GG

Tuntuu taas, ettei oikein ole mitään kirjoitettavaa, mikä kiinnostaisi ketään muuta kuin ihan vain mua itseäni. Aika on nimittäin lähes täysin mennyt joko telkkaria katsellen, lukien artikkeleita ja kurssien moodlesivuja tai lukulistoja - niin ja tietenkin luennoilla käydessä. Tänään otin pienen breikin arjesta ja menin Joen kanssa lounaalle Guildhall Walkin Spoonsiin.

Mulle tuli viime viikolla jokin valaistumisen hetki ja lähettelin viestejä useammallekin entiselle kurssikaverille ja kyselin, että koska nähtäisiin. Portsmouthiin on jäänyt vain pari noita vanhoja kavereitani ja olikin ihana nähdä Joeta pitkästä aikaa ja jutella oikein kunnolla. Ei nää uudet tyypit ole yhtään niin ihania kuin ne vanhat!

Muuten tosiaan olen aikalailla ollut uppoutuneena näihin kursseihini. Ihan kamalasti on luettavaa. Olen tällä hetkellä suht hyvällä pohjalla ensi viikkoon ja olen lukenut maanantain seminaareihin molempiin ainakin tärkeimmät aineistot. Marraskuun alussa häämöttäviin kahden esseen deadlineihin olen valmistautunut tekemällä pari mind mappia ja hamstraamalla kirjastosta kirjoja. Silti tuntuu, että pitäisi tehdä enemmän ja tunnen hirveää syyllisyyttä noista lounastamisista tai siitä, että huomenna vietän päivää kurssikaverien kanssa ja menen sen jälkeen seuraamaan väittelyä. Kamalaa, että on tällainen olo jo nyt. Olisi sitä ollut kiva vielä osata ottaa rennosti edes pari viikkoa.

Jokaista unitia kohden pitäisi kuulemma lukea 300 tuntia. Mulla noita uniteja on kolme nyt ennen joulua ja lisäksi tietenkin pitäisi alkaa lukea jo dissertaatiota varten. Eli kaikenkaikkiaan pitäisi lukea ainakin noin 1000 tuntia. Eiköhän se ole selvää, ettei tuo tule mitenkään onnistumaan, mutta yritän nyt ainakin pitää yllä sitä, että ainakin lähes joka päivä lukisin jotain.

Ylipäätään vieläkin on melko positiivinen olo tästä kaikesta. Ainakin tähän mennessä suurinosa noista luettavista artikkeleistakin on jopa ollut mielenkiintoisia! Kukapa olisi uskonut? Otsikosta sen verran, että vielä pari viikko sitten GG viittasi mun mielessäni ainoastaa Gossip Girliin, nyt kalenterissa ja papereissa ympäri huonetta lukee lähes kaikkialla GG jossain kohtaa, mutta nyt se tarkoittaakin Global Governancea. Kertonee tarpeeksi kuinka paljon arki on muuttunut hetkessä. Ja kyllä, mulla ei ole edes kuvia tarjota tähän, koska en ole tehnyt mitään kuvaamisen arvoista.

Some thoughts

Induction week on nyt ohi ja ajattelin siitä kirjoitella muutaman ajatuksen. Kaiken kaikkiaan mun mielestäni yliopiston aloittaminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin kolme vuotta sitten. Mun itsevarmuuteni on aivan eri luokkaa ja kyllähän tuota helpottaa sekin, että olin yksi ainoista, jotka olivat aiemmin käyneet samaa yliopistoa, tai edes ylipäätään yliopistoa Englannissa. Mun kurssillani, International Relations and European Studies, ei ole yhtään brittiä. Pelkällä European Studies kurssilla on yksi poika, joka on britti. Toki näillä kursseilla ei yhteensäkään ole kuin ehkä kymmenen opiskelijaa, joten ei meitä ulkomaalaisia kymmenittäin täällä ole. Lisäksi tiesin myös etukäteen, ettei suurin osa briteista tee maisteria lainkaan, tai jos tekee niin vasta muutaman välivuoden jälkeen. Silti yllätyin tuosta paikallisten vähyydestä.

Mua hieman arvelutti se, että mun course leader tulisi olemaan Karen, jota olen pelännyt aivan mielettömästi aiempina vuosina, enkä ole ollut ainoa! Mutta joko hän on muuttunut mukavammaksi tai on täysin erilainen maisteriopiskelijoille kuin mitä on kandeille, sillä hänestä jäi todella symppis kuva ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen! Menin jopa hulluuksissani lupaamaan hänelle, että olen student representative meidän kurssille. Toisin sanoen käyn siis lukukauden aikana muutamissa kokouksissa kertomassa, mitä minun ja kurssilaisteni mielestä yliopistossa tulisi kehittää. Eipä tuosta kamalasti pitäisi haittaa olla, mutta hyvältähän se näyttää CV:ssa. 

Suurin osa tämän viikon ohjelmasta oli vain yliopiston palvelujen esittelyä ja asioihin tutustumista, joten paljonkaan uutta en oppinut. Odotan ihan innolla jo ensi viikolla alkavaa oikeaa opiskelua. Mulla on tälle lukukaudelle huomattavasti enemmän uniteja, kuin seuraavalle, koska ajattelin strategisesti, että silloin tarvitsen enemmän aikaani dissertaation vääntämiseen. Mulla on siis kolme unitia: Challenges to EU politics and governance, Global governance ja Europe: Integration and Democratisation. Joulun jälkeiseksi ajaksi jää sitten Contemporary Security and International Relations. Lisäksi mulla on molempina lukukausina Research Programme, joka suurimmaksi osaksi käsittelee nimensä mukaisesti tutkimuksen tekemistä ja keskittynee aika paljon dissertaatioon, tämä ei kuitenkaan ole assessed, joten siitä ei myöskään tule opintopisteitä. 

Personal tutoriks sain ihanan Edin. Totta puhuen mulla ei ole ollut Ediä missään ennen tätä, mutta olen tyypin nähnyt aiemmin ja kuullut vaikka kuinka paljon hyvää. Ed opiskelee tekee vasta phd:taan ja toimii osa-aikaisena luennoitsijana. Viime vuonna hän ainakin auttoi ystäviäni Joeta ja Alexia hurjan paljon näiden dissertaatioiden kanssa enemmänkin kaveripohjalta kuin opettajana, joten uskoisin, että hänestä tulee ihan hyvä personal tutor. 

Kurssikaverit ovat eri puolilta Eurooppaa ja vaikuttavat ihan mukavilta. Pari saksalaista tyttöä, norjalainen tyttö, belgialainen tyttö, tsekki poika, britti poika, venäläis-etelä-afrikkalainen poika ja romanialainen poika ainakin näin ensikädeltä tulevat mieleen. Kävin lounaalla muutaman kanssa ja pakko sanoa, etten kamalasti yllättynyt, kun muutamat alkoivat jo hokea lähestyvästä kommunistisesta vallankumouksesta. En oikein jaksanut alkaa kinaamaan siinä lounaalla ja poistin itseni melko pian porukasta ennen kuin alkoivat suunnitella jotain yhteistä mielenosoitusta. Lefties tuntuu rulettavan täällä yliopistomaailmassa... 

Olen ihan varma, että aiemmin viikolla mulla oli miljoonasti muutakin sanottavaa, mutta loistavana opiskelijana olen jo unohtanut suurimman osan. Tässä vähän kuvia viimeisiltä viikoilta, tosin nyt laatu on palannut näihin mun loistaviin kännykkäkuviini, kun järkkäri lähti Lotan mukana Suomeen :(

Tsekatkaa mun paint-taidot! Tosta uudesta opiskelijakortista
olin lapsellisen onnessani! Entinen meni vanhaksi jo kesäkuussa
ja kuten näkyy oli melko kärsinytkin... 

Roadtrip from Arundel to Brighton

Tylsä torstai, joten tässä tulee nyt niitä kuvia sieltä eläintarhasta, automatkalta ja Brightonista. Itse suhtauduin tuohon eläintarhaan menoon hieman epäilevästi, kun tytöt vaativat sinne pääsyä, mutta yllätyin positiivisesti. Aikuiselta tuo maksoi £1 ja lapsilta 50p, joten ei ainakaan ollut hinnalla pilattu ja pääsin näkemään meerkats (mangusteja) ihan luonnossa! Söpöimpiä koskaan! Eläintarhakin löytyi tosiaan linnan mailta kasvimaiden kupeesta.

Karoliinan autoa muistelen edelleen kaiholla ja hän on luvannut, että joskus pääsen uudelleen kyytiin ja silloin kyllä varaudun sellaisella liehuvalla huivilla pään ympärillä sekä suurilla aurinkolaseilla. Täydellinen Hollywood-hetki!

Brightonissa me ei lopulta jaksettu kierrellä kovin kauaa koska kaikkia väsytti pitkän päivän jälkeen ja muutamassa kaupassa (cable and cotton!!!), joita ei Portsmouthista löydy, poikkesimme, mutta muuten Brightonin kiertely jäi tällä kertaa melko lyhyeen.

Avara luonto...

I'm sexy and I know it

Maailmanpyörässä

Brighton Pier

Arundel Castle

Viime viikon tiistaina suuntasimme Lotan ja Ellin kanssa maakuntamatkalle Sussexin puolelle. Olin vasta vähän aiemmin kuullut koko Arundelista ja linnasta vaikka olinkin monta kertaa junamatkalla Lontooseen ihastellut upeaa linnaa etäältä ja miettinyt, että mikä paikka mahtoi olla kyseessä. Nyt on pakko myöntää, että Arundel on melko totaalisesti vienyt sydämeni. Isle of Wight on ihana kuten myös Winchester ja ehkä hieman eri tavalla myös Brighton, mutta Arundelissa ja etenkin linnassa oli jotain niin vaikuttavaa, etten malta odottaa uutta reissua tuonne! Silloin nappaan mukaani eväät koriin ja laitan pystyyn picnicin johonkin päin linnan maita.

Linna kuuluu Norfolkin herttualle ja on alkujaan keskiajalta 1000-luvulta, mutta on jouduttu korjaamaan melko paljonkin Englannin sisällissodan jälkeen. Heidille tiedoksi, että tarkistin heti millainen tyyppi tämä herttua on: nykyinen herttua on vähän vanha, mutta hänen poikansa Norfolkin jaarli Henry sattuu olemaan 26-vuotias jonkinasteinen formulakuski. Koska tulet kylään niin mennään käväisemään linnassa?

Musta tuntuu, että mä ja tytöt nautittiin kaikki aivan yhtä paljon tuosta reissusta, vaikkei onnistuttukaan löytämään ankkalammikkoa. Suurinosa ajasta meillä meni aivan upeita puutarhoja kierrellen, mutta maksoimme sen verran ekstraa, että pääsimme sisälläkin käymään Castle Keepissa (en tiedä mikä tämä on suomeksi), josta oli mahtavat näköalat ympäröivälle maaseudulle ja Arundelin kylään.

Kuvia tästä olisi aivan kamalasti ja aikamoisen kasan aion tähänkin pistää. Lisäksi multa löytyisi tuolta päivältä kuvia vielä linnan eläintarhasta, meidän matkasta Brightoniin Karoliinan ihanalla pinkillä avoautolla sekä sitten sieltä Brightonista, mutta katsellaan jaksanko niitä jossain vaiheessa tänne latailla.

Ei harmittais ollenkaan olla Duchess of Norfolk...

Turistit. 

Sisäpiha

Linnan kappeli

Jatketaan Potter-teemalla: ruusutarha toi meille mieleen huispauskentän
tosin maalipylväisiin oli ängetty jostain syystä toinenkin rengas. 

Tuo idea on aivan loistava! Haluan joskus omenat tuolla tavalla kasvamaan!

Ihan (Viisto)kujalla

Lotan vielä ollessa täällä teimme päiväreissun Annin ja Adamin kanssa Winchesteriin. Oltiin Annin kanssa suunniteltu tätä "vain" noin vuosi ja nyt viimein päästiin sinne asti. Winchester on aivan kuin eri maailmasta ja tuntuu olevan useamman kuin yhden suomalaisen unelmien kotikaupunki. Karoliina, Anni ja mä voidaan sitten vuoden tai parin päästä heilutella toisillemme joenrantatonteiltamme.

High Street tosiaan muistutti enemmänkin Viistokujaa kuin perus- high streetia ja katedraalista puolestaan tuli mieleen Tylypahka. Voitte siis arvata, miksi mä niin haluaisin muuttaa sinne. Nimimerkillä edelleen odotan pöllöä Tylypahkasta - vähän on eksynyt.

Winchester on siis entinen Englannin pääkaupunki vain noin 1000 vuoden takaa, joten melkolailla must-see-kohde tällaiselle historia-friikille. Tiedän, että ainakin meidän äiti oli kateellinen tästä meidän retkikohteesta, kuten myös Arundelista, josta kirjoittelen myöhemmin tällä viikolla.

Viistokuja!

Future home number 2

Back to Pompey

Ei ole paljon ollut viime aikoina kirjoiteltavaa. Suomessa ei viimeisinä viikkoina oikein tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista ja lähinnä istuskelinkin vain kotona tylsistymässä. Siksi musta olikin aika ihanaa palata Englantiin ja ne tylsistymiset otettiinkin sitten oikein kunnolla takaisin tässä viimeisen reilun viikon aikana.

Siskoni Lotta tuli tänne vierailemaan kahdeksaksi päiväksi ja tuli sitten näyteltyä paikkoja vähän ympäri etelärannikkoa. Portsmouthin ulkopuolella käytiin Southamptonissa Ikeassa, Winchesterissa Annin ja Adamin kanssa, Arundelissa katsomassa linnaa ja Brightonissa moikkaamassa Karoliinaa. Noista voisi tehdä ihan omia postauksia johtuen kuvien määrästä. Reissujen lisäksi tietenkin istuttiin rannalla ja pubissa sekä shoppailtiin varmaan koko vuoden edestä; mä tosin rahatilanteesta johtuen huomattavista vähemmän kuin Lotta.

Southsea castle

Round Tower. Lempipaikkani ja oikealla näkyy mun tuleva asuntoni... I wish.

Viikko meni yllättävän hyvin eikä edes yritetty listiä toisiamme! Lotta näki paljon mun kavereita täältä ja ystävälliseen tapaansa ihmetteli miten mulla voi olla niin kivoja kavereita, kun itse olen niin kamala. Kiitti hei! Erityismaininnan saivat ainakin Larry, Anni, Karoliina ja Virva. Tapasi Lotta muitakin mielenkiintoisia tuttavuuksia kuten molemmat Mickit, Jamesin (mieti Heidi!), Denisin ja tietenkin Ellin, jonka kanssa ihastuttava siskoni luonnollisesti muodosti jonkinlaisen yhteisymmärryksen meikäläistä vastaan.

Eilen vein Lotan lentokentälle ja palasin kotiin nukkumaan päiväunia. Tänään on alkanut jo elämä voittaa ja luulen, että 17.9. mennessä olen jo taas kunnossa aloittamaan opinnot. Innostus on edelleen aika korkealla vaikka pieniä töyssyjä on matkassa ollutkin, kuten se että kela päätti että en tarvitse opintotukea, opintolainaa tai asumislisää ollenkaan vielä syyskuulta. Eihän ne lukukausimaksut niin tärkeitä olleetkaan... Onneksi yliopistolla oltiin ymmärtäväisiä ja sovittiin, että maksan maksuni pois heti lokakuussa kun saan rahat tililleni. Tässä reilun viikon aikana ajattelin nyt hieman setviä ajatuksiani gradun suhteen, sillä siitä aletaan luultavasti puhumaan melko pian koulun alettua.