Psykologista peliä

Huaaah.

Oon jutellut nyt parina päivänä tosi paljon Rebeccan kanssa ja eilen se sai mut tosissaan jo pelkäämään täällä asumista. Ja se puhu kyllä ihan asiaa. Kuinka nyt kun ollaan oltu täällä kuukausi ja tähän saakka voitu puhuu asioista tyyliin millaista on Suomessa, millainen perhe on, mitä kurssia suorittaa yms yms. Niin nyt ne aiheet on aikalailla käyty; nyt on pakko keksii muita aiheita. Syvempiä. Ja se onkin sit ongelma...

Täällä on nyt parin päivän aikana ollut niin paljon draamaa ja riitoja, et meinaa pää hajota. Mulla ei sinänsä oo ollu ongelmia enemmälti. En mä ärsytä ketään. Enkä oikeestaan tee mitään, mistä kukaan vois arvostella mua. Siivoon jälkeni, en tuo tänne porukkaa baari-illan jälkeen tänne tai muutenkaan ulkopuolisia oikeestaan ollenkaan. Ja mä nyt muutenkin pyrin yleensäkin tämmösissä tilanteissa välttään konflikteja, koska mä pelkään niitä.

Tähän saakka me oikeestaan 7-8 ihmistä ollaan oltu aikalailla semmonen yhtenäinen joukko, mut nyt alkaa välit ihan selvästi rakoileen... Ja ihmiset alkaa myös tietää toisten aiemmista tekemisistä kuukauden ajalta ja käyttää niitä toisiaan vastaan.

Mua oikeesti alko eilen vähän pelottaa, mutta Rebecca kyllä lohdutti, että mua vastaan ei tulla hyökkään sillain, koska oon ulkomaalainen... Mut toisaalta: kauheen kauaa ei voi kaikkeen käyttää tekosyynä, et oon suomalainen, enkä tiedä kaikkee, miten täällä toimitaan. Enkä mä sitä kyllä kauheesti oo käyttänytkään :D Ei oo ollu tarvetta.

Torstain baari-ilta jäi kokematta kiitos Davinan, mutta toisaalta, ehkä parempi niin. Eilen mentiin Miken kavereiden kanssa Walkaboutiin... Olihan se ihan kivaa, mutta kaikki se draama - etenkin kotiintulon jälkeen oli aika ylitsevuotavaa... Mike sai joltain oikein kunnolla turpaansa ja sen etuhampaat on nyt sisäänpäin kääntyneet ja nenä ihan turvonnut. Mike saatto kyllä provosoidakin, mutta muutama tapaus (Sarahin sormi, Nathanin silmäkulma....) on ollu sellasia, että joku vaan lyö ilman mitään syytä. Alkaa pelottaa, mitä seuraavaks.

Nää oli nyt aivan varmasti sellasia asioita, joita ei todellakaan kannattais kirjottaa blogiin, jota lukee puolen Matkua, mutta samapa se. Tähän mennessä kaikki on ollu niin positiivista, niin ei tää nyt vielä kokonaiskuvaa miinukselle vie. Ja ehkä tää kaikki psykologinen sotku on vaan hetkellistä ja sit taas palataan rauhallisempaan tilaan...

// Edit: Ai niin, positiivisena asiana: Rebecca ehdotti, että voisin mennä sen kanssa parin viikon päästä viikonloppuna sen luo Essexiin. Toisaalta, nyt kun katon niin kahen viikon päästähän on Halloween... Noh, ehkä se meinas sitä seuraavaa viikkoa... Mut kumminkin, tekis kyllä ihan hyvää päästä pois täältä hetkeks. Ja oon kuullu niin paljon, millasia ennakkoluuloja kaikilla on Essexistä (rikkaita, snobeja, tyhmiä kuin saappaat...) Ja Rebs yrittää koko ajan kumota niitä ennakkoluuloja, vois olla kiva nähdä, millasta siellä oikeesti on :)