Joulu

Nyt ehtii taas pitkästä aikaa vähän kirjoitellakin.

Joulu on meillä edennyt tähän mennessä ainakin ihan perinteisen rauhallisesti. Eikä mulla siitä paljoa kerrottavaakaan ole. Lähinnä ajattelin jakaa tännekin noita jo instagramiin laittamiani kuvia.

Joulukuusi ja hervoton määrä lahjoja jälleen kerran

Riisipuuro oli herkkua pitkästä aikaa

Mua ei Christmas Crackerien muu krääsä kiinnosta pätkääkään, mut noi hatut on kivoi :)

Paras lahja ever! Lotta tuntee mut. 

Ja miten niin ihmiset tietää, et tykkään kirjoista???

Kuvissa näkyvien lisäksi lahjaksi tuli pari huivia, hiusten hoitotuotteita, aamutakki, kaulakoru, kauhee kasa suklaata, rahaa, ja palapeli. Ai niin ja Juhalta tiskirätti, jossa viinipullon kuva ja huulirasva jossa lukee että "Queen of fucking everything" kyl sekin taitaa mut tuntee. :D

Täytyisi tehdä melkein oma postauksensa näistä mun ihanista uusista hiuksista, joista vähän näkyykin tossa yhdessä kuvassa. Katsellaan nyt miten jaksan ja on aikaa. Huomenna mennään mummulle, torstaina Susanna tulee käymään, perjantaina mennään Ideaparkiin ja sitten voikin jo aloittaa uuden vuoden juhlinnan!

Nyt on taas napa niin täynnä jouluruokaa ja suklaata, että taidan maata ruokakoomassa tässä sängyllä loppuillan.

Home

No niin. Lauantaina siis lopulta pääsin kotiin noin viiden maissa iltapäivällä. Oli ihan outoa tulla kotiin niin, että kaikki olivat vielä hereillä ja ehti syödä ja jutella ja käydä saunassakin ennen nukkumaan menoa. Normaalisti kun olen melkein tullut iltalennoilla ja lopulta ollut kotona joskus kahden maissa yöllä.

Meidän vanha pihasauna, joka ei kyllä oo koko mun elämäni aikana ollut toiminnassa

Mun huoneen takkatuli

Niilo

Nippekin näyttää siltä, että se haluu sisään tuolta inhottavasta lumesta ja kylmästä!

Ihanuutta kun saa ruuan nenän eteen, ilman että tarvitsee itse käydä kaupassa tai tehdä sitä! Ja ihan kunnon ruokaa! Sauna oli myös jotain aivan mahtavuutta ja tuli pitkästä aikaa oikein syväpuhdas olo. Niin ja tää, että talo on lämmin, on jotain aivan luksusta! 

Etupihaa

Mun "talvikengät"...

Entisen huoneen kattokruunu. Nyt mulla on muumilamppu, siinä ei oo paljon kuvailtavaa.

Ja sainhan mä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen oman huoneen, jossa on ovi! Menetin siis oman huoneeni siskolleni kun lähdin. Alkuun Suomeen tullessani jaoin sen huoneen Lotan kanssa, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Sen jälkeen mulle siirrettiin sänky meidän saliin, josta on siis suora oveton yhteys olohuoneeseen. Siihen sitten viriteltiin vain verho jonkinlaiseksi yksityisyyden suojaksi. Nyt kuitenkin kun Kallekin on lähteny ammattikorkeaan Kajaaniin, niin sen huone on muutettu vierashuoneeksi, jonka mä tietenkin heti omin. Kalle ei edes tule kuin viideksi päiväksi tänne, joten kyllä mun kolmen viikon oleskeluni antaa mulle suuremman oikeuden tähän yksityisyyteen! (Ja omaan telkkariin! Vaikkei sieltä mitään hyvää tunnu tulevankaan paitsi Uutisvuoto lauantaisin)

Opiskelun välttelytekniikka 1: paketoi lahjat

Opiskelun välttelytekniikka 2: suostuttele sisaruksesi pelaamaan Cluedoa

Ainoa huono puoli tässä Suomessa olemisessa on tähän mennessä ollut se, että olen aivan lomafiiliksissä, mikä tarkoittaa sitä, etten todellakaan ole saanut mitään esseitäni tai päättötyötäni tehtyä. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Ehtiihän ne sitten myöhemmin... Ehkä. 

Last days of term

Tällä viikolla jäi blogin kirjoittaminen todella vähälle, johtuen ihan siitä, ettei ollut aikaa. Viikko kun meni kouluhommien, jouluostosten ja Suomeen paluuseen valmistautumisen merkeissä. Esitelmää tuli väännettyä useampanakin päivänä ja lopulta esitettyä jotenkuten perjantaina. Kai siitä läpi päästiin. Suoraan sanottuna silloin perjantaina olin vain onnellinen, että se oli ohi ja pääsin joululomalle.

Joulukuusi Guildhallilla

Teki mieli ostaa tää äitille joululahjaks. (Jos ette oo nähneet mun äitiä, niin kerrotkaan, että se on varmaan alle puolet mun painostani...)

Torstaina tapasin Annia ja Adamia viimeistä kertaa ennen tammikuuta. Käytiin syömässä Spoonsissa, mun ekan vuoden vakkaripaikassa. En kyllä käynyt siellä ihan yhtä usein kuin nykyisessa vakipaikassani Portersissa. Eipä mulla ja Annilla tässä kuitenkaan suurempaa hätää varmaankaan tule, eiköhän viestit lentele facebookissa edelleen päivittäin ja skypellekin varmasti tulee jossain vaiheessa käyttöä. :) 

Jouluostoksia

Perjantaina esitelmän jälkeen kiiruhdin kotiin syömään ja siitä Virvaa, Ekiä ja Elliä moikkaamaan Portersiin. Portersia varmaan tuleekin ikävä tässä viikkojen aikana, koska Suomen juottolat ei oikein korvaa tuota kakkoskotiani Englannissa. Eiköhän mut löydä sieltä heti 9.1. 

Pakkauskaaos

Lauantaiaamuna meidän juna tosiaan lähti jo 6.20 ja itse heräsin jo 4.40, että ehdin syödäkin vähän jotain ennen lähtöä. Olin viimeiset pari päivää sanonut kaikille, että mulla on tosi huono fiilis, että jokin menee pieleen tossa reissussa. Ja olen nyt jälkeenpäin todennut, että taidan olla jonkinlainen selvänäkijä! Oltiin Essin kanssa sovittu, että Essi soittaa meille taksin ennen kello kuutta, jotta ollaan ajoissa asemalla ja ehditään lunastaa liput. Joskus 15 tai 10 minuuttia vaille kuusi aloin sitten laittaa Essille viestiä ja soitellakin useampaan otteeseen. Kun totesin, ettei mitään vastausta kuulu, päätin sitten vain soittaa itselleni taksin ja mennä asemalle, kun en tarkalleen muistanut Essin osoitetta, että olisin voinut mennä herättämään sen. Essi lopulta heräsi, kun itse olin jo päässyt asemalle 6.05 ja jollakin ihmeen kaupalla onnistui pääsemään ylös ja soittamaan taksin ja ehti kuin ehtikin junaan aivan viime sekunnilla! 

Lentokentällä oli kamala ryysis, mutta selvisimme sieltäkin melko hyvin. Jollei lasketa sitä, että Essi oli kaiketi koittanut salakuljettaa pommia käsirasvassaan, jonka oli unohtanut käsimatkaravaroihinsa! Ei mikään loistavin päivä tyttöparalla.

Ilmassa

Lennolla mulla ei kerrankin ollut tylsää, koska siellä oli wi-fi! Ihana Norwegian. Toi tosin tietenkin tarkoitti sitä, että mun suunnitellemani päättötyön kirjoittaminen jäi olemattomaksi lennolla. 

Ajattelin tehdä myöhemmin ihan erillisen postauksen siitä, mitä täällä Suomen päässä on tapahtunut.

Suomi 95v

Viimeisen reilun parin vuoden aikana on tullut todettua, että Suomea osaa arvostaa ihan erilailla täältä kaukaa. Itsenäisyyspäivä on siitä ihan hyvä esimerkki. Kyllähän mä Suomessakin ollessa olen aina rakastanut katsoa linnanjuhlia ja syödä vähän normaalia paremmin itsenäisyyspäivänä, mutta täällähän mä tosiaan juhlin itsenäisyyttä oikein kolmessa osassa tänä vuonna.

Itsenäisyyspäivän dinner oli 30.11. eli Movemberin vikana päivänä. Aikamoiset viikset oltiin saatu Essin kanssa kasvatettua siihen mennessä!

Hiukset!

                                            

                                         

Laitoin saman mekon kuin viime vuonna ja oltiinkin hyvin Essin kanssa koordinoitu värimme, sillä Essillä oli yllään valkoinen mekko!

                                

                                

                               

Crab crusted salmon fillet with roasted potatoes and sauce

Chocolate brownie and ice cream

Ensimmäinen osuus oli jo viikko ennen itse itsenäisyyspäivää. Kyseessä oli siis jo Portsmouthin ja lähiseudun ulkosuomalaisille perinteinen Independence Day dinner. Illallinen oli samassa pubissa kuin viime vuonnakin ja kuten muistelinkin, ruoka oli aivan taivaallista. Viime vuonna tuolla illallisella olin vasta muutamia viikkoja aiemmin tavannut suomalaisia tällä alueella ja mietinkin perjantaina, että voiko siitä olla jo vuosi! Selitin ehkä hieman viinipäissäni sitten Virvalle, kuinka en tiedä, miten olisin pärjännyt viimeisen vuoden ilman Englannin sijaisäitiäni ja -isääni. Awww. 

Itsenäisyyden juhlinnan toinen osa tuli yllätyksenä. Keskiviikkona Virva ja Eki palasivat lomaltaan ja jotenkin päädyimme juomaan Virvan kanssa punkkua, josta siirryimme giniin ja kokikseen. Juomisen ohessa katselimme youtubesta videoita Matti Nykäsestä, Tuksusta ja Parviaisista. Ehkä hieman erilainen tapa juhlistaa itsenäisyyttä, mutta ainakin meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Seuraavana aamuna esitin sohvalla nukkuvaa, kun Elli ihmetteli Ekille, kuka on juonut kaiken kokiksen. Ups. 

Ennen linnanjuhlia syötiin Annin ja Adamin kanssa Portersissa

Areena <3 td="td">

Torstaina olikin sitten ihan oikeasti se itsenäisyyspäivä. Olin tuolloin edelleen lapsenvahtina Virvan ja Ekin lähdettyä juhlimaan suurlähettilään luo Lontooseen, mutta kutsuin sitten Annin, Adamin, Essin ja Tomin seurakseni Conroy castleen katselemaan linnanjuhlia. Mun pienestä hermoromahduksesta huolimatta oli kyllä mukava ilta, vaikka ollaankin varmaan kaikki tyytyväisiä, että ensi vuonna itsenäisyyspäivä osuu perjantaille, joten kenenkään ei tarvitse raahautua kouluun seuraavana aamuna. 

Ajatella, että viikon päästä tähän aikaan olen jo kotona Suomessa! Sitä ennen on kuitenkin vielä ihan armottomasti tehtävää: dissertaation kappale, esitelmän teko ja itse esitelmän pitäminen, jouluostoksia, siivoamista, pakkaamista, lähteiden etsimistä joulun jälkeisiin esseisiin niin ja pitäisi vielä ihmisiäkin ehtiä näkemään ennen ensi lauantain lähtöä! Apua!

// Höh en saa noita tyhmiä kuvia pysymään suorassa linjassa, mutten jaksa enää säätää näin myöhään. 

Vali vali vali

Nyt tulee peräkkäin kaksi tällaista kitinä postausta. On vain ollut melkoisen stressaava viikko taas.

Viikonloppuna vuokraisäntä kävi mittaamassa sähkön ja kaasun ja ilmoitti, että lasku on noin £280. Idioottien kämppisteni mukaan se on todella vähän. Mä oon ehkä vähän eri mieltä. Etenkin kun lasku on syys-marraskuilta. Meistä suurin osa muutti tänne vasta syyskuun puolivälissä ja lämmitystä ei todellakaan tarvittu esimerkiksi silloin syyskuussa yhtään (eikä mun mielestä lokakuussakaan...). Lisäksi suurin osa laskusta muodostuu sähköstä. Toisin sanoen, suurin osa laskusta muodostuu näiden tolvanoiden omista sähköllä toimivista lämmittimistä, joista mä en henkilökohtaisesti hyödy lainkaan. Maksan siis toisten lämmityksestä samalla kun itse jäädyn huoneessani. Odottelen nyt jo kauhulla sitä joulu-helmikuiden laskua. Onhan se kiva ottaa opintolainaa, että voi maksaa muiden aiheuttamia massiivisia laskuja.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö kului näin

Sunnuntaista tähän perjantaihin asti olinkin sitten vahtimassa Elliä. Näin jälkeenpäin voi kai vain sanoa, että olipa opettava kokemus. Olenhan mä ennenkin lapsia vahtinut, mutta joko ne on olleet sukulaisia tai huomattavasti nuorempia kuin 11-v. Laitoin jo maanantaina aamulla äidille viestin, että jos alan joskus hourailemaan jotain lasten hankkimisesta niin voi muistuttaa mua tästä viikosta. Vauvat voi olla söpöjä, mutta teinit on kamalia.

Koulu on toki edelleenkin stressannut ja lopulta alkoi vain tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja tekipä mitä tahansa niin sai saman paskan niskaan. Tuntui, ettei mistään kuulunut mitään pienintäkään positiivista asiaa, vaan teinpä mitä vain niin se oli aina väärin. Ja eilen sitten ehkä koin pienen hermoromahduksen.

Luennon jälkeinen ruokahetki Joen kanssa Spoonsissa

Nyt on taas vähän parempi olo ja huomenna on pakko kerätä itsensä lopullisesti kasaan ja jatkaa kouluhommia.Sain kyllä ihan hyvin tehtyä esseetäni ja esitelmääni tuon viikon aikana, sillä mulla ei ollut tietokoneessa nettiä ollenkaan käytössäni! Niin ja sainhan mä tänään 2.1. historian document commentarystani.

Viikko enää ja sitten se olisikin vuorossa Suomi. Enpä oikein tiedä, vaikuttaako se sinne tuleminen mitenkään positiivisesti mihinkään, sillä ei sieltäkään mitään erityisen mieltäylentäviä juttuja ole kuulunut, mutta ainakin pääsee lämpimään kotiin ja syömään äitin ruokia.

Aurinkokin paistoi joku päivä! Mutta silti on ihan liian kylmä. Hurry up spring!

Huomenna tai sunnuntaina voisi vähän kirjoitella, miten juhlistin itsenäisyyspäivää oikein kolmessa osassa tänä vuonna. :)

Stressi

Viime päivät on nyt menneet niin kamalan stressin parissa. Oikeastaan en ole oikein edes saanut mitään aikaiseksi. Olis niin kamalasti tekemistä: essee äärioikeistosta, esitelmä Ranskan vallankumouksesta, päättötyön kappaleita pitäisi ennen joulua saada aikaiseksi kaksin kappalein, joululahjoja pitäisi ostaa, alkaa suunnitella hakuja maisteria varten (tosin eipä tuossa sen suurempaa paniikkia, koska jos en saa näitä muita hommia tehtyä niin en valmistu ja no sittenpähän ei tarvitse hakea mihinkään) ai niin ja pitäishän kohta jo kai kesätöitäkin alkaa miettiä! Tuossa on niin paljon tekemistä alle kolmeen viikkoon, että ei edes tiedä, mistä aloittaisi.

Tiistaina menen juttelemaan Paulin kanssa siitä, että voisinkin palauttaa päättötyön kakkoskappaleen vasta joulun jälkeen. Jäähän siihen kuitenkin vielä se ykköskappale, jonka siis aloitin tänään! Politiikan esseeseen olen nyt etsinyt lähteitä, mutta en tiedä missä välissä ehdin niitä lukemaan, tai etenkään, missä vaiheessa kirjoittamaan sen esseen! Ja Ranskan jutussa huonon tekee vielä se, että se pitää tehdä ryhmänä; noloa olla aina se yksilö, joka ei ole ehtinyt oikein valmistella mitään. 

Sitten tyhmänä ajattelen, että jouluna voi levähtää. Pyh! Se kakkoskappale on sitten pakko palauttaa heti joulun jälkeen, kuten myös essee Ranskasta ja projekti ideologioista. Ai niin ja sittenhän ne hemmetin maisterihaut ja kesätöiden metsästykset vasta alkavatkin. 

Tällä hetkellä tuntuu, että pää räjähtää. Tiedän, että seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan täyttä kidutusta. Erityisesti ärsyttää se, etten edes voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. En voi sanoa, että yliopisto olisi antanut meille liikaa tekemistä. Etenkin tuon päättötyön kanssa mulla olisi ollut ainakin kuukausi aikaa vääntää niitä kappaleita. En vain ole saanut aikaiseksi ja se näkyy nyt. 

Tää jatkuva stressi on nyt onnistunut pilaamaan jo kaiken muunkin. Viime viikonloppuna oli todella hauskaa tyttöjen kanssa Annilla viinin, juuston ja muun parissa, mutta näin jälkeenpäin ajattelen vain, että siinäkin meni kaksi päivää, jotka olisi voinut opiskella. Samaa ajattelen tämän kirjoittamisesta. Niin ja perjantaina pitäisi mennä itsenäisyyspäivä-dinnerille, voishan senkin ajan ennemmin lukea vaikka Robespierrestä! 

Mä olin ihan vielä suht positiivisella mielellä eilenkin. Tai no, sinne päin. Sitten jotkut tyhmät päättää vielä muuttaa johonkin Espanjaan. 

Enköhän mä kaiken saa tehtyä. Laatu voi sitten olla jotain ihan omaa luokkaansa taas, mutta toisaalta olen varmaan siinä deadlinejen aikoihin jo niin väsynyt tähän, etten enää edes välitä. 

Tästä tuli nyt kamala angsti-postaus, mutta kun ahdistaa tämä oma tyhmyys ja laiskuus. Jotain positiivista  kuitenkin: sainhan mä eilen Annilta intialaisen päähieronnan. Täytyy nyt vaan toivoa, että se veri kiertää sitten vähän tehokkaammin tuolla aivoissa kuin aiemmin, niin saisin jotain aikaiseksikin. 

You know you're British when ...

Mä en yleensä oikein välitä tällaisista postauksista, mutta tää vaikutti kivalta ja ajattelin, että avartaahan se vähän sitä, kuinka jotkin asiat on muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana, Englantiin muuttamiseni jälkeen. Vaikka mä en tietenkään ole britti, niin monet näistä asioista kyllä osuu pelottavan hyvin!

Kuvittelin alkuun, etten koskaan opi pyytämään anteeksi, koska Suomessahan lähinnä vaan mulkaistaan pahasti, ehkä murahdetaan ja jatketaan matkaa, vaikka vika olisi selvästi ollutkin itsessä. Täällä taas mä pyydän anteeksi vaikka joku tahallaan juoksisi mua päin ja kaataisi mut. Se vain tulee automaattisesti nykyään

Täähän oli aiemmin syksyllä mun ja Tomin lauantai-iltojen perinne ja varmasti on taas joulun jälkeen kun Doctor palaa ruutuun. Ja kyllä mun sydämeni vähän murtui kun Tohtori ei käynytkään sytyttämässä sitä olympiatulta kesällä!

Viittaus Jeremy Kyle Showhun, jota häpeäkseni myönnän pelottavan usein katsovani. Jezza on sellaista täydellistä aivojen tyhjentämisohjelmaa. Lisäksi on pakko myöntää, että sitä katsomalla tuntee onnistuneensa elämässään aika hemmetin hyvin verrattuna niihin ihmisiin siinä ohjelmassa. 

Nuo ylläolevat onkin sitten sellaisia kielellisiä asioita, joita huomaan omineeni. Crisps tuli aika nopeasti opittua, koska chips tietenkin tarkoittaa jotain aivan muuta. Purse on myös nykyään aika itsestäänselvyys. Sen sijaan tuo mum/mom -juttu oli mulle jostain kumman syystä pitkään vaikea, enkä meinannut millään muistaa kumpi on se amerikan englannin versio. Nykyisin tosin ei tulisi enää mieleenkään sanoa mom!

En olisi koskaan uskonut ennen tänne tuloani, että käyttäisin sanoja "cheers" tai "mate" missään yhteydessä. Mutta niinpä vain nekin alkavat olla jo aika arkisanastoa. Cheers sanon varmasti kymmeniä kertoja päivässä milloin missäkin; kaupan kassalla, bussista hypätessä, jonkun avatessa oven ja niin edelleen. Mate on vähän harvemmin käytössä, mutta entisen kämppikseni Jordanin mukaan viljelen sitäkin melko usein etenkin humalassa... 

Noihin voidaan vielä lisätä ainakin arse, quid, sweets, slag, lad, chav, bloody, pikey... 

So bloody true.

Tätä en itse asiassa tiennyt ennen kuin luin tämän! Olen tähän asti luullut, että en tiedä miten tuohon kuuluisi vastata yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole britti, mutta näköjään eivät ne brititkään tiedä. Muutama kurssikaveri tervehtii aina sanomalla "Alright" ja sitten vastaan vähän miten sattuu, kun en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. :D Kamalaa. 

Tämä viittaa viime kevääseen, jolloin täällä etelässä ei saanut käyttää puutarhaletkuja ja varoitettiin veden loppumisesta. Heti noiden varoitusten jälkeen alkoi aivan mieletön sadekausi ja alettiinkin varoittaa kuivuuden ohella tulvista. Niin ja ne kuivuusvaroitukset jatkuivat vielä muutaman viikon noiden sateiden jälkeenkin, mikä tuntui erityisen naurettavalta.

Tämä on ainakin näinä parina viime vuotena tainnut pitää aika hyvin paikkansa. Parhaista säistä on nautittu maalis-,huhti- ja toukokuissa ja siihen ne helteet sitten ovat jääneetkin. Meikäläistähän ei sinänsä ole haitannut, kun olen ollut kesät Suomessa. 

Tässä on yksi suuri syy siihen, miksi sitä lunta ei todellakaan tarvitsisi tulla tänä vuonna lainkaan. Koko maa ajautuu suoranaiseen kaaokseen ja kaupat tyhjenevät ruuasta, kun porukka luulee, että maailmanloppu tulee ihan justiinsa. 

Ahh, tämä on ihana! Itsekin on tullut opittua käyttämään tupakasta nimitystä fag. Parhaimman tarinan on tainnut kertoa Tom, jonka isä oli ollut työmatkalla Amerikassa ja kysynyt hotellin respasta, että mistä voisi löytää "fag machine":n. Häntä oli pyydetty muutamaan kertaan toistamaan asia ja lopulta hotellin työntekijä oli vain todennut: "Sorry sir, we don't have that kind of machines here". Oli se röökiautomaatti sitten kuitenkin lopulta löytynyt, kun Tomin isä oli ymmärtänyt käyttää nimitystä cigarette. 

Tämä on yksi näitä ihania englantilaisia sanontoja. Aivan sama onko kyseessä hyväkin tuttusi tai täysin tuntematon henkilö, olet kaikille love tai darling tai jotain muuta sellaista. Mun sydäntäni se ainakin lämmittää. 

Tämän olen oppinut viimeisen vuoden aikana Portersissa hengaillessani. Vieläkin välillä hieman mietityttää, että eivätkö mitkään health and safety -määräykset muka kiellä isojen elukoiden oleskelua samassa tilassa, jossa valmistetaan ruokaa. Portersin eläinasiakkaat ovat kuitenkin yleensä ainakin tähän asti olleet aika rauhallisia yksilöitä, joten eipä noista haittaakaan ole ollut. 

Tämä tuskin tulee kenellekään minut tuntevalle yllätyksenä. Aivan sama onko arki tai pyhä, aamu tai ilta, pubiin voi silti aina mennä. Mulla ei edes ole enää pitkään aikaan ollut huono omatunto siitä, että istun Portersissa milloin minäkin päivänä ja usein melko aikaisinkin. Koko kulttuuri on niin eri täällä. Viime maanantaina istuskelin Portersissa alkuillasta kahden pintin verran ja juttelin mukavia ihmisten kanssa. En todellakaan ollut humalassa, enkä kuluttanut kuin £4, mutta hauskaa oli. Kuten Portersissa aina.