Rauman jälkeen

Se olis sit Rauman reissu takana. Matka alkoi huonosti kun bussikuski ei taaskaan huolinut mua opiskelijaksi. Pitäisi kai hakea se joku opiskelijakortti ihan Suomesta, mutta kun tosiaan matkustelen bussilla tai junalla sen kerran vuodessa niin se viisikin euroa tuntuu kauhean paljolta maksaa jostain kortista. Tosin nyt maksoin 14 euron sijaan 27 euroa.... Nice.

No Raumal olikin sitten kyllä tosi kivaa. Torstai-iltana katseltiin Heidin kanssa leffaa ja mussutettiin subia. Perjantaina heräilin yhdeksän jälkeen ja lähdin yksinäni tutkimaan kaupunkia, sillä Heidillä alkoi koulu jo kahdeksalta. Fiksuna olin tietenkin unohtanut ottaa tasapohjaiset kenkäni mukaan ja korkkareilla tassuttelun jälkeen on nyt kiva rakko jalassa. :(

Kävelyni jälkeen päätin istahtaa Rauman torin viereiseen Cafe Saliin. Aivan ihana paikka ja onnistuin saamaan jopa paikan varjosta ja löysin jopa Hesarin NYT-liitteen. Aikas sanotaanko mielenkiintoinen juttu Lasse Männistöstä siinä.

Oon niin kamalan huono ottamaan mitään todella houkuttelevia kuvia ruoastani, mutta vaikkei toi toi sämpylä ehkä näytä niin kummalliselta niin se oli kyllä aivan taivaallisen makuinen. 

Puolen päivän aikaan Heidi sitten liittyi seuraani siihen kahvilaan ja istuskeltiin siinä vielä tovi ennen kuin siirryttiin vähän kauppoihin ja metsästämään Heidille työharjoittelupaikkaa. Hirveästi ei kyllä tullut shoppailtua, koska alle kuukauden päästä Englannissa odottavat Primark ja erityisesti Dorothy Perkins! En malta odottaa! (Onneksi tänään tuli ilmoitus, että opintotuki ja asumislisä on jälleen myönnetty ja opintolainaakin taattu ihan muksasti.)

Alunperinhän meidän suunnitelma oli mennä vähän katseleen perjantai-iltana terasseja mutta oltiin taas omia tylsiä itsejämme ja jäätiinkin Heidin luo ottamaan tuntikausiksi aurinkoa ja sen jälkeen syömään kanasalaattia ja katselemaan Junoa telkkarista. Ei mitenkään huono ilta siltikään! 

Lauantaina käännettiin sitten Hiacen nokka kohti Forssaa. Mukaan yöelämäänhän piti lähteä enemmänkin porukkaa, mutta lopulta melkeinpä kaikki peruivat... Aloiteltiin sitten kahdestaan Heidillä ja siirryttiin siitä Setteriin, jossa törmäsin ala- ja yläaste-aikaseen parhaaseen kaveriini! Aivan mahtavaa. 

Sunnuntaina olisin mielelläni vaan makoillut juurikin samaan tapaan kuin Harmi tuossa kuvassa, mutta siskon 14-vuotissynttärit hieman häiritsivät sitä. Tänään on onneksi ollut aikalailla rauha maassa tässä talossa, koska äiti on muuttamassa veljeäni Kajaaniin ja toinen veli ja sisko olivat suuren osan päivästä koulussa. Todella harvinaista herkkua, että saa olla aivan yksin kotona! Tällä viikolla pitäisi kyllä nyt aktivoida itsensä jotenkin, vähintääkin siihen päättötyöhön lukemista pitäisi jatkaa tai kohta on taas jo perjantai ja eihän viikonloppuja voi sellaiseen tuhlata!