Hurry up spring!

Mä myönnän täysin, että en ole normaalistikaan mikään talven ystävä. Sain aikalailla tarpeekseni talvesta ja lumesta jo niiden kolmen ja puolen viikon aikana, jotka vietin Suomessa. Täälläkin on ollut aivan mielettömän kylmä tänä vuonna, aivan varmasti kylmempi kuin yhtenäkään näistä aiemmista talvista, joina olen täällä ollut. Nyt sitten viime viikon lopulla tuli lopulta sitä luntakin. En ala tähän sen enempää selittämään, mitä lumi täällä saa aikaan, siitä voi varmasti lukea ihan tarpeeksi jostain parin vuoden takaisesta itku-postauksestani, kun lumi melkein pilasi joulun tai vaikka ihan suomalaisista iltapäivälehdistä, jotka tykkäävät nauraa brittien avuttomuudelle. Mä päätin tällä kertaa ottaa positiivisen asenteen tuohon ällöttävään, kylmään aineeseen.

Kotikatu. Näiden kuvien laadusta huomauttaisin sen verran, että tosta mun kamerastani on tosiaan se 3/4 näytöstä rikki, joten en oikein tiedä mitä näistä tuli.

Kotikatu toiseen suuntaan

Isommat tiet olivat melko puhtaita ja jalkakäytävät ihan loskaa. 

Multa tietenkin peruttiin luento perjantaina vaikeiden sääolosuhteiden johdosta, joten päätin kerrankin käyttää päivän jotenkin hyödyllisesti. Tein parin tunnin kävelylenkin ympäri Southseata ja meren rannallekin eksyin, koska siellähän oli täydellinen biitsikeli! Sen jälkeen siivosin meidän saastaisen kylpyhuoneen, jotta pystyin ottamaan kylvyn myöhemmin, siivosin myös oman huoneeni ja tiskailin jopa jonkin verran tiskejä! Kaiken kaikkiaan siis melko onnistunut päivä lumesta huolimatta, tai osittain jopa sen ansiosta. 

Tuuli oli aivan järkyttävä ja kuka tahansa fiksu pysyy tuolloin kaukana meren läheisyydestä. Mä en ole fiksu. 

Ihailin paljon enemmän noita upeita aallokkoja kuin mitään lunta. Rakastan merta.

Lauantaina vallattiin oikein isolla suomalais-englantilaisella joukolla Porters. Mukava rauhallinen ilta, joka taidetaan ottaa uusiksi ainakin jonkinlaisella porukalla ensi lauantaina. Sunnuntaina istuskelimme jälleen Virvan kanssa Portersissa, koska kaverimme Larryn 71-vuotias isä palasi kolmen vuoden Filippiineillä asustelun jälkeen takaisin Englantiin ja halusimme tavata tämän nuorekkaan 80-luvulla Suomessakin käyneen herran. Välillä mä mietin, että pitäisikö mun hengata enemmän oman ikäisteni kanssa, mutta sitten katson kämppiksiäni ja totean, että ei. 

Nyt pitäisi vääntää esitelmää, joka olisi vuorossa viikon päästä. Onneksi mulla on aika hyvä pohjatieto jo saksalaisesta kulttuurista 1800-luvulla, kiitos lukion HI2 ja ylppärit. Tuli siinä eri kirkkotyylien ja antiikin ohella opittua jotain nököjään vielä monen vuoden päästä oikeasti hyödyllistäkin; Sturm und Drang oli tuttu muunakin kuin suomalaisena bändinä! 

Tämän takia en ymmärrä näitä palmuja täällä. Ei me olla missään Välimeren rannoilla ihmiset!

Commonilla oli jo lunta ja ihmisiäkin enemmän. Jotkut pikkupojat heitteli mua lumipalloilla ja mä heitin takaisin jäätävän katseen. 

Kouluhommia tässä täytyy muutenkin nyt tosissaan alkaa hoitamaan, koska yliopisto ilmoitti viimein valmistujaispäivämäärät. Omalle kohdalle osuu tiistai 23.7. ja vielä onneksi iltapäivällä klo 2.30. pelkäsin jo, että me saadaan aamulle meidän seremonia, mutta ei sentään. Hyvä näin, nyt vaan täytyisi vielä oikeasti valmistua...