Mä rakastan juhannusta. Juttelin juuri eilen yhden englantilaisen kaverin kanssa, joka selitti Englannin surkeasta säästä ja pakko myöntää, että olin melko omahyväisen tyytyväinen siitä, että Suomessa on nyt ollut melko lämpimät säät. Jotain, mitä ei kovin usein tunnu juhannuksena tapahtuvan. Tosin nyt koko taivas on jo taas pilvessä ja valvoin turhaan viime yönä viiteen saakka odotellen, että taivas selkiäisi ja voisin mennä aamulenkille auringon noustessa.
Perjantaina suuntasin jo melkein perinteeksi tulleeseen tapaan Viltsun luo. Päätettiin kerrankin tehdä jotain vähän erilaista ja suunnattiin muutaman kilometrin päähän Elonkiertoon katselemaan eläimiä. Mä olin viimeksi ollut siellä joskus monia, monia vuosia sitten ja oli kyllä ihan kivaa. Vaikka tyhmät lampaat eivät suostuneetkaan tulemaan pellon toiselta laidalta meidän luo vaikka lupasin tarjota niille lonkeroakin.
Sen jälkeen ajeltiin takaisin Viltsulle ja syötiin ja juotiin tuntikaupalla ihanassa lämpimässä säässä. Yhdessä vaiheessa mentiin jo tekemään kukkaseppeleitäkin, mutta jostain syystä kaupungista on kamalan hankala löytää edes voikukkia joista voisi vääntää jonkilaisen seppeleen.
Kiivettiin käymään metsässä ja keräsinpä mä muutamat kukatkin tyynyn alle. Tosin unet olivat sen verran sekavia, että enpä tiedä mitä niistä pitäisi ennustaa.
Eilen ajelin kotiin iltapäivällä ja vietin iltaa lauleskelemalla singstaria Lotan kanssa ja katsellen leffaa. Mukavan rauhallinen ja normaali juhannus, vaikka kyllä vähän harmittaa, ettei ole sitä mökkiä järven rannalla varsinkin kun kerrankin olisi ollut siedettävä sää.
Ens viikolla kypsyy muuten meidän mansikat :)
