Stressi

Viime päivät on nyt menneet niin kamalan stressin parissa. Oikeastaan en ole oikein edes saanut mitään aikaiseksi. Olis niin kamalasti tekemistä: essee äärioikeistosta, esitelmä Ranskan vallankumouksesta, päättötyön kappaleita pitäisi ennen joulua saada aikaiseksi kaksin kappalein, joululahjoja pitäisi ostaa, alkaa suunnitella hakuja maisteria varten (tosin eipä tuossa sen suurempaa paniikkia, koska jos en saa näitä muita hommia tehtyä niin en valmistu ja no sittenpähän ei tarvitse hakea mihinkään) ai niin ja pitäishän kohta jo kai kesätöitäkin alkaa miettiä! Tuossa on niin paljon tekemistä alle kolmeen viikkoon, että ei edes tiedä, mistä aloittaisi.

Tiistaina menen juttelemaan Paulin kanssa siitä, että voisinkin palauttaa päättötyön kakkoskappaleen vasta joulun jälkeen. Jäähän siihen kuitenkin vielä se ykköskappale, jonka siis aloitin tänään! Politiikan esseeseen olen nyt etsinyt lähteitä, mutta en tiedä missä välissä ehdin niitä lukemaan, tai etenkään, missä vaiheessa kirjoittamaan sen esseen! Ja Ranskan jutussa huonon tekee vielä se, että se pitää tehdä ryhmänä; noloa olla aina se yksilö, joka ei ole ehtinyt oikein valmistella mitään. 

Sitten tyhmänä ajattelen, että jouluna voi levähtää. Pyh! Se kakkoskappale on sitten pakko palauttaa heti joulun jälkeen, kuten myös essee Ranskasta ja projekti ideologioista. Ai niin ja sittenhän ne hemmetin maisterihaut ja kesätöiden metsästykset vasta alkavatkin. 

Tällä hetkellä tuntuu, että pää räjähtää. Tiedän, että seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan täyttä kidutusta. Erityisesti ärsyttää se, etten edes voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. En voi sanoa, että yliopisto olisi antanut meille liikaa tekemistä. Etenkin tuon päättötyön kanssa mulla olisi ollut ainakin kuukausi aikaa vääntää niitä kappaleita. En vain ole saanut aikaiseksi ja se näkyy nyt. 

Tää jatkuva stressi on nyt onnistunut pilaamaan jo kaiken muunkin. Viime viikonloppuna oli todella hauskaa tyttöjen kanssa Annilla viinin, juuston ja muun parissa, mutta näin jälkeenpäin ajattelen vain, että siinäkin meni kaksi päivää, jotka olisi voinut opiskella. Samaa ajattelen tämän kirjoittamisesta. Niin ja perjantaina pitäisi mennä itsenäisyyspäivä-dinnerille, voishan senkin ajan ennemmin lukea vaikka Robespierrestä! 

Mä olin ihan vielä suht positiivisella mielellä eilenkin. Tai no, sinne päin. Sitten jotkut tyhmät päättää vielä muuttaa johonkin Espanjaan. 

Enköhän mä kaiken saa tehtyä. Laatu voi sitten olla jotain ihan omaa luokkaansa taas, mutta toisaalta olen varmaan siinä deadlinejen aikoihin jo niin väsynyt tähän, etten enää edes välitä. 

Tästä tuli nyt kamala angsti-postaus, mutta kun ahdistaa tämä oma tyhmyys ja laiskuus. Jotain positiivista  kuitenkin: sainhan mä eilen Annilta intialaisen päähieronnan. Täytyy nyt vaan toivoa, että se veri kiertää sitten vähän tehokkaammin tuolla aivoissa kuin aiemmin, niin saisin jotain aikaiseksikin.