You know you're British when ...

Mä en yleensä oikein välitä tällaisista postauksista, mutta tää vaikutti kivalta ja ajattelin, että avartaahan se vähän sitä, kuinka jotkin asiat on muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana, Englantiin muuttamiseni jälkeen. Vaikka mä en tietenkään ole britti, niin monet näistä asioista kyllä osuu pelottavan hyvin!

Kuvittelin alkuun, etten koskaan opi pyytämään anteeksi, koska Suomessahan lähinnä vaan mulkaistaan pahasti, ehkä murahdetaan ja jatketaan matkaa, vaikka vika olisi selvästi ollutkin itsessä. Täällä taas mä pyydän anteeksi vaikka joku tahallaan juoksisi mua päin ja kaataisi mut. Se vain tulee automaattisesti nykyään

Täähän oli aiemmin syksyllä mun ja Tomin lauantai-iltojen perinne ja varmasti on taas joulun jälkeen kun Doctor palaa ruutuun. Ja kyllä mun sydämeni vähän murtui kun Tohtori ei käynytkään sytyttämässä sitä olympiatulta kesällä!

Viittaus Jeremy Kyle Showhun, jota häpeäkseni myönnän pelottavan usein katsovani. Jezza on sellaista täydellistä aivojen tyhjentämisohjelmaa. Lisäksi on pakko myöntää, että sitä katsomalla tuntee onnistuneensa elämässään aika hemmetin hyvin verrattuna niihin ihmisiin siinä ohjelmassa. 

Nuo ylläolevat onkin sitten sellaisia kielellisiä asioita, joita huomaan omineeni. Crisps tuli aika nopeasti opittua, koska chips tietenkin tarkoittaa jotain aivan muuta. Purse on myös nykyään aika itsestäänselvyys. Sen sijaan tuo mum/mom -juttu oli mulle jostain kumman syystä pitkään vaikea, enkä meinannut millään muistaa kumpi on se amerikan englannin versio. Nykyisin tosin ei tulisi enää mieleenkään sanoa mom!

En olisi koskaan uskonut ennen tänne tuloani, että käyttäisin sanoja "cheers" tai "mate" missään yhteydessä. Mutta niinpä vain nekin alkavat olla jo aika arkisanastoa. Cheers sanon varmasti kymmeniä kertoja päivässä milloin missäkin; kaupan kassalla, bussista hypätessä, jonkun avatessa oven ja niin edelleen. Mate on vähän harvemmin käytössä, mutta entisen kämppikseni Jordanin mukaan viljelen sitäkin melko usein etenkin humalassa... 

Noihin voidaan vielä lisätä ainakin arse, quid, sweets, slag, lad, chav, bloody, pikey... 

So bloody true.

Tätä en itse asiassa tiennyt ennen kuin luin tämän! Olen tähän asti luullut, että en tiedä miten tuohon kuuluisi vastata yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole britti, mutta näköjään eivät ne brititkään tiedä. Muutama kurssikaveri tervehtii aina sanomalla "Alright" ja sitten vastaan vähän miten sattuu, kun en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. :D Kamalaa. 

Tämä viittaa viime kevääseen, jolloin täällä etelässä ei saanut käyttää puutarhaletkuja ja varoitettiin veden loppumisesta. Heti noiden varoitusten jälkeen alkoi aivan mieletön sadekausi ja alettiinkin varoittaa kuivuuden ohella tulvista. Niin ja ne kuivuusvaroitukset jatkuivat vielä muutaman viikon noiden sateiden jälkeenkin, mikä tuntui erityisen naurettavalta.

Tämä on ainakin näinä parina viime vuotena tainnut pitää aika hyvin paikkansa. Parhaista säistä on nautittu maalis-,huhti- ja toukokuissa ja siihen ne helteet sitten ovat jääneetkin. Meikäläistähän ei sinänsä ole haitannut, kun olen ollut kesät Suomessa. 

Tässä on yksi suuri syy siihen, miksi sitä lunta ei todellakaan tarvitsisi tulla tänä vuonna lainkaan. Koko maa ajautuu suoranaiseen kaaokseen ja kaupat tyhjenevät ruuasta, kun porukka luulee, että maailmanloppu tulee ihan justiinsa. 

Ahh, tämä on ihana! Itsekin on tullut opittua käyttämään tupakasta nimitystä fag. Parhaimman tarinan on tainnut kertoa Tom, jonka isä oli ollut työmatkalla Amerikassa ja kysynyt hotellin respasta, että mistä voisi löytää "fag machine":n. Häntä oli pyydetty muutamaan kertaan toistamaan asia ja lopulta hotellin työntekijä oli vain todennut: "Sorry sir, we don't have that kind of machines here". Oli se röökiautomaatti sitten kuitenkin lopulta löytynyt, kun Tomin isä oli ymmärtänyt käyttää nimitystä cigarette. 

Tämä on yksi näitä ihania englantilaisia sanontoja. Aivan sama onko kyseessä hyväkin tuttusi tai täysin tuntematon henkilö, olet kaikille love tai darling tai jotain muuta sellaista. Mun sydäntäni se ainakin lämmittää. 

Tämän olen oppinut viimeisen vuoden aikana Portersissa hengaillessani. Vieläkin välillä hieman mietityttää, että eivätkö mitkään health and safety -määräykset muka kiellä isojen elukoiden oleskelua samassa tilassa, jossa valmistetaan ruokaa. Portersin eläinasiakkaat ovat kuitenkin yleensä ainakin tähän asti olleet aika rauhallisia yksilöitä, joten eipä noista haittaakaan ole ollut. 

Tämä tuskin tulee kenellekään minut tuntevalle yllätyksenä. Aivan sama onko arki tai pyhä, aamu tai ilta, pubiin voi silti aina mennä. Mulla ei edes ole enää pitkään aikaan ollut huono omatunto siitä, että istun Portersissa milloin minäkin päivänä ja usein melko aikaisinkin. Koko kulttuuri on niin eri täällä. Viime maanantaina istuskelin Portersissa alkuillasta kahden pintin verran ja juttelin mukavia ihmisten kanssa. En todellakaan ollut humalassa, enkä kuluttanut kuin £4, mutta hauskaa oli. Kuten Portersissa aina.