja mielenosoituksia taalla on ihmetelty puolin ja toisin. Ei kuulosta lainkaan Suomelta. Koittakaas nyt tulla toimeen siella tallaisena paivana. Tulkaa vaikka tanne katsomaan luokkajakoa, jos oikeasti uskotte sellaisen loytyvan Suomesta...

Mun karkkikeppi meni rikki :(

Kuulumisia

Jotenkin taas kaikki pakkautunut samaan viikonloppuun, joten luvassa on jalleen kerran melkoisen sekava postaus. Eipa silla, etta naista yleensakaan mitaan punaista lankaa voisi loytaa.

Viikonloppu oli siis menoa taynna. Lauantaiaamuna herasin ihan liian aikaisin (lue: kahdeksalta), koska suuntasimme Pauliinan kanssa Winchesteriin joulumarkkinoille. Odotukset olivat kovat, silla olihan niita mainostettu yhdiksi Euroopan parhaista joulumarkkinoista. Ja kylla meilla hauskaa olikin. Kaytiin luistelemassa heti aamusta: tosin jaasta ja niista "luistimista" voi olla montaa mielta... Loppupaiva kierreltiin ympariinsa ja tarttui mukaan muutama ostoskin. Pakko kuitenkin sanoa, ettei tuosta mitaan jokavuotista perinnetta ole tulossa. Kertakokemuksena ihan kiva, mutta aikamoinen rahastuksen maku jai ja etenkin joulumusiikin puuttuminen vahensi aika paljonkin tunnelmaa.

Hauskin tapahtuma paivassa oli se, etta tormasimme jalleen uuteen suomalaiseen ja jo heti aamulla bussissa! Munkin alkaa nyt olla pakko uskoa Larryn ja Enriquen teoriaan, etta meilla suomalaisilla on jokin salainen strategia maailmanvalloituksesta ja etta se alkaa lahettamalla mahdollisimman paljon suomalaisia Portsmouthiin. Viela kun ihan oikeasti selvittaisi, etta mika niita ihmisia tanne vetaa?

Reissusta palattuamme kavimme syomassa Brewhouse & Kitchenista, josta on ehka tullut uusi lempipaikkani, koska siella on aivan uskomattoman herkullista ruokaa. Ruokailun jalkeen suuntasimme viimein kotiin ja mua odottivatkin taalla jo ihanat Karoliina ja Mortie. Vietettiin mukava rauhallinen ilta... Tai no, ma ehka saatoin vaantaa nilkkani kun putosin vahan portaista kantaessani patjaa alas, mutta muuten oli ihan rauhallista.

Sunnuntaina suuntasimme porukalla Sunday roastille ja siita Farehamiin kirkkoon laulamaan joululauluja. Ma en koe olevani mitenkaan erityisen uskovainen, mutta joululauluista tuli mukavan nostalginen olo ja oli mukavaa seuraa! Kasittamatonta, etta Bournemouthista saakka tulee ihmisia noihin joululauluihin!

Jonkun onnekkaan joululahja

Eilinen ja tama paiva menivatkin sitten ahkerasti opiskellen, mutta viimeinen essee ennen joulua on nyt valmis - lahes viikon etuajassa! Ma luulen, etta olen tosiaan loman tarpeessa kun alan jo noin ylisuorittamaan! Mun iloni tuon esseen valmiiksi saamisesta meinasi kuitenkin hyytya kun paasin kotiin ja avasin lapparin vain nahdakseni Blue Screen of Deathin. Hetken meinasi toivo jo menna, mutta kylla tama nyt vaikuttaisi jotenkin korjanneen itsensa, mutta saa nahda kuinka kauan tata iloa kestaa. Onneksi nyt ei ainakaan ole ihan valittomasti uusia deadlineja edessa.

Eilista opiskelua. Ja toi kakku.... 

Huomenna voisi ottaa vapaapaivan ja ihan vain pyykkailla ja siivoilla. Loppuviikko taitaakin sitten menna itsenaisyyden juhlimisissa ja ensi viikolla alkaakin sitten viimeinen viikko tata teaching blockia ja 14. paiva suuntaan nokan kohti Suomea.

Tassa on mun palkintoni esseen valmiiksi saamisesta. Satuin bongaamaan taman kirjastossa, ja vaikka mun gradun aiheeni onkin muuttunut pois naisten oikeuksista, niin kylla taa aihe viela niin paljon kiinnostaa, etta voin ihan muuten vain lukea. 

Black Friday

Kiroan amerikkalaiset alinpaan helvettiin. Kenen loistava idea on ollut kehittaa tallainen paiva? Ma ajattelin tanaan menna ostelemaan joululahjoja, koska Suomeen lentaminen alkaa lahestya ja olisi tassa vahan muutakin tehtavaa kuin joululahjojen ostaminen. Meinasi kuitenkin unohtua tuon noin kuukautta ennen joulua tapahtuvan hulluuden nimeltaan Black Friday, jolloin kaupat lyovat poytaan alennukset ja porukka rynnii ostoksille. Ja kaikki tama alkoi tietenkin Jenkkilasta, jossa kyseinen paiva on sijoitettu kiitospaivan jalkeiseksi perjantaiksi ja nain ollen jouluostoskauden avajaisiksi.

Mua ylipaataan ahdistaa menna Commercial Roadille mita lahemmas joulua mennaan ja etenkin lauantait jatan aivan suosiolla valiin. Vihaan ihmisjoukkoja ja yleensa alkaa ahdistaa hikipaassa, talvivaatteissa juosta kaupasta toiseen painavien ostoskassien kanssa. Ei ole mun juttuni tuo shoppailu.

Ma kuitenkin rakastan yli kaiken antaa lahjoja ja odotan joulua ihan jo tamankin takia. Ma suunnittelen joka vuosi teemavarin paketteihini ja valitsen nauhat ja paperit sen mukaan. Yleensa teen jo viimeistaan syyskuulla itselleni alustavan listan siita, mita ihmisille ostan ja kaytan ihan oikeasti harkintaa tahan. Mun mielestani on ihanaa, etta Lotta jo odottaa vaatteita multa tai se, etta Antti esitteli viime vuonna Doctor Who lahjaansa kateellisille kavereilleenkin. On ihanaa onnistua loytamaan toiselle jotain, mista tietaa taman tykkaavan. Ja ma olen nauttinut tasta jo pienesta alkaen. Tarkalleen en muista, koska aloin ostelemaan joululahjoja, mutta se tapahtui luultavasti melko pian sen jalkeen kun tajusin, etta aikuisetkin niita ostelevat. Mua ei oikeastaan edes haittaa, etta kaytannossa joka vuosi veronpalautukset (ja varmaan vahan ekstraakin) ovat menneet lahjoihin. Ma saan siita paljon enemman iloa kuin jos ostaisin itselleni jotain. Ma menen jonkinlaiseen transsiin joululahjoja ostellessani, enka edes katso mitaan itselleni, tanaankin kavelin Dorothy Perkinsilta kassan kautta ulos enka ostanut itselleni yhtaan mitaan! Se jo sinallaan on aika suuri saavutus.

Tasta on muutama vuosi niinkuin meidan pikku-Antista nakee

Ma olen tana vuonna onnistunut tassa joululahjamissiossani yllattavan kivuttomasti! Ensimmainen joululahja taisi tulla ostetuksi jo heti syyskuun alussa ja tanaan sain melkeinpa kaiken ostettua. Muutama pikku juttu on hommattavana, mutta kaytannossa sain jouluostokset tana vuonna tehtya siis marraskuun puolella! Aivan uskomatonta!

Selvisin siis sielta ihmispaljoudesta hengissa ja nyt olenkin loikoillut koko loppu paivan aivan uupuneena. Huomenna pitaa kuitenkin lahtea aamusta kohti Winchesterin joulumarkkinoita ja uutta vaenpaljoutta - ja vielapa lauantaina! Koitan hengitella syvaan ja olla artymatta hitaille/toniville/aanekkaille yms kanssaihmisille.

Doctor Who

Nyt seuraa nortteilya.

Lauantaina oli hyva ilta. Oltiin Marien kanssa suunniteltu, etta laitetaan oikein ruokaa ennen Doctor Whon:n 50v juhlajaksoa, koska Mariella ei ole asuntolassa ollenkaan uunia. Lopulta kuitenkin paadyimme lipittamaan viinia, syomaan Enriquen tekemaa soppaa ja Marien tuomaa pakastepizzaa... No ainakin paastiin helpolla.

Doctor Who:ta ainakin meikalainen oli odottanut jo kevaasta saakka, mutta viime viikon mittaan odotus vain nousi kun netissa alkoi nakya trailereita ja kaikki alkoivat puhua jaksosta. Suomessa Doctor Who ei ole tainnut jostain syysta koskaan nousta kovin suureksi ilmioksi. Ma tiesin toki kyseisesta sarjasta jo ennen tanne muuttoani, mutta vasta taalla asuessani olen tajunnut, kuinka massiivinen ilmio tama oikeasti on. Kuinka moni muu tv-sarja on saavuttanut niin suuren kansainvalisen suosion ja lojaaliin kannattajakunnan, ja vielapa vuosikymmeniksi! Kuinka monesta muusta ohjelmasta yksi juhlajakso naytettaisiin yhta aikaa kymmenissa maissa ja vielapa elokuvateattereissa, joihin porukka tulvi katsomaan sita, vaikka sen pystyi hyvin katsomaan ilmaiseksi myos BBC:lta samaan aikaan. Ja ennen kaikkea: kuinka moni muu ohjelma on jatkunut 50 vuotta ja jaksaa edelleen kiinnostaa nain kovasti?

Lauantain erityispitka jakso tosiaan lunasti kaikki odotukset ja meilla koko olohuoneen porukka taisi jaada suut auki jakson loputtua. (Paitsi ehka Elli, joka ennemmin pelasi ipodillaan jotain). Ma odotin itse erityisesti Daivid Tennantin ja Billie Piperin paluuta ja ah, oli ne vaan niin ihania! Lopun suuri paljastus muuttaa koko sarjan suunnan tulevaisuudessa, enka malttaisi enaa millaan odottaa joulujaksoa! Sillon ma oonkin Suomessa, enka nae jaksoa suoraan telkkarista. Mutta ehka mulla on muutakin tekemista joulupaivana :)

Peter Capaldia odotellessa

Pieni Vent

Arsyttaa, etta ihmiset kokee asiakseen kertoa mulle, kuinka paska ja turha mun kurssini tai opiskeluni on. Joiltakin ihmisilta ma sita jo odotan, ja olen saanut varmaan kuulla niin pitkaan kuin jaksan muistaa, mutta joiltain toisilta odottaisin hieman enemman jarkea. Naiden tiettyjen ihmisten kanssa jatan koko asian mielellani keskustelujen ulkopuolelle, koska heidan mielipiteensa nyt ovat tulleet melko selvaksi; vain laakis tai laki ovat oikeita aloja, muita on kaiketi turha olla olemassakaan. Ihan kuin en itse tietaisi tarkalleen, kuinka hankalaa esim. mun alaltani on tyollistya? Mutta sama hommahan se on lahes jokaiseen ammattiin talla hetkella. Lisaksi ma en koskaan haluaisi opiskella jotain alaa ja luoda uraa alalla, joka ei kiinnostaisi mua patkaakaan. Uskoisin saavani tuossa tilanteessa jonkinlaisen burn-outin viimeistaan kolmenkympin kriisin kanssa samoihin aikoihin.

Ma ymmarran realiteetit tietenkin. Mun mielestani kuitenkin tarkeinta on se, etta kokee olevansa hyva siina mita tekee ja olevansa oikeasti passionate naissa asioissa. Tanaan ma sain kuitenkin taas kerran kuulla, kuinka turha mun alani on ja tietenkin kovasta alempi arvoinen kyseisen henkilon omaan alaan. Vahasen kiehahti ja voi olla, etta huomenna harmittaa tamakin purkautuminen, mutta ihmiset voisi ihan oikeasti vahan miettia. Mun mielestani on lahinna todella disrespectful tulla mulle sanomaan etta kaytannossa mun vuosien tyoni on taysin hukkaan heitettya samoin kuin kaikki se raha, jonka olen tahan pistanyt. En makaan kulje ympariinsa haukkumassa toisten ihmisten ammatteja tai opintoja.

Jokainen tehkoon sita, mika itselle parhaiten sopii ja mihin on parhaiten kykeneva. Ma taidan taas ennemmin keskittya omaan loistavaan seuraani sen sijaan, etta kuuntelisin tata samaa jauhamista, josta ei kuitenkaan ole mitaan hyotya: pitaisko mun lopettaa kurssini sen takia, etta se on joidenkin mielesta turha? No enpa usko.

Pipipää

Nappis toimii milloin sattuu ja itsella on vahan samanlainen olo nyt. Valilla on parempia hetkia ja olen jopa viimeinkin saanut aloitettua seuraavaan esseeseen lukemisen! Hyva ma! Sitten taas tulee hetkia kuten nyt, jolloin tekee mieli vain kapertya peiton alle kuumavesipullon, teemukin, sarkylaakkeiden ja strepsilsien kanssa. Kylla, taalla kiertava flunssa on saavuttanut jopa mut.

Oon yleensa niin ylpea siita, etten kovin usein sairastele, mutta nakojaan en ole ihan niin voittamaton kuin uskoin. Kaikille pakollisille luennoille olen kuitenkin raahautunut, mutta vapaaehtoiset tutkintoseminaarit ynna muut ovat talla viikolla saaneet aivan suosiolla jaada.

Ennen taman flunssan sunnuntaista puhkeamista, tuli viime viikonloppuna esimerkiksi kaytya suomalaisten kanssa syomassa marokkolaisessa. En tajua, miksen ole ottanut sielta yhtaan kuvaa, mutta taytyy koettaa muistaa ensi kerralla. Ja se ensi kertahan tulee, koska mun mielestani se ruoka oli ihan mielettoman hyvaa! En oikein edes tiennyt mita odottaa marokkolaiselta ruualta, joten yllatys oli todella positiivinen! Onneksi toi tapahtui ennenkuin mun makuaistini turtui tahan nykyiseen tilaansa!

Perjantai oli muuten melkoisen hyva paiva siina mielessa, etta pienesta kohmelostani huolimatta johdin seminaarin ja sita kehuttii vuolaasti luennoitsijan toimesta! Musta on kuulemma suurta hyotya meidan ryhmalle! Toisaalta sanoisin, etta mun vuosien Venaja/Ita-Eurooppa-obsessointi olisi mennyt taysin hukkaan jos ma en olisi onnistunut vahintaan tyydyttavasti vetamaan seminaaria aiheesta "Central and Eastern Europe 1945-1985".

Tana viikonloppuna juhlistetaan Ellin 12-vuotis synttareita, joita ei muuten ole kukaan paassyt unohtamaan viimeisen parin viikon aikana. Sinansa ihan hyva, koska ma ainakin nykyaan tuppaan vain kirjoittamaan kaiken kalenteriini ja unohtamaan sinne...

Nyt taidan palata takaisin West Wingin ja strepsilsien imeskelyn pariin, vaikka nukkumaan menokin voisi olla ihan kova sana. Tuli melko hajanainen paivitys, mutta parempaan ei nyt pysty.

Love Southsea

On varmaan melko selva tosiasia, etta Portsmouthia ei voi oikein hyvallakaan tahdolla kutsua miksikaan kulttuurin kehdoksi. Ainoa skenaario, jossa nakisin taman mahdolliseksi olisi jos chavit jotenkin kuolisivat sukupuuttoon, jolloin satojen vuosien paasta taalla voitaisiin jarjestaa suuria arkeologisia kaivauksia, joilla selvitettaisiin taman erikoisen kansanryhman elintapoja. Tutkimukset kannattaisi tuolloin varmasti aloittaa Commercial Roadin nurkilta...

Portsmouthin alueelta kuitenkin nimeaisin Southsean sellaiseksi alueeksi, jolla tuota kulttuurillistakin puolta yritetaan tuoda esiin. On musiikkitapahtumia, pienia ihania retrokauppoja ja melko onnistunutta yhteison luomista ylipaataan.

Ma asuin ekan opiskeluvuoteni kaytannossa ihan Portsmouthin keskustassa, Guildhallin vieressa, eika mulla oikeastaan tullut asiaa Southseahan pain oikein ollenkaan. Vasta nyt viimeisena parina vuotena tanne muutettuani olen tajunnut kuinka paljon enemman olisin varmasti saanut irti jos olisin jo tuolloin vaivautunut tanne pain. Ensinnakin olisin voinut jo tuolloin tutustua paikallisiin pelkkien opiskelijoiden lisaksi, mika olisi varmasti ollut mielenterveydelle ihan hyvaksi. Vaikka mulla on todella mukavia muistoja asuntolasta ja valilla kaipaankin sita huolettomuutta ja tyhmia kamppiksia, niin kylla mun parhaat muistot (toki kylla myos huonoimmat) loytyvat taalta Southseasta.

Ma olen jo pidempaan katsellut Love Southsean vaatteita ynna muita netista ja kun nain, etta heilla on taas markkinat Palmerston Roadilla talla viikolla, paatin jo ajoissa etta torstaina vaivautuisin paikalle katsomaan loytyisiko mitaan kivaa. Ja loytyihan sita...

Oon melko rakastunut tahan paitaani

Posters

Kohta olisi tarkoitus lahtea Marien kanssa juhlistamaan esseiden palauttamista thaimaalaisella ruualla ja jokusella oluella. Eilen jo juhlistimmekin asiaa kakulla ja kahvilla samalla kun opiskelimme taman paivan seminaariin. Oli muuten kerrankin hauskaa ja maukasta opiskelua!

Tajusin tassa kesken kirjoittelun, etta taman helvettin lapparin nappaimmisto on taas alkanut jollain ihmeella toimia! Nyt vain selvittamaan milla sen kielen saa taas suomeksi niin toimisi skanditkin...