This week

Mulla on nyt jotenkin ollut tosi kiire eikä minkäänlaista inspiraatioita kirjoittaa yhtään mitään tänne, mutta ajattelin nyt jotain kertoa ennen lauantaita ja polttareita. Tuntuu, että tässä kohtaa kun pitäisi kirjoittaa tänne jotain kuulumisia, unohdan täysin mitä viimeisen viikon aikana on tapahtunut!

Viime perjantaina meillä oli pieni pampering afternoon Virvalla. Anni tuli tekemään muutamia hoitoja ja mäkin sain taas ripseni kiharrettua ja värjättyä. Hemmottelun jälkeen siirryimme luonnollisesti Portersiin, josta jatkettiin iltaa vielä pikaisesti 5th Hantsiin, mikä on aina huono idea. Jos olet siinä vaiheessa iltaa, että kaikki muut paikat alkavat olla kiinni paitsi 5th Hants, niin mene enemmin kotiin. Sunnuntaiaamu oli hieman kankeahko, mutta iltapäivällä kävin jo kaupassa, tiskailin ja tein lasagnea, jota riittikin sitten puoleen viikkoon asti.

Alkuviikko meni sitä esitelmää stressaillessa. Saatan olla aika laiska esseideni kanssa ja jättää niiden tekemisen viime tinkaan, mutta jos teen jotain ryhmässä, pyrin tekemään sen ajoissa ja hyvin. Niinpä nytkin olin viikkoa aiemmin lukenut aika hyvin aiheesta ja tehnyt suunnitelmia, että miten homma kannattaisi jakaa meidän kolmen kesken. Ainoa ongelma oli, että kaksi muuta eivät olleet tehneet oikein mitään. Maanantaina istuin kirjastossa yli 5 tuntia, suurimman osan ajasta odotellen, että tytöt vaivautuivat paikalle kertomaan, että eivät olleet oikein vieläkään lukeneet. Tässä vaiheessa aloin jo olla aika diktaattorin asemassa ja kerroin melko suoraan kummallekin, mitä kannattaa lukea, ja mitä sanovat.

No esitelmä meni onneksi ihan ok. Luennoitsija nyökkäili ja hymyili paljon, joten otan sen positiivisena merkkinä. Lisäksi hän kehui meidän pääkysymystä, joka esitettiin keskustelua varten. Siis mun keksimääni kysymystä!

Keskiviikkona illalla poikkesin taas vaihteeksi Portersiin sanomaan moikat Larrylle, joka lähti pariksi viikoksi töihin Norjaan ja isälleen, joka lähti määrittelemättömän pitkälle lomalle Kanarialle. Luultavasti kuulemma ainakin vuodeksi tai pariksi! Kelpais mullekin!

Huomenna olisi aamusta luvassa hieronta Farehamissa Annin koululla, luento ja illalla väittely yliopistolla siitä, tulisiko Britannian pysyä EU:ssa. Pitäisi olla mielenkiintoista. Niin ja tosiaan lauantaina otetaan suunta kohti Brightonia ja Katjan polttareita. Sain hääkutsunkin lauantaina ja elämäni ensimmäisen kerran sellaisen, jossa luki "Niina +1", tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa, että menen ihan yksin haha!

Hurry up spring!

Mä myönnän täysin, että en ole normaalistikaan mikään talven ystävä. Sain aikalailla tarpeekseni talvesta ja lumesta jo niiden kolmen ja puolen viikon aikana, jotka vietin Suomessa. Täälläkin on ollut aivan mielettömän kylmä tänä vuonna, aivan varmasti kylmempi kuin yhtenäkään näistä aiemmista talvista, joina olen täällä ollut. Nyt sitten viime viikon lopulla tuli lopulta sitä luntakin. En ala tähän sen enempää selittämään, mitä lumi täällä saa aikaan, siitä voi varmasti lukea ihan tarpeeksi jostain parin vuoden takaisesta itku-postauksestani, kun lumi melkein pilasi joulun tai vaikka ihan suomalaisista iltapäivälehdistä, jotka tykkäävät nauraa brittien avuttomuudelle. Mä päätin tällä kertaa ottaa positiivisen asenteen tuohon ällöttävään, kylmään aineeseen.

Kotikatu. Näiden kuvien laadusta huomauttaisin sen verran, että tosta mun kamerastani on tosiaan se 3/4 näytöstä rikki, joten en oikein tiedä mitä näistä tuli.

Kotikatu toiseen suuntaan

Isommat tiet olivat melko puhtaita ja jalkakäytävät ihan loskaa. 

Multa tietenkin peruttiin luento perjantaina vaikeiden sääolosuhteiden johdosta, joten päätin kerrankin käyttää päivän jotenkin hyödyllisesti. Tein parin tunnin kävelylenkin ympäri Southseata ja meren rannallekin eksyin, koska siellähän oli täydellinen biitsikeli! Sen jälkeen siivosin meidän saastaisen kylpyhuoneen, jotta pystyin ottamaan kylvyn myöhemmin, siivosin myös oman huoneeni ja tiskailin jopa jonkin verran tiskejä! Kaiken kaikkiaan siis melko onnistunut päivä lumesta huolimatta, tai osittain jopa sen ansiosta. 

Tuuli oli aivan järkyttävä ja kuka tahansa fiksu pysyy tuolloin kaukana meren läheisyydestä. Mä en ole fiksu. 

Ihailin paljon enemmän noita upeita aallokkoja kuin mitään lunta. Rakastan merta.

Lauantaina vallattiin oikein isolla suomalais-englantilaisella joukolla Porters. Mukava rauhallinen ilta, joka taidetaan ottaa uusiksi ainakin jonkinlaisella porukalla ensi lauantaina. Sunnuntaina istuskelimme jälleen Virvan kanssa Portersissa, koska kaverimme Larryn 71-vuotias isä palasi kolmen vuoden Filippiineillä asustelun jälkeen takaisin Englantiin ja halusimme tavata tämän nuorekkaan 80-luvulla Suomessakin käyneen herran. Välillä mä mietin, että pitäisikö mun hengata enemmän oman ikäisteni kanssa, mutta sitten katson kämppiksiäni ja totean, että ei. 

Nyt pitäisi vääntää esitelmää, joka olisi vuorossa viikon päästä. Onneksi mulla on aika hyvä pohjatieto jo saksalaisesta kulttuurista 1800-luvulla, kiitos lukion HI2 ja ylppärit. Tuli siinä eri kirkkotyylien ja antiikin ohella opittua jotain nököjään vielä monen vuoden päästä oikeasti hyödyllistäkin; Sturm und Drang oli tuttu muunakin kuin suomalaisena bändinä! 

Tämän takia en ymmärrä näitä palmuja täällä. Ei me olla missään Välimeren rannoilla ihmiset!

Commonilla oli jo lunta ja ihmisiäkin enemmän. Jotkut pikkupojat heitteli mua lumipalloilla ja mä heitin takaisin jäätävän katseen. 

Kouluhommia tässä täytyy muutenkin nyt tosissaan alkaa hoitamaan, koska yliopisto ilmoitti viimein valmistujaispäivämäärät. Omalle kohdalle osuu tiistai 23.7. ja vielä onneksi iltapäivällä klo 2.30. pelkäsin jo, että me saadaan aamulle meidän seremonia, mutta ei sentään. Hyvä näin, nyt vaan täytyisi vielä oikeasti valmistua... 

Last Units of BA

No niin. Palautin esseeni tänään ja flunssakin alkaa pikku hiljaa taittua, vaikka tänä aamuna Tomille jutellessa ääntä ei kyllä ollut taas yhtään. Niistä esseistä ei varmaan sen enempää. Eilisen noin yhdeksän tunnin kirjastossa pakertamisen jälkeen mulle oli lopulta oikeastaan aivan sama, että millaisia ne ovat, kunhan vain saan ne pois silmistäni. Saapa nähdä.

Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa, jostain vähän iloisemmasta. Nimittäin mun uusista kursseistani, siis niistä, joita en ole vielä onnistunut laiskuudellani möhlimään. Tulin juuri kotiin erittäin onnistuneesta seminaarista ja ajattelin vähän valoittaa, että mitä nämä mun kandin viimeiset pari kurssia käsittelevät.

Slumming it

Aloitetaan politiikan kurssista, jota itseasiassa odotin suuremmalla mielenkiinnolla. Democracy and Democratisation oli tosiaan mun valintani viimeiseksi politiikan kurssiksi. Toista vaihtoehtoa en oiken enää muistakaan, mutta se taisi jotenkin liittyä kriisinhallintaan, sotiin ja sen sellaiseen. D&D oli luonnollinen valinta, koska se liippaa todella läheltä sitä, mitä mun päättötyönikin käsittelee. Pääluennoitsijanakin on mun päättötyöni valvoja Paul. Viime perjantain ensimmäisellä luennolla Paul pistikin pyörimään videon, jossa Vladimir Putin puhuu EU:sta, ihmisoikeuksista, demokratiasta ja siitä kuinka ulkopuoliset puuttuvat Venäjän asioihin. Käytännössä siis täsmälleen mun päättötyöstäni. Videota katsellessa alkoi itseänikin hymyilyttää, sillä tuttua tekstiähän sieltä tuli, olen lukenut samoja juttuja jo kohta vuoden! Totuus on kuitenkin, että valitettavan vähän on tullut mitään kirjoiteltua tai annettua Paulille luettavaksi. Katseet kohtasivat ja yritin epätoivoisesti piiloutua edessä istuvan tyypin selän taakse. Apua.

D&D on rakennettu mukavasti siten, että nämä alkupään luennot käsittelevät tylsää demokratian teoriaa, mutta parin viikon päästä siirrytään case studyihin. Eli puhutaan demokratiasta ja sen luomisesta Espanjassa ja Portugalissa, Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Afrikassa ja entisissä Neuvostoliiton maissa. Should be interesting. Nuo käytännön esimerkit kun yleensä ovat paljon mielenkiintoisempia kuin kuiva teoria. Ensimmäinen seminaari tästä aiheesta mulla on vasta huomenna, mutta jos olen ymmärtänyt oiken  niissä puhutaan enemmänkin juuri tuosta teoriasta, joten onneksi niitä on kuitenkin vain joka toinen viikko.

Historian puolelta joudun aina pitkin hampain valitsemaan valinnaiseni. Totuus on, että mun olisi varmaan kannattanut pudottaa koko historia pois tutkinnostani jo ekana vuonna. Niin paljon olen tuon kanssa tapellut ja suurin osa kursseista on ollut aikamoista shaibaa. Syksyn Ranskan vallankumous oli täydellistä piinaa, enkä oikein vieläkään ymmärrä koko juttua. Olen aika varma, että homman olisi voinut selittää selvemminkni ja vähän harvemmilla ranskan kielisillä sanoilla! Totta puhuen on kuitenkin myönnettävä, että mun kaikkien aikojen eniten vihaamani kurssi oli politiikan puolelta: yhdistetään tylsät lakiensäätämisasiat ja poltiikan teoriat ja ilkeä ja huonosti opettava eukko ja saadaan varmaan kaikkien kurssikaverieni eniten vihaama unit. Policy and Politics.

Olen edelleen sitä mieltä, että se historia olisi voinut olla parempi jättää jo alkumetreillä, mutta tämä nyt aloittamani kurssi saa melkein mielen kääntymään. Paras on selvästi jätetty viimeiseksi. Katsellessani vaihtoehtoja historian special subjectiin, mulla ei oikeastaan ollut paljoa vaihtoehtoja. Merenkulun historia ei kiinnosta pätkääkään, eikä oikein mikään museotavaroiden tutkiminenkaan tms. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi The Making of German Nation. Luulin viime viikkoon asti, että kyseessä on saman tyyppinen kurssi kuin tuo Ranskan vallankumouskin. Eli että siinä käsiteltäisiin lyhyttä aikaväliä: ts. Saksan yhdistymistä 1871. Totuus onkin, että tutkimme saksalaisuuden ja Saksan valtion muutoksia/yhdistymistä, nationalismin roolia Saksassa koko modernin historian ajalta 1800-luvun alusta nykypäivään!

Rakkain Suomesta tuotu asia: glögi!!!

Luennoitsija Matthias on aivan loistava ja hauska tyyppi, jonka saksalainen aksentti ja jotkut väliin heitetyt saksan sanat on ihania. Tämän päiväisen seminaarin jälkeen tekisi mieli vain ottaa ja lähteä Saksaan. Lyypekkiin, Berliiniin ... ihan mihin vain! Täytyykin kysellä Virvalta tänään, että onhan meidän Kölnin reissu edelleen tapahtumassa! Seminaariin pitäisi valmistella parin viikon päähän esitelmä, josta varmaankin tuskailen lähempänä kuten yleensäkin.

Siinä ne ovat, kasa esseitä viime yöltä. Lähdin kirjastosta 11 jälkeen illalla.

Sen verran täytyy vielä antaa yliopistolle pointseja, että kerrankin on ajateltu asiat järkevästi. Mulla ei ole mitään muuta assessmentia näihin kursseihin ennen toukokuuta kuin tuo esitelmän pito. Ihanasti ajateltu, että meille annetaan rauha tehdä päättötyö loppuun ja sitten vasta tarvitsee murehtia näistä. Toukokuussahan voi jo vaikka mennä biitsille kirjoittamaan.

Tänään otan rennosti ja suuntaan ehkä Portersiinkin parille, koska olen ollut aika epäsosiaalinen viime päivät. Huomenna voisi alkaa kirjoitella päättötyötä/ kesätyöhakemuksia/ maisterin ohjelmiin hakuja niin tai alkaa suunnitella sitä esitelmää. Hah ja mä kun aattelin, että noiden esseiden jälkeen voi levähtää. ;)

Pitäisi, pitäisi...

Pitäisi opiskella. Tälläkin hetkellä. Alle viikko aikaa vääntää kaksi esseetä ja olen tuskin aloittanut kumpaakaan. Loppujen lopuksi ei kamalasti harmita se, että joululomalla tuli unohdettua koko yliopisto, sillä loma tuli ihan tarpeeseen. Kaikki olisikin ihan ok, jollen olisi tullut kipeäksi viime viikon lopulla. Nyt ei ole ajatus kulkenut sitä normaalia vähääkään, enkä ole saanut tehtyä mitään. Lento- ja junamatkat tiistaina olivat yhtä kidutusta ja kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja vain nukuin. Nyt kaksi päivää myöhemmin en ole saanut edes purettua laukkuani. Saatika sitten opiskeltua. Olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa, joten toivottavasti tämä vielä korjaantuisi. Huomenna pitää mennä luennolle ja illalla suunnittelemaan Katjan polttareita, mutta sen jälkeen aionkin linnoittautua huoneeseeni niin kauaksi aikaa, että saan kaiken tehtyä. Valvon sitten vaikka yötkin näiden esseiden parissa.

Hei hei Matku

Olin alkuviikosta ihan sad, että joutuisin lentämään kipeänä :(

Tänään kävin Annin kanssa lounaalla Nandosilla ja toimitin samalla ruisleivät perille. Harmittaa, että on tässä näin paljon näitä kouluhommia, että pitää tuntea syyllisyyttä kaverienkin näkemisestä!

Buranaa kului matkalla, ja noi ruispalat on Annin. Piti ostaa itsellekin, mutta painorajat alkoivat tulla vastaan, enkähän mä ees niin suuri ruisleivän ystävä ole :)

Gunwharfista löytyi mulle tommonen pieni paatti. 

En tiedä, johtuuko tästä taudista, jostain normaalista hormonipiikistä, siitä että oon muuttumassa ihan herkkikseksi vaiko siitä että tiedän että edessä on pitkä ja rankka kevät, mutta oikeastaan ekaa kertaa koskaan olisin ihan mieluusti voinut jäädä Suomeen ja piiloutua johonkin Matkun metsään. Itku meinasi tulla kentällä kun mietin, että äitiäkin näkee seuraavan kerran vasta kesällä ja vieläkin vähän meinaan herkistyä. Ei täälläkään kuitenkaan mikään sinänsä vialla ole. Olen aina tähän asti sanonut, että mua ei ole kertaakaan kaduttanut tulla tänne opiskelemaan ja että jos joskus olen katunut Englantiin muuttoa niin se onkin ennemmin johtunut koulun ulkopuolisista asioista, yleensä joistain ihmisistä, mutta nyt kyllä ahdistaa tuo koulu sen verran, että ekaa kertaa vähäsen kaduttaa. Suomessa mä olisin hyvin voinut lykätä valmistumista vuosia, ja tehdä rauhassa kursseja. Toisaalta itseni tuntien en olisi sitten varmaan koskaan valmistunut, ainakin nyt tuntuu, että venyttäisin mielelläni maailman loppuun tuon päättötyön tekoa. Loppujen lopuksi se ei edes ole sen kummempi homma kuin muutaman normaalin esseen kirjoitus, ongelma onkin mun korvieni välissä. 40 opintopistettä on aivan mielettömästi ja olen onnistunut mielessäni tekemään tuosta niin pelottavan hirviön, että en oikein meinaa uskaltaa edes avata wordissa niitä tiedostoja, joissa on jotain päättötyöhön liittyvää.

Saa nähdä, miten saan tässä itseni kerättyä, mutta nyt seuraavan viikon paiskin kuitenkin parin ihan normaalin esseen kimpussa.

PS. Tästä lähin on totuttava vallan näihin laadukkaisiin kännykäkuviin. Onnistuin nimittäin taas rikkomaan kamerani. Mulle ei pitäisi antaa sellaisia ollenkaan, koska ne ei selvästikään selviä mun käsittelyssäni.

Fringe, NYE and everything else

Loma on mennyt rentoillessa, enkä ole oikein nähnyt syytä tännekään kirjoittaa. Blogin ideana kun oli alunperinkin vain kertoa kavereille, miten Englannissa menee ja nyt olen nähnyt niitä kavereita ihan kasvokkain.

Tosiaan rentoiltua on tullut vähän liiankin kanssa, koska täällä Suomessa on niin helppo unohtaa kaikki kouluasiat ynnä muut. Mieli on levännyt ja on ollut aivan ihana nähdä kavereita ja perhettäkin. Seuraavat pari viikkoa menevätkin sitten Englannin päässä hyvin epäsosiaalisesti omassa huoneessa esseitä näpytellen. Ja oishan tässä kesätöiden hakuakin ja yliopistoihin hakemista... Apua.

Mun kampaaja :)

Joulun aika tuli tosiaan vietettyä aikalailla perheen kesken, mutta sen jälkeen onkin tullut kahviteltua tyttöjen kanssa, käytyä leffassa katsomassa Hobittia, juhlittu uutta vuotta astetta railakkaammin tutulla porukalla, tehtyä sushia parin kivan tytsyn kanssa ja vielä vietettyä lauantaita Denisin pizzojen ja alkoholittoman pubireissun parissa!

Aioin tehdä tuosta uudesta vuodesta ihan oman postauksensa, mutta totesin jälkeenpäin, että taitaakin olla parempi olla puhumatta siitä hirveästi. Ihan hauskaa oli, mutta tällä hetkellä ei oikeastaan haittaa, ettei näiden kouluhommien kanssa ole kauheasti aikaa rellestää Englannissa. Lisäksi onnistuin tulemaan kipeäksi, joten eipä senkään takia oikein tee mieli muuta kuin käpertyä sänkyyn kuuman teemukin ja suklaan kanssa.

Mun mielestäni tää oli ehkä hieman vaarallista. Mutta onneks juhlistettiin uutta vuotta vastapäätä Forssan paloasemaa! (Ja siis ei onneksi tarvinnut käydä hakemassa sieltä apua)

Mä en oikein vieläkään tiedä, että mitä tää ennustaa mun vuodelle, mutta ei siinä ainakaan rahaa ollut. 

Uuden vuoden sijaan kirjoittelenkin siis enemmän jo ennen joulua leikatusta otsatukastani! Mun luottokampaajani, Heidi osaa hommansa ja on nyt vuoden aikana loihtinut mun mustista hiuksista aika lähelle mun oman väriset. Ekaa kertaa kymmeneen vuoteen! Tarkoitus oli silloin vuosi sitten vain muuttaa väriä mustasta tumman ruskeaan, mutta aikas vaalean ruskea tästä onkin nyt tullut. Itse kyllä tykkään ja helpottaa elämää kun ei tarvitse värjäillä juurikasvua koko ajan. Olinkin värjäämättä hiuksia maaliskuusta joulukuuhun! Nytkin laitettiin vain vaaleita raitoja ja sävytettä.

Otsista aloin himoitsemaan syksyllä. Kasvatin aikanaan lukion alussa otsatukan pois, kun tuntui, että se teki minusta vain paljon nuoremman näköisen. Nyt mun ikäkriisini on ilmeisesti päässyt siihen pisteeseen, että siirryn tällaisiin temppuihin näyttääkseni nuoremmalta ;)

Olen aivan varma, että tässä postauksessa jäi vallan mainitsematta monet ihanat asiat, joista olin ajatellut kirjoittaa, mutta en nyt millään keksi niitä. Tiistaina otetaan suunta taas kohti Helsinki-Vantaata ja Portsmouthia. Tavallaan odotan paluuta mielettömästi etenkin siellä olevien tyyppien näkemisen takia, mutta odotan kauhulla rankkaa kevättä opintojen kanssa sekä sitä, missä kunnossa se meidän kämppä on. Luultavasti yhtä kamalassa kuin millaisena sen jätin silloin kolme viikkoa sitten. Suomesta tulee ikävä elämän helppoutta, kun ruoka tulee pöytään, on auto käytössä ja lämmitys pelaa. Myös perhettä ja kavereita tulee ikävä. Heidi on ainakin onneksi tulossa toukokuussa vierailemaan Pompeyssa, joten sitä odotellessa. Mullakin on silloin koulut loppu, joten saan ihan hyvällä omalla tunnolla nauttia keväästä maailman parhaassa seurassa!

Viltsun sushit. Itse en ole mikää erityinen sushin fani, joten loukkasin illan emäntää syömällä vain yhden.

PS. Vapaaehtoisia tulemaan mun valmistujaisiin heinäkuussa? Alunperin tuntui, että porukkaa olisi voinut tulla enemmänkin, mutta nyt vaikuttaa siltä, että vain äitiä kiinnostaa mun opinnot tarpeeksi, että saapuu paikalle, joten 3 paikkaa olisi vapaana. (Tarvitaan tyhjiä matkalaukkuja tuomaan mun tavaroita Suomeen, tosin tämäkin sillä varauksella, että saatan kuitenkin jäädä tekemään sen maisterin Portsmouthiin melko suurella todennäköisyydellä, jolloin niitä tavaroiden kotiin raahajia tarvittaisiinkin vasta 2014 joulun aikoihin)