Pipipää

Nappis toimii milloin sattuu ja itsella on vahan samanlainen olo nyt. Valilla on parempia hetkia ja olen jopa viimeinkin saanut aloitettua seuraavaan esseeseen lukemisen! Hyva ma! Sitten taas tulee hetkia kuten nyt, jolloin tekee mieli vain kapertya peiton alle kuumavesipullon, teemukin, sarkylaakkeiden ja strepsilsien kanssa. Kylla, taalla kiertava flunssa on saavuttanut jopa mut.

Oon yleensa niin ylpea siita, etten kovin usein sairastele, mutta nakojaan en ole ihan niin voittamaton kuin uskoin. Kaikille pakollisille luennoille olen kuitenkin raahautunut, mutta vapaaehtoiset tutkintoseminaarit ynna muut ovat talla viikolla saaneet aivan suosiolla jaada.

Ennen taman flunssan sunnuntaista puhkeamista, tuli viime viikonloppuna esimerkiksi kaytya suomalaisten kanssa syomassa marokkolaisessa. En tajua, miksen ole ottanut sielta yhtaan kuvaa, mutta taytyy koettaa muistaa ensi kerralla. Ja se ensi kertahan tulee, koska mun mielestani se ruoka oli ihan mielettoman hyvaa! En oikein edes tiennyt mita odottaa marokkolaiselta ruualta, joten yllatys oli todella positiivinen! Onneksi toi tapahtui ennenkuin mun makuaistini turtui tahan nykyiseen tilaansa!

Perjantai oli muuten melkoisen hyva paiva siina mielessa, etta pienesta kohmelostani huolimatta johdin seminaarin ja sita kehuttii vuolaasti luennoitsijan toimesta! Musta on kuulemma suurta hyotya meidan ryhmalle! Toisaalta sanoisin, etta mun vuosien Venaja/Ita-Eurooppa-obsessointi olisi mennyt taysin hukkaan jos ma en olisi onnistunut vahintaan tyydyttavasti vetamaan seminaaria aiheesta "Central and Eastern Europe 1945-1985".

Tana viikonloppuna juhlistetaan Ellin 12-vuotis synttareita, joita ei muuten ole kukaan paassyt unohtamaan viimeisen parin viikon aikana. Sinansa ihan hyva, koska ma ainakin nykyaan tuppaan vain kirjoittamaan kaiken kalenteriini ja unohtamaan sinne...

Nyt taidan palata takaisin West Wingin ja strepsilsien imeskelyn pariin, vaikka nukkumaan menokin voisi olla ihan kova sana. Tuli melko hajanainen paivitys, mutta parempaan ei nyt pysty.