Oi kyllä, tapasin sen suomalaisen, josta puhuin joululomalla. Oli ehkä parempi, kun vaan elin jännityksessä, että millanen tyyppi se on. No, se oli todella ... hesalainen. Oon nyt ihan Mikko Zetterberg kun ei paljoo hesalaisten jutut kiinnosta, mut siis mulla oikeesti meinas mennä hermot vaan tyypin asenteeseen ja puhetyyliin! Argh! Onnistuin kuitenkin hillitseen itseni, enkä kommentoinut mitään mukavaa tohon "muijaks" kutsumiseenkaan. Ja eipä oo mua kyllä kauheesti ennen luultu hevarikskaan.. Millasesta musiikista mä "diggaan"? Oletuksena oli kuulemma Nightwish, Children of Bodom etc.. No siis ei sinänsä mitään kyseisiä bändejä vastaankaan, kyl mä niitä kuuntelen, mut enemmän mä kuuntelen jotain Schandinavian Music Groupia (jonka se luuli olevan räppiä, siis oikeesti! Seuraava oletus et oo räppäri!) ja Laura Närheä... Et joo, en ole hevari. Joo okei, mulla on mustat hiukset ja mekko sattui olemaan musta, mutta siinä oli aika monen värisiä kuvioita ja mun kynnet on PINKIT!
Ja muuten korjauksena siihen, mitä mulle oli kerrottu, niin kyseessä ei nyt kai sitten ihan kumminkaan ollutkaan suomalainen. Tyyppi on syntynyt Lontoossa, asunut 15 vuotta Helsingissä ja näytti sillä olevan suomalainen ajokortti, mutta ei se sanonut _suomalainen_ olevansa. Olis kiva tavata oikea suomalainen ja mielellään vielä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleva suomalainen täällä... Yksi kaverini sanoi, että oli törmännyt baarissa kahteen insinööriksi opiskelevaan suomalaispoikaan, joten ilmeisesti täällä on vieläkin jotain suomalaisia, joita en ole tavannut. Ja tämä kaveri, Amrit, oli myös ollut taksissa, jonka kuski oli suomalainen. Jännittävää.
Noo, mut oli se ihan kiva kerrankin ihan oikeesti päästä kertomaan nimeltä se KUNTA, josta on kotoisin ja että se toinen myös tiesi paikan... Noo, se kyl saatto kuvitella, et Forssa on 40 000 asukkaan kunta...
Tällä hetkellä silmätulehdus on kaveri. Hävetti kävellä tänään lääkärille silmä punasena ja sieltä sitten taas apteekkiin, jossa apteekin tätikin sanoi, että no näkeehän sun silmästäskin jo, että sä tarviit näitä tippoja... Sitten tescoon ostaan sururuoaksi viinirypäleitä ja sielläkin mies kassalla naureskeli mun silmälle. :( Ei ole hauskaa. Nyt viiden päivän kuuri niitä hemmetin tippoja ja senkään jälkeen en saa nyt 2 viikkoon pitää piilaireita, enhän mä kehtaa lähtee tästä huoneesta mihinkään niissä kauniissa vuonna 2003 (?) ostetuissa laseissani... Voi elämä. Onneks mä en oo läheskään täysin sokee ilman niitä, eli käytännössä aion varmaan laittaa ne päähän vaan luennoille, että nään, mitä powerpointilla lukee.
Ai niin ja juttelin äskön ekaa kertaa sitten Suomesta lähdön vähän paremmin äitin kanssa, nyt jos Kalle vielä lataisi niille sen skypen, kun mesen videopuhelu ei toiminut, niin voisi viikonloppuna jopa oikeasti puhua, vaikka no eihän tässä ole enää kun oikeastaan 1,5 kuukautta niin ollaan taas Suomessa. Aika menee nopeasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti