Olen palannut Suomen kamaralle! Mä päätinkin nyt kirjoitella tuosta Isle of Wightista vasta näin toisen reissun jälkeen. Ekan kerran käväsisin siellä siis viimein kolmen vuoden odotuksen jälkeen toukokuun lopulla Miljan ja Pauliinan kanssa ja ihastuin niin, että mainostin sitä äidillekin, joka halusi mennä sinne sitten nyt valmistujaisten ohessa. Niinpä me suunnattiin äidin ja mummun kanssa Rydeen keskiviikkona, heti tiistaisten valmistujaisten jälkeen.
 |
| Hovercraft |
 |
| Yarmouth |
 |
| Yarmouth |
Keskiviikko oli uskomattoman lämmin päivä, kuten kaikki meidän Englannissa viettämistä päivistä. Meidän oli tarkoitus ehtiä kello 9.30 ilmatyynyalukseen, mutta joku (minä) oli vähän myöhässä ja ehdimmekin vasta kai kello 10.15 alukseen. Heti saarelle päästyämme suuntasimme ensin Newportiin ja sitä kautta Yarmouthiin, josta oli tarkoitus nousta Needles-turistibussiin, jossa on avonainen yläkerta. Yarmouthiin saapumisaika ei tainnut olla paras mahdollinen, sillä osuimme juuri täysimpään bussiin emmekä mahtuneet yläkertaan. Onneksi tarkoituksena oli kuitenkin hypätä jo melko alkumatkasta syömään viime kerralla bongaamaani pubiin, joka myöhemmi osoittautuikin reissun parhaaksi ruokapaikaksi. Tuoretta paikallista salaattia, lihaa, kalaa... Nam!
Tunnin syömätauon jälkeen nappasimme taas ohi menevän turistibussin, joka olikin tällä kerralla melko tyhjä ja mahduimme hienosti yläkertaan ihailemaan saapumista sinne itse Needlesiin. Needlesin huipulla hyppäsimme taas kyydistä ja ihailimme maisemia ja kiipeilimme jotain hurjan pelottavaa rinnettä, josta oli suora pudotus mereen. Muutamaan kertaan mietin, että kun tuo mummeli tuossa edelle horjahtaa niin olen itsekin tuolla yli 100 metrin päässä meressä...
Needlesin jälkeen meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Osborne Housia, joka oli siis aikanaan kuningatar Victorian lomapaikka, mutta älyttömän kalliit hinnat (lähes £14 per henkilö) ja rajattu aika saivat meidät vain kääntymään takaisin ja suuntaamaan takaisin Rydeen jossa joimme kahvit ja tutkailimme laskuvettä. En oo koskaan ennen nähnyt laskuveden menevän niin kauas, mutta kuulin, että tuo viimeaikainen kuumuus on aiheuttanut tuonkin.
Paluumatka olikin sitten hieman epäonnisempi, sillä toinen ilmatyynyaluksista hajosi juuri ennen kuin meidän piti lähteä. Näin ollen aluksia lähtikin vartin sijaan vain puolen tunnin välein ja meidän oma lähtömme viivästyi 45 minuuttia. Onneksi ei kuitenkaan ollut kiire mihinkään ja saimme vain rauhassa seurata huvittuneina muutamien ihmisten raivokohtauksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti