Kulttuurieroja

Olen ollut vasta vähän reilun vuorokauden Suomessa, mutta nyt on pakko tehdä tällainen päivitys, koska olen muutamassa asiassa omaksunut brittikulttuurin vähän liian hyvin! Tässä muutama asia, joissa olen huomannut muuttuneeni viimeisten vuosien varrella:

1. Kylmyys: 
Tästä voisi luulla, että tarkoitan Suomen kylmyyttä, mutta ei tosiaankaan! Päinvastoin. Vietin viime yön pyörien sängyssäni kuumissani ja eilenkin heti kotiin päästyäni jouduin heittämään sukkahousut ja pitkähihaisen pois. Täällähän on aivan uskomattoman lämmin sisätiloissa! Englannissa mun ei tulisi mieleenkään liikkua ilman villasukkia ja neuleita tai huppareita. Ei vaikka lämmitys olisi päällä. Jotenkin se hiipivän kylmänkosteus tekee mahdottomaksi tällaisen lämpöisyyden. En meinaa millään uskoa, että eilen lämmitetty takka täällä edelleen hohkaa lämpöä. Patterissa ei kauaa varaus säily. Äiti on pitänyt mua ihan hulluna, koska yleensä vaadin, että mun huoneeni pitää talvella olla aivan uskomattoman lämmin ja siksi täällä onkin aivan järkyttävä kasa polttopuita valmiina - niitä en kyllä tule ihan heti vielä ottamaan käyttöön.

2. Lumi:
Tämä ei tavallaan liity eroihin, joita olen huomannut itsessäni. Lähinnä vain huvitti, että tänne tultuani sain heti kuulla kuinka tulee musta joulu ja lunta ei ole ollenkaan. Kyllä täällä kuitenkin mun mielestäni ihan pienen pieniä nökäreitä lunta näkyi paikka paikoin, jotka Englannissa olisivat varmasti jo riittäneet lentokenttien sulkemiseen, ruokakauppojen tyhjentämiseen ja vapaapäiviin kouluista ja työpaikoilta. Koitin inttää, että onhan toi lunta. Se ei kuulemma kuitenkaan riitä, pitää tulla lisää, että saadaan valkoinen joulu.

3. Saisinko/Voisinko saada:
Tämä on jo vanhempi juttu, mutta olen huomannut, että mun on nykyisin aivan mahdotonta tilata esimerkiksi baarissa juotavaa Suomessa ilman, että saan outoja katseita. Kysyn yleensä jotakin tyyliin "Hei! Saisinko yhden oluen, kiitos". Vastaukseksi saan hölmistyneen katseen ja vastauksen, josta selviää, että minua pidetään siinä tilanteessa täysin vajaana: "Ööö... No tietenkin saat? Mikset sais?". Jotenkin vain on nykyään mahdotonta mennä tiskille ja sano vain: "Yks olut". Englannissa en välttämättä edes saisi sitä oluttani tuollaisen uskomattoman röyhkeyden jälkeen.

4. Autolla ajo:
Kolme ja puoli vuotta siinä meni, mutta viimeinkin mua hieman pelottaa auton rattiin tarttuminen. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta eiköhän tässä kolmen viikon aikana vielä sellainenkin päivä tule, jolloin joudun lähtemään jonnekin ajelemaan. Ensinnäkään en ole ajanut talviaikaan (nyt on talvi vaikkei sitä lunta olisikaan!) sitten viime joulun! Toisekseen jos mulla oli jo kesällä pieniä vaikeuksia muistaa, kummalla puolella tietä sitä oikein kuuluikaan ajaa, niin nyt alan oikeasti olla jo aika sekaisin. Tajusin sen pari viikkoa sitten kun autossa istuessani mietin, että hetkonen ajetaanko me nyt oikealla puolella tietä kun tämä tuntuu niin luonnolliselta. Ehei, edelleen ajettiin vasemmalla puolen, mutta en vain osannut kuvitella liikenteen kulkevan toisinpäin. Joten varoituksen sananen: jos Forssan seudulla joku hullu ajelee väärällä puolella tietä, niin se olen luultavasti sitten mä.

5. Anglismit ja englannin sekoittaminen puheeseen:
Tätä mä en jostain syystä ollut huomannut kunnolla puhuessani Englannissa asuvien suomalaisten kaverieni kanssa. Se varmaan johtuu siitä, että siellä me vähän jokainen sekoitetaan kahta kieltä puheessa. Täällä kuitenkin tuntuu jotenkin väärältä heitellä kielestä toiseen. Kyllä mulla ihan ennen Englantiin muuttoakin oli välillä suomen sanat hukassa, mutta varsinkin eilen tuntui, että jatkuvasti teki mieli heittää englantia väliin. Tämän uskoisin kuitenkin helposti korjautuvan muutamalla Suomen viikolla kun ei ole mahdollisuuttakaan höpöttää englanniksi.

Nämä muistin nyt, mutta näitä tulee aivan varmasti lisää vielä näiden viikkojen aikana. Nyt mä kuitenkin suuntaan nukkumaan, eilinen matkustaminen vei täysin voimat ja nyt tekee mieli vain nukkua.