Lauantaina oli hyva ilta. Oltiin Marien kanssa suunniteltu, etta laitetaan oikein ruokaa ennen Doctor Whon:n 50v juhlajaksoa, koska Mariella ei ole asuntolassa ollenkaan uunia. Lopulta kuitenkin paadyimme lipittamaan viinia, syomaan Enriquen tekemaa soppaa ja Marien tuomaa pakastepizzaa... No ainakin paastiin helpolla.
Doctor Who:ta ainakin meikalainen oli odottanut jo kevaasta saakka, mutta viime viikon mittaan odotus vain nousi kun netissa alkoi nakya trailereita ja kaikki alkoivat puhua jaksosta. Suomessa Doctor Who ei ole tainnut jostain syysta koskaan nousta kovin suureksi ilmioksi. Ma tiesin toki kyseisesta sarjasta jo ennen tanne muuttoani, mutta vasta taalla asuessani olen tajunnut, kuinka massiivinen ilmio tama oikeasti on. Kuinka moni muu tv-sarja on saavuttanut niin suuren kansainvalisen suosion ja lojaaliin kannattajakunnan, ja vielapa vuosikymmeniksi! Kuinka monesta muusta ohjelmasta yksi juhlajakso naytettaisiin yhta aikaa kymmenissa maissa ja vielapa elokuvateattereissa, joihin porukka tulvi katsomaan sita, vaikka sen pystyi hyvin katsomaan ilmaiseksi myos BBC:lta samaan aikaan. Ja ennen kaikkea: kuinka moni muu ohjelma on jatkunut 50 vuotta ja jaksaa edelleen kiinnostaa nain kovasti?
Lauantain erityispitka jakso tosiaan lunasti kaikki odotukset ja meilla koko olohuoneen porukka taisi jaada suut auki jakson loputtua. (Paitsi ehka Elli, joka ennemmin pelasi ipodillaan jotain). Ma odotin itse erityisesti Daivid Tennantin ja Billie Piperin paluuta ja ah, oli ne vaan niin ihania! Lopun suuri paljastus muuttaa koko sarjan suunnan tulevaisuudessa, enka malttaisi enaa millaan odottaa joulujaksoa! Sillon ma oonkin Suomessa, enka nae jaksoa suoraan telkkarista. Mutta ehka mulla on muutakin tekemista joulupaivana :)
 |
| Peter Capaldia odotellessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti