Some thoughts

Induction week on nyt ohi ja ajattelin siitä kirjoitella muutaman ajatuksen. Kaiken kaikkiaan mun mielestäni yliopiston aloittaminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin kolme vuotta sitten. Mun itsevarmuuteni on aivan eri luokkaa ja kyllähän tuota helpottaa sekin, että olin yksi ainoista, jotka olivat aiemmin käyneet samaa yliopistoa, tai edes ylipäätään yliopistoa Englannissa. Mun kurssillani, International Relations and European Studies, ei ole yhtään brittiä. Pelkällä European Studies kurssilla on yksi poika, joka on britti. Toki näillä kursseilla ei yhteensäkään ole kuin ehkä kymmenen opiskelijaa, joten ei meitä ulkomaalaisia kymmenittäin täällä ole. Lisäksi tiesin myös etukäteen, ettei suurin osa briteista tee maisteria lainkaan, tai jos tekee niin vasta muutaman välivuoden jälkeen. Silti yllätyin tuosta paikallisten vähyydestä.

Mua hieman arvelutti se, että mun course leader tulisi olemaan Karen, jota olen pelännyt aivan mielettömästi aiempina vuosina, enkä ole ollut ainoa! Mutta joko hän on muuttunut mukavammaksi tai on täysin erilainen maisteriopiskelijoille kuin mitä on kandeille, sillä hänestä jäi todella symppis kuva ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen! Menin jopa hulluuksissani lupaamaan hänelle, että olen student representative meidän kurssille. Toisin sanoen käyn siis lukukauden aikana muutamissa kokouksissa kertomassa, mitä minun ja kurssilaisteni mielestä yliopistossa tulisi kehittää. Eipä tuosta kamalasti pitäisi haittaa olla, mutta hyvältähän se näyttää CV:ssa. 

Suurin osa tämän viikon ohjelmasta oli vain yliopiston palvelujen esittelyä ja asioihin tutustumista, joten paljonkaan uutta en oppinut. Odotan ihan innolla jo ensi viikolla alkavaa oikeaa opiskelua. Mulla on tälle lukukaudelle huomattavasti enemmän uniteja, kuin seuraavalle, koska ajattelin strategisesti, että silloin tarvitsen enemmän aikaani dissertaation vääntämiseen. Mulla on siis kolme unitia: Challenges to EU politics and governance, Global governance ja Europe: Integration and Democratisation. Joulun jälkeiseksi ajaksi jää sitten Contemporary Security and International Relations. Lisäksi mulla on molempina lukukausina Research Programme, joka suurimmaksi osaksi käsittelee nimensä mukaisesti tutkimuksen tekemistä ja keskittynee aika paljon dissertaatioon, tämä ei kuitenkaan ole assessed, joten siitä ei myöskään tule opintopisteitä. 

Personal tutoriks sain ihanan Edin. Totta puhuen mulla ei ole ollut Ediä missään ennen tätä, mutta olen tyypin nähnyt aiemmin ja kuullut vaikka kuinka paljon hyvää. Ed opiskelee tekee vasta phd:taan ja toimii osa-aikaisena luennoitsijana. Viime vuonna hän ainakin auttoi ystäviäni Joeta ja Alexia hurjan paljon näiden dissertaatioiden kanssa enemmänkin kaveripohjalta kuin opettajana, joten uskoisin, että hänestä tulee ihan hyvä personal tutor. 

Kurssikaverit ovat eri puolilta Eurooppaa ja vaikuttavat ihan mukavilta. Pari saksalaista tyttöä, norjalainen tyttö, belgialainen tyttö, tsekki poika, britti poika, venäläis-etelä-afrikkalainen poika ja romanialainen poika ainakin näin ensikädeltä tulevat mieleen. Kävin lounaalla muutaman kanssa ja pakko sanoa, etten kamalasti yllättynyt, kun muutamat alkoivat jo hokea lähestyvästä kommunistisesta vallankumouksesta. En oikein jaksanut alkaa kinaamaan siinä lounaalla ja poistin itseni melko pian porukasta ennen kuin alkoivat suunnitella jotain yhteistä mielenosoitusta. Lefties tuntuu rulettavan täällä yliopistomaailmassa... 

Olen ihan varma, että aiemmin viikolla mulla oli miljoonasti muutakin sanottavaa, mutta loistavana opiskelijana olen jo unohtanut suurimman osan. Tässä vähän kuvia viimeisiltä viikoilta, tosin nyt laatu on palannut näihin mun loistaviin kännykkäkuviini, kun järkkäri lähti Lotan mukana Suomeen :(

Tsekatkaa mun paint-taidot! Tosta uudesta opiskelijakortista
olin lapsellisen onnessani! Entinen meni vanhaksi jo kesäkuussa
ja kuten näkyy oli melko kärsinytkin...