Fringe, NYE and everything else

Loma on mennyt rentoillessa, enkä ole oikein nähnyt syytä tännekään kirjoittaa. Blogin ideana kun oli alunperinkin vain kertoa kavereille, miten Englannissa menee ja nyt olen nähnyt niitä kavereita ihan kasvokkain.

Tosiaan rentoiltua on tullut vähän liiankin kanssa, koska täällä Suomessa on niin helppo unohtaa kaikki kouluasiat ynnä muut. Mieli on levännyt ja on ollut aivan ihana nähdä kavereita ja perhettäkin. Seuraavat pari viikkoa menevätkin sitten Englannin päässä hyvin epäsosiaalisesti omassa huoneessa esseitä näpytellen. Ja oishan tässä kesätöiden hakuakin ja yliopistoihin hakemista... Apua.

Mun kampaaja :)

Joulun aika tuli tosiaan vietettyä aikalailla perheen kesken, mutta sen jälkeen onkin tullut kahviteltua tyttöjen kanssa, käytyä leffassa katsomassa Hobittia, juhlittu uutta vuotta astetta railakkaammin tutulla porukalla, tehtyä sushia parin kivan tytsyn kanssa ja vielä vietettyä lauantaita Denisin pizzojen ja alkoholittoman pubireissun parissa!

Aioin tehdä tuosta uudesta vuodesta ihan oman postauksensa, mutta totesin jälkeenpäin, että taitaakin olla parempi olla puhumatta siitä hirveästi. Ihan hauskaa oli, mutta tällä hetkellä ei oikeastaan haittaa, ettei näiden kouluhommien kanssa ole kauheasti aikaa rellestää Englannissa. Lisäksi onnistuin tulemaan kipeäksi, joten eipä senkään takia oikein tee mieli muuta kuin käpertyä sänkyyn kuuman teemukin ja suklaan kanssa.

Mun mielestäni tää oli ehkä hieman vaarallista. Mutta onneks juhlistettiin uutta vuotta vastapäätä Forssan paloasemaa! (Ja siis ei onneksi tarvinnut käydä hakemassa sieltä apua)

Mä en oikein vieläkään tiedä, että mitä tää ennustaa mun vuodelle, mutta ei siinä ainakaan rahaa ollut. 

Uuden vuoden sijaan kirjoittelenkin siis enemmän jo ennen joulua leikatusta otsatukastani! Mun luottokampaajani, Heidi osaa hommansa ja on nyt vuoden aikana loihtinut mun mustista hiuksista aika lähelle mun oman väriset. Ekaa kertaa kymmeneen vuoteen! Tarkoitus oli silloin vuosi sitten vain muuttaa väriä mustasta tumman ruskeaan, mutta aikas vaalean ruskea tästä onkin nyt tullut. Itse kyllä tykkään ja helpottaa elämää kun ei tarvitse värjäillä juurikasvua koko ajan. Olinkin värjäämättä hiuksia maaliskuusta joulukuuhun! Nytkin laitettiin vain vaaleita raitoja ja sävytettä.

Otsista aloin himoitsemaan syksyllä. Kasvatin aikanaan lukion alussa otsatukan pois, kun tuntui, että se teki minusta vain paljon nuoremman näköisen. Nyt mun ikäkriisini on ilmeisesti päässyt siihen pisteeseen, että siirryn tällaisiin temppuihin näyttääkseni nuoremmalta ;)

Olen aivan varma, että tässä postauksessa jäi vallan mainitsematta monet ihanat asiat, joista olin ajatellut kirjoittaa, mutta en nyt millään keksi niitä. Tiistaina otetaan suunta taas kohti Helsinki-Vantaata ja Portsmouthia. Tavallaan odotan paluuta mielettömästi etenkin siellä olevien tyyppien näkemisen takia, mutta odotan kauhulla rankkaa kevättä opintojen kanssa sekä sitä, missä kunnossa se meidän kämppä on. Luultavasti yhtä kamalassa kuin millaisena sen jätin silloin kolme viikkoa sitten. Suomesta tulee ikävä elämän helppoutta, kun ruoka tulee pöytään, on auto käytössä ja lämmitys pelaa. Myös perhettä ja kavereita tulee ikävä. Heidi on ainakin onneksi tulossa toukokuussa vierailemaan Pompeyssa, joten sitä odotellessa. Mullakin on silloin koulut loppu, joten saan ihan hyvällä omalla tunnolla nauttia keväästä maailman parhaassa seurassa!

Viltsun sushit. Itse en ole mikää erityinen sushin fani, joten loukkasin illan emäntää syömällä vain yhden.

PS. Vapaaehtoisia tulemaan mun valmistujaisiin heinäkuussa? Alunperin tuntui, että porukkaa olisi voinut tulla enemmänkin, mutta nyt vaikuttaa siltä, että vain äitiä kiinnostaa mun opinnot tarpeeksi, että saapuu paikalle, joten 3 paikkaa olisi vapaana. (Tarvitaan tyhjiä matkalaukkuja tuomaan mun tavaroita Suomeen, tosin tämäkin sillä varauksella, että saatan kuitenkin jäädä tekemään sen maisterin Portsmouthiin melko suurella todennäköisyydellä, jolloin niitä tavaroiden kotiin raahajia tarvittaisiinkin vasta 2014 joulun aikoihin)