Kuntavaalit

Olen tässä miettinyt, että onko siinä jotain väärää/ erittäin outoa, että mä odotan kaikkia vaaleja aivan mielettömällä mielenkiinnolla ja istun vaali-illan naama kiinni läppärissä tuijottaen tuloksia. Lisäksi kämppikseni voivat varmaankin todistaa, että eilen varmaankin kuulosti myös siltä, kuin olisin katsonut jalkapallo- tai jääkiekko-ottelua. Sen verran monta "Jeee!", "Tää ei voi olla totta!" "Voi helvetin helvetti" "Äää! Mahtavaa! Ihanaa! Hyvä hyvä hyvä!" -huutoa täältä kuului. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ehkä tämä vain todistaa, että mä oikeastin opiskelen oikeaa tutkintoa.

Lontoon ostos Pull & Bearista

Kokoomuslaiselle eilisilta oli tietenkin ylipäätäänkin ihan mukava, mutta enpä mä muuta kuin suurimman puolueen paikkaa odottanutkaan ihan jo gallupienkin perusteella. Sen sijaan perussuomalaisten yllättävän alhainen menestys yllätti kyllä. Positiivinen yllätys kuitenkin.

Enemmänkin nuo mun hihkumiset liittyivätkin ihan paikallisiin tuloksiin kuin valtakunnallisiin. Nimittäin ensimmäistä kertaa historiassa kokoomus otti suurimman puolueen paikan Forssassa. Käytännössä aina tähän asti Forssaa on johtanut SDP, apunaan keskusta ja vasemmistoliitto. Kokoomus on ollut vasta neljännellä sijalla. SDP on kuitenkin puolueena käytännössä lähtöisin Forssasta, jos ajatellaan 1903 Forssan ohjelmaa. Lisäksi kaupungin Finlayson-historia on myös taannut sen, että vasemmistolla on aina ollut suuri kannatus meillä päin. Niin suuri, että ennen aivan viime vuosia en yleensä koskaan kamalasti mainostanut poliittisia kantojani julkisesti Forssassa. Kärjistetysti sanoen olisi voinut tulla puukosta, mutta totuuden mukaisemmin ehkä kuitenkin olisi vain aina joutunut puolustuskannalle, eikä sitä aina jaksa kinata politiikastakaan, vaikka aiheesta yleensä tykkäänkin.

Tuli se nimpparlahjapakettikin mummulta! 

Äänestämäni ehdokas pääsi läpi, kuten monet muutkin, joiden toivoinkin pääsevän. On ollut ihana olla viimeinkin todistamassa tätä muutosta, vaikkakin näin etäältä. Pakko myöntää, että vielä pari vuotta sitten, en uskonut kokoomuksen koskaan pärjäävän kovin kummoisesti kotikunnassani, vaikka se muualla olisikin suosittu. Onneksi kuitenkin näin!

Vaalien ohessa jaksoin jopa vähän opiskella. Tosin ei kannattaisi yrittää yhtä aikaa opiskella kaikkea: fasismia, Venäjän ihmisoikeustilannetta ja Ranskan vallankumousta. Meinasi hieman mennä asiat päässä sekaisin.

Tänään olisi taas tarkoitus suunnata Portersiin (mikä yllätys!) juhlistamaan tätä vaalivoittoa ja juttelemaan Virvan kanssa politiikasta. Virva palasi juuri eilen Suomesta, jossa osallistui ulkosuomalaisten parlamenttiin. Nyt se aikoo lobata mua lähtemään kanssaan huhtikuussa Kölniin Keski-Euroopan ulkosuomalaisten kokoukseen. Ette arvaakaan, kuinka paljon houkkuttaa lähteä, vaikka rahaa palaakin ja ajankohtakin sattuu osumaan juuri päättötyön palautuksen aikoihin. Näyttäishän se kuitenkin aika hemmetin hyvältä CV:ssa! Katsellaan nyt kuinka vakuuttavasti se Virva ajatusta mulle mainostaa tänään.


Niin ja olenhan mä huomennakin taas suuntaamassa Portersin cocktail-iltaan Essin kanssa, ja vähän luulen, että viikonloppunakin tie vie sinne, kun Brightonin rakkaat Karoliina ja Mortimer tulevat käymään! Missähän välissä mä taas opiskelen varsinkin kun torstaina on vielä ne Joen viime viikolla perutut synttäritkin. Aaargh!

Name Day

Mulla on ollut todella tylsä viikko. En ole saanut luettua kouluhommia, tehtyä päättötyötä tai mitään muutakaan kovin kehittävää, mutta enpä ole myöskään viettänyt mitään erityisen sosiaalista elämääkään. Maanantaina kävin pubissa, mutta sen jälkeen olen aikalailla viihtynyt kotona, paitsi keskiviikkona, jolloin oli lapsenvahtina. Niinpä ei ole oikein mitään kummempaa kirjoitettavaakaan. Ajattelin nyt kuitenkin yleisesti naputella jotain nimipäivistä, koska se on ollut yksi asia, jolla olen viimeiset kolme vuotta onnistunut hämmentämään englantilaisia ystäviäni.

Kamalan hankala löytää mitään kuvia tältä tylsältä viikolta! Maanantaina laitoin pubiin ton mun toisen melko uuden ihanuuden.

Eiväthän ne nimipäivät Suomessakaan esimerkiksi Venäjään verrattuna ole mikään iso asia, minkä todistanee esimerkiksi se, etten lainkaan muistanut omaa nimipäivääni. Eilen illalla käväisin Iltalehden sivuilla ja aloin ihmettelemään, että miksi ihmeessä siellä ylänurkassa lukee mun nimeni, kunnes lopulta tajusin, että ai niin, nythän on lokakuun 26.! Satuin samalla istumaan poikien kanssa olohuoneessa ja kerroin heillekin tästä suuresta juhlastani. Kuten aina ennenkin, jouduin taas selittämään, että mikä ihme se sellainen nimipäivä on.

Olin jotenkin ennen Englantiin tuloani ajatellut, että nimipäivät ovat melko globaalikäsite, mutta näinhän ei tietenkään ole. Englannissa oikeastaan ainoastaan itä-eurooppalaiset ystäväni tietävät koko asiasta. Toki heille se on myös paljon suurempi juttu muutenkin. Lähinnä porukka tuntuu kuvittelevan, että suomalaiset juhlivat ristiäisiäkin joka vuosi samaan tapaan kuin syntymäpäiviä. Ehkä paras kuulemani teoria tuli tänään Beckyltä, joka kuvitteli, että se on se päivä, jo ennen syntymääni, kun vanhempani ovat päättäneet nimeni. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös kansainvälisen naistenpäivän kanssa, joka itä-eurooppalaisille on kovinkin tärkeä kun taas ei briteille merkitse oikein mitään.

Mä oon tätä nyt jo kaikille hehkuttanutkin, mutta siis: mä kokkasin! Kerrankin. Tein Ellille ja mulle lihapullia, ihan ite! Ja oli hyviä.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani yritin jopa selvittää milloin kämppisteni nimipäivät olisivat. Rebecca oli helppo löytää Rebekkana kuten myös Michael Mikaelina, mutta esimerkiksi Craig ja Davina taisivat jäädä ilman päivää, koska en millään keksinyt heidän nimilleen suomalaisia vastikkeita. Varmaankin jostain nimien merkityksiä ja sen sellaisia tutkimalla jotain olisi saattanut löytyä, mutta en jaksanut perehtyä asiaan niin kovasti.

Mulle nimipäivät ovat Englannissa oloaikana lähinnä tarkoittaneet sitä, että saan mummulta ja tädin perheeltä paketin, joka on yleensä sisältänyt joulukalenterin (!) ja iskältä ärsyttävän onnittelulaulun puhelimeen aamuvarhaisella. Tosin muistaakseni silloin ekana opiskeluvuotena sain myös kämppiksiltä kakun! Ehkäpä mä kuitenkin tosiaan alankin juhlimaan näitä nimipäiviä ennemmin kuin synttäreitä, todettiin nimittäin eilen Natalien kanssa, että mehän ollaan ikuisesti 21-vuotiaita.

Oon ihan onnellinen, etten saanut tänä vuonna nimpparilahjaksi lunta kuitenkaan. Nauttikaa te siellä Suomessa siitä, mä oon ihan onnellinen niin kauan kuin vältän sen. Viime vuosi ainakin meni yllättävän hyvin sen suhteen; ei oikeastaan lainkaan lunta Portsmouthissa ja Suomeenkin se tuli silloin vasta joulun jälkeen siinä vaiheessa kun jo lähdin takaisin tänne. Toivotaan samaa tänä vuonna. Mä en kestä sitä kaaosta, johon tää maa ajautuu sen lumen myötä.

London

Lauantaina käväistiin siis Annin kanssa Lontoossa äänestämässä kunnallisvaaleissa. Mä nyt en yleensäkään käy Lontoossa mitenkään erityisen usein, enkä edes oikein muista, koska olen siellä viimeksi ollut, joten reissu tuli siinä mielessä kyllä ihan tarpeeseen. Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei päivälle ollut, mikä olikin hyvä, koska muuten olisi hermot pettäneet aivan varmasti viimeistään metrossa tai Oxford Streetin tungoksessa.

En ollut koskaan vielä käynyt Suomen Lontoon suurlähetystössä, mutta hyvin me google mapsin avulla kuitenkin sinne löysimme ja saimme äänestettyä. Sanottakoon nyt vain, että äänestin nuorta forssalaista, jonka numero löytyy väliltä 156-196. Nyt vain jännäämään, kuinka suuren voiton kokoomus ottaa Forssassa. :) 

Äänestämisen jälkeen tosiaan suuntasimme metrolle ja hetken pyörimisen jälkeen Anni sai meille liput ja jotenkin meidät johonkin aivan liian täyteen tungettuun metrovaunuun. Maineensa arvoisesti London underground oli tietenkin aivan täynnä, ainakin yksi linja oli kaiketi vallan kiinni tämän viikonlopun, mikä tietenkin lisäsi väkimäärää entisestään niillä muilla linjoilla. Totesimme vain Annin kanssa siinä tungoksessa seistessämme, ettemme koskaan voisi asua Lontoossa, saatika käyttää metroa esimerkiksi työmatkaan. Ugh! 

Metrosta saimmekin tarpeeksemme jo ennen Oxford Streetille pääsyä, joten hyppäsimme pois Piccadilly Circuksessa ja suuntasimme ensimäiseen pubiin, jonka näimme. Aloin miettiä, että olen kai tuon juomakulttuurin suhteen todellakin jo liiaksikin englantilaistunut, sillä minulle tuopille meno kello kahdelta iltapäivällä ei ollut mitään ihmeellistä, kun taas Anni kauhisteli tuollaista keskellä päivää juomista. 

Piccadillyssä törmäsimme myös mielenosoitukseen. Meikäläisen poliittisiin kantoihin kun ei oikein tuollaiset lakkoilut tai mielenosoitukset tai sen sellaiset sovi, niin emme sitten liittyneetkään, joukkoon vaan tyydyimme vain napsimaan muutaman kuvan. Mua huvitti melkoisesti kun näin paidan, jossa luki: "Nick Clegg is a cunt". Nick-paran olisi kannattanut ehkä hieman miettiä ennen vaaleja, että mitä kannattaa opiskelijoille lupailla. Myös "Get the Tories OUT!" oli yleinen slogan. Sitä en sitten tiedä, mikä oikeastaan muuttuisi, jos hallituksessa olisikin Liberaali Demokraattien ja konservatiivien sijaan Labour. Tuskin mikään, ei kai tässä tilanteessa muu auta kuin leikkaukset? 

Kommunisteja!

Tuoppien ja mielenosoituksen jälkeen olimme viimein valmiita aloittamaan shoppailut. Koska shoppailu Lontoossa lauantaina on jo sinällään yhtä tuskaa, päätimme keskittyä vain kauppoihin, joita ei meidän kulmillamme ole. Itse löysin Disney Storesta ihanan joululahjan kummipojalle ja Pull & Bearista mekon itselleni. 

Paluumatka kotiin oli sekin melkeinpä yhtä rasittava kuin ne metromatkailut. Humalaisia jalkapallofaneja, kovaan ääneen höpöttäviä pikkutyttöjä ja Jeesuksesta saarnaava jamaikalaismies. Olimme kuitenkin ostaneet matkaa varten muutamat siiderit, joten niiden avulla jotenkin selvisimme siitäkin parituntisesta, vaikka välillä meinasikin hieman hermot pettää. 

Näin jälkeenpäin ajatellen reissu oli kyllä ikimuistoinen. Saimme äänestettyä, olen tyytyväinen ostoksiini ja Annin kanssa on aina mukava viettää aikaa. Voisi sen lauantain paljon huonomminkin viettää ja ainakin taas hetken muistamme, miksi kannattaa välttää Lontoota lauantaisin. 

10% done only 90 left!

Sain kuin sainkin dissertaationi esittelykappaleen tehtyä eilen illalla. Laadusta en niin mene takuuseen, mutta toisin kuin luulin, niin olen ilmeisesti viimeinkin tosiaan oppinut politiikan kapulakielen! Olen nimittäin kuvitellut, että en ikinä tule oppimaan kirjoittamaan niin kamalalla tavalla, kuin millä jotkin noista akateemisista artikkeleista on tehty, mutta toisin on sitten kai käynyt! Laitoin nimittäin Tomin lukemaan tekstini läpi virheiden varalta, koko lukemisensa ajan tyyppi kuitenkin vain valitti kun on niin pitkiä lauseita ja vaikeita sanoja. Jes! 

Palkitsinkin itseni sitten tulostamisen jälkeen viinillä. Viinillä, joka tosin oli Tomin ostamaa ja jota mun piti ottaa lasillinen ja josta lopulta join kaiken. Alkaa itseänikin jo hieman mietityttää, että voisi vähän rajoittaa. Mutta olihan tuossa nyt syytä juhlaan!

Tänään kun vielä tosiaan saisi luettua tuosta Ranskan vallakumouksesta niin että olisi valmiina huomiseen seminaariin, niin sen jälkeen alkaisi tämä viikko olla kouluhommien osalta hoidossa. 

Loppuun vielä video, jonka Antti oli laittanut facebookiin ja joka sai mut tällä nimenomaisella hetkellä repeämään ihan täysin!. Hemmetin turvaneuvosto ja hemmetin Forssan kokoinen hiirenpaska nimeltä Luxemburg! 

A Break

Mulla on nyt meneillään luova tauko päättötyön teosta. Olen nyt aamupäivän aikana saanut puoliksi referoitua koko homman ja loppuosaa pitää vielä hioa ja sitten ne lähteet sinne loppuunkin. Voiton puolella aletaan kuitenkin jo olla. Jos nyt tämän tauon jälkeen jaksaisi olla ahkera ja tehdä koko homman loppuun tämän illan aikana. Sitten saisin viedä sen jo huomenna yliopistolle ja käyttää huomisen päntäten Ranskan vallankumousta näin vaihteeksi.

Kuvapläjäystä tältä viikolta. Kuten huomata saattaa, Portersissa on tullut viihdyttyä parinakin päivänä ja päättötyö on siinä ohella jäänyt vähän vähemmälle, mutta onneksi olen nyt tänään ollut ahkera.

Hölmö hymy

Jasonin ostos. Tyyppi ei syö enää mitään muuta kuin kananugetteja ja ranskalaisia. Voitte vain kuvitella millainen ällöttävä rasvan haju tässä koko talossa leijailee. Yök :(

Päästin Ellin leikkimään puhelimellani ja instagramilla, joten seuraavat kuvat ovat kaikki Portersista maanantailta tai tiistailta sekä Albert Roadilta.

"Beer is the proof that God loves us and wants us to be happy"

Tom ja Jason tilasivat viime viikolla pizzaa, mutta koska pizzat tulivat myöhässä sai Tom £10 tililleen Dominosiin, me tietenkin fiksuina päätimme käyttää ne eilen kun sai kaksi yhden hinnalla. Eli toisin sanoen: ilmaista pizzaa! (Mun laihis etenee hyvin)

Harvemmin oon onnistunut pitämään jotain uutta vaatekappaletta kaapissani kuukauden ennen kuin vetäisen sen ekan kerran päälle, mutta niin pääsi käymään tämän kanssa. Ihastuinkin sitten tosin mekkoon niin, että pistin sen päälleni sekä maanantaina että tiistaina Portersiin mennessäni. Maanantaina vain seurana olivat harmaat housut ja tiistaina sukkikset.

Mun uusi FB-profiilikuva! Viltsulta ehdinkin jo kysellä, että pitäisikö mun huolestua tästä itserakkaudestani kun katselen tätä kuvaa uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä! Kerrankin onnistunut kuva! Tai siis, niin kuin Viltsu sanoi niin minkäs sille voi jos vain on niin kaunis, ettei vain yksinkertaisesti saa huonoa kuvaa itsestään...

Jospa sitä sitten kohta söisi pizzan jämät jääkaapista, häiriköisi ehkä Tomia ja sitten kohta ... jossain vaiheessa jatkaisi sitä opiskelua. Onneksi pääsen lauantaina palkitsemaan itseni Lontoon reissulla!

Suomi 15.12.- ?

Eilen illalla koin pienoisen järkytyksen, kun päätin käväistä katsomassa paljonko lento Suomeen olisi. Katselin samaa noin viikko sitten, jolloin hinta yhteen suuntaan oli vielä 90 euroa. No nythän se olikin sitten jo nousut 130 euroon! Katselin sitten samalla tilin saldoa ja totesin, että joopa joo, noilla rahoilla ei kyllä edes eletä jouluun saakka (saatikka kesään saakka!).

Olin ehkä vähän etuajassa luennolla

Samalla totesin myös, etten millään pystyisi ostamaan lentolippua tuollaiseen hintaan. Laitoin sitten siskolle viestiä, että kyselisi äidiltä, maksaisiko tämä mulle ton lennon. Paluulentoa en ole vielä halunnut ostaa, sillä haluaisin vähän katsella mihin aikaan tuo koulu meinaa tammikuussa alkaa. Heti 7. päivä vaiko vähän myöhemmin. No ilmeisesti siellä päässä on ollut jo kauhea paniikki (Lotan osalta siitä, että saako hän ebay-ostoksensa jouluna vai vasta kesällä) ja äitikin laittoi sitten viestiä, että tilaa vaan nyt se lentolippu, kyllä hän maksaa. Ihana äiti mulla! Sanoi vielä, että nyt on joulu pelastettu, kun tuun kotiin. Ihan kuin en jo valmiiksi luulisi itsestäni hieman liikoja. Tai siis, mähän olen täydellinen.

Kirjasto

Lentolippu on nyt siis varattu 15.12. ja on toi tosiaan kyllä ihana tulla Suomeen kumminkin edes jouluksi, varsinkin kun keväällä en ole menossa pääsiäislomalla sinne päin lainkaan, johtuen päättyöstä, jonka pitäisi olla 26.4. valmis. Apua!

Dehumidifier. En ollu koskaa ennen kuullutkaan laitteesta, mutta siis se poistaa kosteutta! Pistin ton eilen pöriseen huoneeseeni ja annoin olla päällä tähän iltapäivään saakka. 1,5 semmosta astiallista vettä siihen tuli ja kyllä tuntuu ilma paljon kuivemmalta nyt! Toi tulee oleen mulla niin kovassa käytössä tänä vuonna!

Eilen jäin luennon jälkeen ihan oikeasti opiskelemaan kirjastoon pariksi tunniksi! Tänään en sitten ole seminaarini lisäksi oikein mitään muuta tehnytkään. Eilen energiaa riitti opiskelun jälkeen vielä pieneen sisustamiseenkin ja laittelin vähän valokuvia oviin. Meikäläisestä ei saa mitään käsityöihmistä tai taiteellista tekemälläkään, joten jätän suosiolla kaikenmaailman kollaasien tekemiset muille, mutta tuli näistä näinkin ihan kivan näköisiä.

Lokakuun helteitä odotellessa.

Voin melkein luvata, että tästä alkaa Englannissa lämpöaalto. Mulle meinaan saapui tänään postissa takki! Viimeinkin! Asosilta (Asokselta? miten se taipuu?) tilasin pari päivää sitten kun hermostuin tähän jatkuvaan paleluun ja pelkässä neuleessa vesisateessa kävelyyn. En nyt oikein tiedä, onko tuokaan mikään syystakki, tai siis Suomessa olisi, mutta täällä toi taitanee hoitaa mulla talvitakinkin virkaa.

Takki on kokoa liian iso, mutta oikeaa kokoa ei ollut ja onhan toi siitä hyvä, että saan sitten rauhassa tunkea niitä neuleitani tuon takin alle. Pakko myöntää, ettei tämäkään nyt oikein ollut se unelmatakki, jota olen jo vuosia etsinyt. Ajattelin kuitenkin, että jos olen kyseistä takkia nyt etsinyt viimeiset viisi vuotta enkä ole löytänyt, niin todennäköisyys sellaisen löytymiseen ennen kuin jäädyn kuoliaaksi tuolla ulkona, on aikas pieni.

Joka tapauksessa olen nyt melko varma, ettei tuolle takille nyt olekaan käyttöä, koska helteethän tässä täytyy alkaa! Tänään paistaa jo aurinkokin ekaa kertaa aikoihin!

Sänky tuli muuten korjattua heti silloin maanantaina, kun Josh saapui paikalle ja pitäisi nyt olla vähän tukevammin kiinni tuolla seinässä. Toivotaan näin.

Toi näyttää aika ällöltä, mutta maistui hyvälle!

Nyt olen yrittänyt piilotella huoneessani, sillä Tom lähti Lontooseen perjantaihin asti ja olen Beckyn armoilla täällä. Onneksi silläkin taitaa olla joku rauhallisempi kausi menossa kun ei koko ajan väijy mun oveni takana. Tom sen sijaan ärsyttää laittamalla viestejä siitä, kuinka hieno hotellihuone sillä on ja äskön tuli viesti että oli saanut Samsungin galaxy tabletin. -.-

Sunnuntai-ilta: viiniä, pizzaa (ups), xfactoria ja hölmön kämppiksen paluu Pohjois-Irlannista. 

Mun pitäisi ahkerasti vääntää tota päättötyön introductory chapteria, mutta jotenkin tunnun koko ajan lykkäävän sen tekemistä. Ei tarvinnut Virvan kamalasti mua eilen houkutella Portersiin.

Ja taas näitän mun punnan ebay ostoksiani. Nyt olen kyllä vähän rajoittanut, enkä ole tilaillut uusia juttuja. Toisaalta pari juttua on vasta tulossa... 

RIP Bed

Eilen tosiaan otettiin vähän viiniä kämppisten kanssa ja meni se laihiskin taas miten meni, kun tilattiin pizzaa. Tarkoitus oli luonnollisesti tänään sitten nukkua oikein pitkään. Ensimmäisen kerran heräsin kahdeksalta ihan itsekseni, mutta päätin jatkaa uniani. Vähän ennen yhdeksää alkoi sängystä kuulu kummallisia ääniä ja tuntuikin vähän oudolta. Hyppäsin ylös ja totesin, että sängyn seinän puoleinen reuna oli sitten valahtanut.

Eihän tässä vielä valmiiksi ollutkaan huono omatunto siitä laihiksen laiminlyömisestä ;)

Totuudessa tää sänky taitaa olla aika vanha ja olen vain onnellinen, ettei se koskaan silloin päättänyt hajota, kun hyppelen siitä ylös ja alas kun yritän ylettyä saamaan tavaroita vaatekaapista tai noista muista kaapeista.

Olen nyt sitten tuntitolkulla odottanut vuokraisäntää katsomaan tuota, mutta eipä ole kuulunut. Mun piti tänään mennä juttelemaan Orangen tyypeille mun puhelinliittymästä, että saisin sen vaihdettua parempaan, jossa olisi enemmän nettiä käytettävissä, mutta taisi nyt sekin siirtyä huomiseen kun en voi tästä oikein mihinkään lähteä.

Ei oo mun maanantai. Mutta onneksi eilen oli hyvä ilta ja hymyilytti kovasti.

Akkuja lataamassa

Kun oon viimeksi kirjoittanut tänne, olin pelkkää hymyä ja iloa, mutta torstaina iski aikamoinen uupumus. Oikeastaan koko homma ei todellakaan liittynyt kouluun tai unenpuutteeseen, vaan ihan henkisellä puolella tuntui, että voimat loppuvat. Nukuin to-pe yönä kellon ympäri ja aamulla herätessä tuntui, että haluan vain maata tässä ja tuijottaa kattoon.

Keskiviikkona pubiin. Not a good idea.

Tilannetta ei todellakaan auttanut kämppikseni Becky joka juoksi oveni takana kyselemässä miten voin ja lähetteli tekstareita. Beckylle tuntuu olevan kamalan vaikeaa ymmärtää, että joku ei halua jutella ihan kaikesta eikä halua että joku on koko ajan järjestämässä jotain ihme showtaan mun huoneessani, mun yksityisessä tilassani. Tomille olen jo sanonutkin, että tohon Beckyyn mulla kyllä menee hermot jossain vaiheessa. Saa nähdä kauanko kestää.

Joka tapauksessa mun masennukseni tila alkoi siinä vaiheessa olla sellainen, että olin todella tyytyväinen, että olin luvannut mennä Annin ja Adamin luo perjantaina seminaarin jälkeen.

Gosport ferry

Otin siis lautan Gosportiin ja tapasin Annin toisella puolen tota veden kaistaletta. Oli ihanaa päästä juttelemaan jonkun kanssa, joka ymmärtää ja jonka kanssa voi ihan rauhassa jutella kaikesta. Vietimme siis iltaa viinin ja Big Brotherin parissa. Niin ja haettiin me myös kiinalaista ja käväistiin pubissa. Ihanaa rentoa olemista. Kaiken höpöttämisen jälkeen päästiin nukkumaan "jo" neljältä aamulla. Aamua tai no siis iltapäivää vietettiinkin sitten edelleen BB:n parissa.

The morning after

Vihaan esitellä mun nakkisormia, mutta katsokaa, kuinka ihanat kynnet Anni mulle taiteili

Vaikka reissun jäljiltä väsyttääkin, niin nyt on paljon parempi mieli ja se alkuperäinen syy siihen masennukseenkin setviytyikin sitten perjantai-iltana ja nyt on taas hymy palannut. Ja sääkin muuttui taas ihanaksi!

Kotona vielä pystyin jatkamaan tänä iltana tätä rentoutumistani, koska olenkin yksin kotona! Becky lähti Oxfordiin juoksemaan maratonia, Tom tulee vasta huomenna Pohjois-Irlannista ja Jason lähti kavereidensa kanssa baariin, he kyllä tulevat jossain vaiheessa takaisin, mutta ainakin nyt illan sain olla rauhassa. Nautinkin siitä ottamalla piiiiitkän kylvyn, kuuntelemalla klassista musiikkia, syömällä popcornia (ja aiemmin italian pataa) ja katselemalla viimeisimmät kaksi jaksoa Greyn Anatomiaa.

Sain noi kylpyankat, joiden sisällä oli siis vaahtokylpyyn sitä ainetta, jo kaksi vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta niitä ei ole tullut koskaan käytettyä ennen tätä iltaa. 

Tänä iltana hellin itseäni myös näillä kavereilla

Joo joo, tuhlaan ihan liikoja ebayssa, mutta ihan totuuden nimissä mulla ei ole ollut kunnon lompakkoa vuosiin. No nyt on. Ja öh... Saatoin sortua ostamaan toisenkin samantapaisen mutta eri värisen river islandin lompakon, jonka pitäisi saapua ensi viikolla.

Köyhä opiskelija :( Ei edes yhtä punnan kolikkoa vaan pelkkiä hiluja