Kulttuurieroja

Olen ollut vasta vähän reilun vuorokauden Suomessa, mutta nyt on pakko tehdä tällainen päivitys, koska olen muutamassa asiassa omaksunut brittikulttuurin vähän liian hyvin! Tässä muutama asia, joissa olen huomannut muuttuneeni viimeisten vuosien varrella:

1. Kylmyys: 
Tästä voisi luulla, että tarkoitan Suomen kylmyyttä, mutta ei tosiaankaan! Päinvastoin. Vietin viime yön pyörien sängyssäni kuumissani ja eilenkin heti kotiin päästyäni jouduin heittämään sukkahousut ja pitkähihaisen pois. Täällähän on aivan uskomattoman lämmin sisätiloissa! Englannissa mun ei tulisi mieleenkään liikkua ilman villasukkia ja neuleita tai huppareita. Ei vaikka lämmitys olisi päällä. Jotenkin se hiipivän kylmänkosteus tekee mahdottomaksi tällaisen lämpöisyyden. En meinaa millään uskoa, että eilen lämmitetty takka täällä edelleen hohkaa lämpöä. Patterissa ei kauaa varaus säily. Äiti on pitänyt mua ihan hulluna, koska yleensä vaadin, että mun huoneeni pitää talvella olla aivan uskomattoman lämmin ja siksi täällä onkin aivan järkyttävä kasa polttopuita valmiina - niitä en kyllä tule ihan heti vielä ottamaan käyttöön.

2. Lumi:
Tämä ei tavallaan liity eroihin, joita olen huomannut itsessäni. Lähinnä vain huvitti, että tänne tultuani sain heti kuulla kuinka tulee musta joulu ja lunta ei ole ollenkaan. Kyllä täällä kuitenkin mun mielestäni ihan pienen pieniä nökäreitä lunta näkyi paikka paikoin, jotka Englannissa olisivat varmasti jo riittäneet lentokenttien sulkemiseen, ruokakauppojen tyhjentämiseen ja vapaapäiviin kouluista ja työpaikoilta. Koitin inttää, että onhan toi lunta. Se ei kuulemma kuitenkaan riitä, pitää tulla lisää, että saadaan valkoinen joulu.

3. Saisinko/Voisinko saada:
Tämä on jo vanhempi juttu, mutta olen huomannut, että mun on nykyisin aivan mahdotonta tilata esimerkiksi baarissa juotavaa Suomessa ilman, että saan outoja katseita. Kysyn yleensä jotakin tyyliin "Hei! Saisinko yhden oluen, kiitos". Vastaukseksi saan hölmistyneen katseen ja vastauksen, josta selviää, että minua pidetään siinä tilanteessa täysin vajaana: "Ööö... No tietenkin saat? Mikset sais?". Jotenkin vain on nykyään mahdotonta mennä tiskille ja sano vain: "Yks olut". Englannissa en välttämättä edes saisi sitä oluttani tuollaisen uskomattoman röyhkeyden jälkeen.

4. Autolla ajo:
Kolme ja puoli vuotta siinä meni, mutta viimeinkin mua hieman pelottaa auton rattiin tarttuminen. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta eiköhän tässä kolmen viikon aikana vielä sellainenkin päivä tule, jolloin joudun lähtemään jonnekin ajelemaan. Ensinnäkään en ole ajanut talviaikaan (nyt on talvi vaikkei sitä lunta olisikaan!) sitten viime joulun! Toisekseen jos mulla oli jo kesällä pieniä vaikeuksia muistaa, kummalla puolella tietä sitä oikein kuuluikaan ajaa, niin nyt alan oikeasti olla jo aika sekaisin. Tajusin sen pari viikkoa sitten kun autossa istuessani mietin, että hetkonen ajetaanko me nyt oikealla puolella tietä kun tämä tuntuu niin luonnolliselta. Ehei, edelleen ajettiin vasemmalla puolen, mutta en vain osannut kuvitella liikenteen kulkevan toisinpäin. Joten varoituksen sananen: jos Forssan seudulla joku hullu ajelee väärällä puolella tietä, niin se olen luultavasti sitten mä.

5. Anglismit ja englannin sekoittaminen puheeseen:
Tätä mä en jostain syystä ollut huomannut kunnolla puhuessani Englannissa asuvien suomalaisten kaverieni kanssa. Se varmaan johtuu siitä, että siellä me vähän jokainen sekoitetaan kahta kieltä puheessa. Täällä kuitenkin tuntuu jotenkin väärältä heitellä kielestä toiseen. Kyllä mulla ihan ennen Englantiin muuttoakin oli välillä suomen sanat hukassa, mutta varsinkin eilen tuntui, että jatkuvasti teki mieli heittää englantia väliin. Tämän uskoisin kuitenkin helposti korjautuvan muutamalla Suomen viikolla kun ei ole mahdollisuuttakaan höpöttää englanniksi.

Nämä muistin nyt, mutta näitä tulee aivan varmasti lisää vielä näiden viikkojen aikana. Nyt mä kuitenkin suuntaan nukkumaan, eilinen matkustaminen vei täysin voimat ja nyt tekee mieli vain nukkua.

96 years

Aloin eilen miettimaan, etta miten mun on tullut vietettya mun viimeiset kolme ulkosuomalaista itsenaisyyspaivaani. Jotenkin itsenaisyyspaiva sai aivan erilaisen merkityksen ulkomaille muuton yhteydessa. Linnanjuhlat, jotka normaalisti olivat suorastaan automaatio, ovat muodostuneet mulle suoranaiseksi obsessioksi ja YLE Areenan on turha koskaan kuvitella lopettavansa niiden suorana nayttamista ulkomaille. Ylipaataan koko paivasta on tullut huomattavasti tarkeampi taalla ollessa.

2010. 
Mun ensimmainen vuoteni Englannissa. Muistan, etta ensimmaisena opiskeluvuotenani mulla oli melko hankala marraskuu. Jotenkin ikava alkoi parin kuukauden jalkeen painaa kovemmin ja kaikki teinidraamat asuntolassa painoivat paalle. Joulukuussa kuitenkin piristyin. Tiesin, etta kotiin paasyyn oli vain vahan aikaa ja etta siten paasisin hetkeksi hengahtamaan kaikesta siita draamasta. Itsenaisyyspaivan aikaan mulla ei viela tietenkaan ollut mitaan tietoa lumikaaoksesta tai perutusta lennosta, joten juhlin ilolla itsenaisyyspaivaa... yksin huoneessani katsellen linnanjuhlia. Kavaisin lukemassa blogikirjoitustani noilta ajoilta (voi nolous) ja nakojaan mua on silloin lahinna harmittanut se, etta Tarja oli mennyt jattamaan Tonava kaunoisen ohjelmistosta! Edelleen harmittaa, onhan se mun lemppari klassinen biisi!

2011.
Toinen vuosi Englannissa, Olin juuri kuukautta ennen saanut ekaa kertaa vieraikseni kotoa aidin, siskoni ja veljeni. Hieman tuon jalkeen mulle selvisi ekaa kertaa, etta taalla on muitakin suomalaisia ja paasin myos tapaamaan heita. Itse asiassa mun syy tavata Virva ekaa kertaa, oli maksaa deposit itsenaisyyspaivan dinnerille ja valita, mita aioin syoda. Enrique tykkaa kertoa, kuinka ujona ja hiljaisena ma saavuin paikalle ja kuinka lopulta muutaman siiderin jalkeen sita juttua alkoi tulla - ja se hopotys ei ole tainnut vielakaan loppua.... Itsenaisyyspaivan taisin jalleen viettaa omissa oloissani lapparin ja herkkujen kanssa, mutta paasin juhlimaan Suomen itsenaisyytta muiden ulkosuomalaisten kanssa illalliselle ja siita tama kaikki vahan niinkuin lahti. Aivan kasittamatonta, etta tuosta kaikesta on kaksi vuotta! Mun on todella hankala kuvitella, missa olisin tai mita tekisin ilman naita ihmisia, joita olen tavannut. Eika siihen edes kuulu pelkastaan ulkosuomalaiset, olen tavannut niin paljon paikallisia naiden suomalaisten ystavieni kautta, etta tunnen kuuluvani tanne paljon enemman kuin koskaan tunsin kun hengasin vain muiden opiskelijoiden kanssa. 2011 loppuvuodesta mun blogini aikalailla hiljeni, koska mulla ilmeisesti oli muuta tekemista, joten sielta ei loydy mitaan lisavalaistusta tuon ajan tapahtumiin.

2012.
Kolmas vuosi. Olin viettanyt oikeastaan koko aiemman viikonkin taalla Conroyilla Ellia vahtimassa ja itsenaisyyspaivana pyysin kylaan Essin, Annin, Tomin ja Adamin juhlistamaan itsenaisyyspaivaa. Meilla oli tosi kivaa, mutta mun pieni (lue melko suuri) obsessioni noihin linnanjuhliin johti siihen, etta totesin tuon jalkeen viettavani itsenaisyyspaivan omassa rauhassani, koska muuten mun huomioni siirtyy pois siita tarkeimmasta eli niista puvuista! Enka siis todellakaan syyta ketaan muuta vaan ihan sita, etta mulla on ehka hieman epaterve suhtautuminen noihin juhlallisuuksiin - pakko nahda jokainen puku. Itsenaisyyspaivan dinner kuului tietenkin jalleen kuvioon, tosin tuolloin jo marraskuun viimeisena paivana jolloin poseerasimme tyttojen kanssa Movemberin kunniaksi viiksilla varustautuneina. Blogi oli jalleen herannyt eloon viime vuonna ja nakojaan aika oli kullannut muistot, ja olin unohtanut taysin tuon minun ja Virvan gini-illan 5.12.: Tuksua, Matti Nykasta ja kaikkea muuta... Voi meita hopsoja.

2013.
Tana vuonna kiirehdin kotiin yliopistolta, jotta paasin katsomaan linnajuhlta alusta alkain. Ensimmainen reilu tunti istukeltiin Ellin kanssa mussuttaen juustonaksuja ja naureskellen puvuille. Virva liittyi seuraamme toista paastyaan ja vietettiin oikeasti todella mukava ja rauhallinen ilta ensin "linnan"juhlien kanssa ja sitten Tuntemattoman sotilaan, joka kivasti nakyi jopa ulkomaille Iltasanomien nettipalvelusta! Huomenna on taas vuorossa itsenaisyyspaivan dinner, enka voi millaan uskoa, etta olen tuntenut nama ihanat ulkosuomalaiset jo reilut kaksi vuotta ja asunut taalla lahes 3,5 vuotta! Apua, ma oon vanha! ;)

Tampereen mellakointia ja mielenosoituksia taalla on ihmetelty puolin ja toisin. Ei kuulosta lainkaan Suomelta. Koittakaas nyt tulla toimeen siella tallaisena paivana. Tulkaa vaikka tanne katsomaan luokkajakoa, jos oikeasti uskotte sellaisen loytyvan Suomesta...

Mun karkkikeppi meni rikki :(

Kuulumisia

Jotenkin taas kaikki pakkautunut samaan viikonloppuun, joten luvassa on jalleen kerran melkoisen sekava postaus. Eipa silla, etta naista yleensakaan mitaan punaista lankaa voisi loytaa.

Viikonloppu oli siis menoa taynna. Lauantaiaamuna herasin ihan liian aikaisin (lue: kahdeksalta), koska suuntasimme Pauliinan kanssa Winchesteriin joulumarkkinoille. Odotukset olivat kovat, silla olihan niita mainostettu yhdiksi Euroopan parhaista joulumarkkinoista. Ja kylla meilla hauskaa olikin. Kaytiin luistelemassa heti aamusta: tosin jaasta ja niista "luistimista" voi olla montaa mielta... Loppupaiva kierreltiin ympariinsa ja tarttui mukaan muutama ostoskin. Pakko kuitenkin sanoa, ettei tuosta mitaan jokavuotista perinnetta ole tulossa. Kertakokemuksena ihan kiva, mutta aikamoinen rahastuksen maku jai ja etenkin joulumusiikin puuttuminen vahensi aika paljonkin tunnelmaa.

Hauskin tapahtuma paivassa oli se, etta tormasimme jalleen uuteen suomalaiseen ja jo heti aamulla bussissa! Munkin alkaa nyt olla pakko uskoa Larryn ja Enriquen teoriaan, etta meilla suomalaisilla on jokin salainen strategia maailmanvalloituksesta ja etta se alkaa lahettamalla mahdollisimman paljon suomalaisia Portsmouthiin. Viela kun ihan oikeasti selvittaisi, etta mika niita ihmisia tanne vetaa?

Reissusta palattuamme kavimme syomassa Brewhouse & Kitchenista, josta on ehka tullut uusi lempipaikkani, koska siella on aivan uskomattoman herkullista ruokaa. Ruokailun jalkeen suuntasimme viimein kotiin ja mua odottivatkin taalla jo ihanat Karoliina ja Mortie. Vietettiin mukava rauhallinen ilta... Tai no, ma ehka saatoin vaantaa nilkkani kun putosin vahan portaista kantaessani patjaa alas, mutta muuten oli ihan rauhallista.

Sunnuntaina suuntasimme porukalla Sunday roastille ja siita Farehamiin kirkkoon laulamaan joululauluja. Ma en koe olevani mitenkaan erityisen uskovainen, mutta joululauluista tuli mukavan nostalginen olo ja oli mukavaa seuraa! Kasittamatonta, etta Bournemouthista saakka tulee ihmisia noihin joululauluihin!

Jonkun onnekkaan joululahja

Eilinen ja tama paiva menivatkin sitten ahkerasti opiskellen, mutta viimeinen essee ennen joulua on nyt valmis - lahes viikon etuajassa! Ma luulen, etta olen tosiaan loman tarpeessa kun alan jo noin ylisuorittamaan! Mun iloni tuon esseen valmiiksi saamisesta meinasi kuitenkin hyytya kun paasin kotiin ja avasin lapparin vain nahdakseni Blue Screen of Deathin. Hetken meinasi toivo jo menna, mutta kylla tama nyt vaikuttaisi jotenkin korjanneen itsensa, mutta saa nahda kuinka kauan tata iloa kestaa. Onneksi nyt ei ainakaan ole ihan valittomasti uusia deadlineja edessa.

Eilista opiskelua. Ja toi kakku.... 

Huomenna voisi ottaa vapaapaivan ja ihan vain pyykkailla ja siivoilla. Loppuviikko taitaakin sitten menna itsenaisyyden juhlimisissa ja ensi viikolla alkaakin sitten viimeinen viikko tata teaching blockia ja 14. paiva suuntaan nokan kohti Suomea.

Tassa on mun palkintoni esseen valmiiksi saamisesta. Satuin bongaamaan taman kirjastossa, ja vaikka mun gradun aiheeni onkin muuttunut pois naisten oikeuksista, niin kylla taa aihe viela niin paljon kiinnostaa, etta voin ihan muuten vain lukea.