Tahdon2013

Varoituksena heti alkuun: luvassa vähän politiikkapuhetta, mutta suurimmaksi osaksi vain ehkä enemmänkin parin viikon takaiseen ystävänpäivään sopivaa hempeilyä. (Oon Hämeestä, en voi mitään sille, et oon vähän myöhässä näissä!)

En tiedä yritänkö nyt jotenkin kompensoida viime viikkoista masennustani vai johtuuko tämä vain yksinkertaisesti ihanasti lämmittävästä auringosta, uudesta laukusta, ihanista ihmisistä ja lauantaina juhlittavista häistä, mutta olen ollut tänään ihan hirvittävän hempeällä ja onnellisella tuulella. Mun tietenkin kuuluisi panikoida päättötyöstä ja kaikesta muusta niin kuin kaikki muutkin, mutta haluan vain istua täällä katselemassa kohta laskevaa aurinkoa, haistella tuoksuvia kynttilöitäni ja kuunnella hyvää musiikkia.

Voisi kuvitella että todella huonosti nukutut yöt saisi mut vain entistä kärttysemmäksi, mutta ei. Sunnuntai-maanantai välisen yön katselin Oscareita ja pääsin nukkumaan vasta kuuden maissa. Olin superpettynyt siitä, ettei Les Miserables voittanut parhaan elokuvan oscaria, mutta muuten palkinnot osuivat suht hyvin (Hyvä Jennifer Lawrence!). Käykää suomalaiset katsomassa Les Mis! Aivan huikea elokuva. (Suosittelen myös Unelmien pelikirjaa ja Djangoa). 

Muutaman tunnin yöunien jälkeen menin viettämään maanantai-iltaa Virvan, Ekin ja Larryn seuraan. Larrya on kyllä ollut ikävä. Siitä on aivan huomaamatta tullut yksi ihan parhaista kavereista täällä. Vähän niinkun mun eräiden sarkastisten suomi-ystävien korvike.

Edes mun ikkunan home ei  harmita. Se on niin tavanomaista.

Odotettua pidemmäksi venyneen pubireissuni jälkeen olin eilen aika vetämättömissä ja nukuinkin neljän tunnin päiväunet. Lisäksi juttelin äidin kanssa skypessä Forssan kunnallispolitiikasta. Tarvitsin päivitystä tilanteeseen, koska olin tipahtanut täysin kelkasta Fogen tapahtumissa. Aikamoinen sotku kuulostaa olevan. 

Arvatenkin noiden päiväunieni jälkeen en saanut unta ennen kuin aamulla neljän aikoihin. Tänään aamulla kiiruhdin pitämään pienen esitelmän Saksan seminaariin. Jälleen asia, joka jonakin toisena viikkona olisi masentanu ilman huonoja yöuniakin. Tänään en kuitenkaan jaksanut stressata tuollaisista. 

Suuntasin seminaarin jälkeen Commercial Roadille tarkoituksenani ostaa sukkahousut ja kengät lauantaisiin häihin. Sukkahousut (ja vähän muutakin) löytyivät helposti Primarkista, josta suuntasin New Lookin etsimään kenkiä. Mulle aika tyypillisesti poistuin kaupasta mukanani kenkien sijaan uusi laukku. Vieläpä laukku, joka on aivan liian iso niihin häihin. Kai mä meen sitten paljain jaloin niihin häihin. Tai käytän joitain vanhoista popoistani.  

Yleensä vain elämä tuntuu nyt hymyilevän. Toivottavasti tätä jatkuu pidempäänkin. 

Ja se lyhyt luvattu politiikkaosuus tänne loppuun. Suurin osa varmaan tietääkin, että sukupuolineutraali avioliittolaki kaatui tänään lakivaliokunnassa. Asia ei kuitenkaan jää tähän. Liityin tänään facebookissa Tahdon2013 -ryhmään. Facebookittomille tietoa löytyy myös täältä . Nimiä kansalaisaloitteeseen aletaan kerätä 19.3. Tää on näitä aiheita, joita ajattelin kotihoidon tuen ja lapsilisien poiston ohella ottaa puheenaiheiksi Lotan rippijuhlissa kesällä ihan vain aiheuttaakseni yleistä pahennusta mummeleissa. No ei vaan Lotta, älä huoli. 

Moody week

Tällä viikolla ei ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Viime lauantaina tosiaan juhlistettiin vähän Annin ja Virvan synttäreitä ja oli mukavaa. Kuten aina. :) Tiistaina juhlittiin uudellen Virvaa ihan oikeana syntymäpäivänä.

Muuten olinkin sitten tämän viikon vähän alamaissa ja nysväsin kotona ihan masentuneena. Tarvitsen aina välillä muutaman päivän tauon kaikkeen, että saan taas kerättyä itseni kasaan ja noihin muutamaan päivään kuuluu olennaisena osana itsesäälissä rypeminen. Anteeksi siis niille, jotka joutuivat siitä kärsimään; Anni, Virva, Viltsu, Heidi, James ja Joe. Nyt olen taas back to normal!

Torstaista lähtien olen ihan oikeasti lukenut päättötyöhöni! Tiedän! Uskomatonta! Ja niin mua. En todellakaan saa sitä tehtyä perjantaihin mennessä, jolloin pitäisi palauttaa viimeinen draft, mutta olen onnekas ja uskon että supervisorini suostuu lukemaan tuon myöhemminkin ja antamaan vielä palautettakin. Vaikka olenkin pakoillut Paulia viimeiset pari kuukautta... Toivoa tuo nyt kuitenkin se, että olen taas hieman innostunut tuosta aiheestani ja ihan mielenkiinnolla lukenut artikkeleita ja kirjoja. Kaksi kuukautta aikaa deadlineen. Mä pystyn tähän!

Tänä yönä ajattelin valvoa ja katsella Oscarit kun on tullut aika monta ehdolla olevaa leffaakin katsottua kerrankin! Nyt pitäisi vain löytää jokin hyvä stream netistä, kun ei ole telkkaria. Tai eipä siitä telkkaristakaan taitaisi hyötyä olla kun suorana Oscarit Britanniassa näyttää vain Sky eikä meillä mitään maksullisia kanavia ole. :(

Huomenna taidan poiketa pitkästä aikaa (sitten viime tiistain) Portersissa. Eräitä häälahja-asioita kun täytyy puhua. Ensi lauantaina kun olisi sitten ne kauan odotetut häät edessä! Jee!

Kaiken kaikkiaan siis vähän masentavan viikon jälkeen on asiat taas kohdillaan. Kevätkin jo pikkaisen välillä lupailee tuloaan, vaikka hemmetin kylmä onkin.

3 vuotta

Mulle iski eilen illalla ihan kamala ikäkriisi, kun tajusin että oli penkkaripäivä. Tarkalleen siis kolme vuotta mun penkkareista. Samalla tajusin, että he jotka nyt juhlivat penkkareitaan eivät olleet vielä edes lukiossa kun mulla oli kirjoitukset!

Vaikka mä oonkin vakaasti päättänyt pysyä ikuisesti 21-vuotiaana, niin kyllä tuo nyt hieman järkytti. Niinpä mä menin fiilistelemään katselemalla vanhoja kuvia. Jätin suosiolla julkaisematta kuvia potkiaisista tai muutenkaan mistään, missä näkyy muita ihmisiä turhan tarkkaan tai turhan mielenkiintoisissa oloissa... (Niitä tosin löytyy edelleen facebookista yllin kyllin).

Oltiin Viltsun kans tikrui!

Tää kuva hymyilyttää vieläki. Lotta ja Antti tuli koululle katsomaan meidän lähtöä ja keräsivät tällaisen saaliin. Onneksi tulivat alkuun, loppu kohden alkoivat meinaan karkit jo loppua :D

Sussu ja mä otettiin abiristeily asteen rennommin.

Ja eksyin sitten katselemaan myös vähän kuvia lakkiaisistakin. Ei niistäkin voi olla jo melkein kolmea vuotta! Uskomatonta, että kaveritkin ovat aikalailla Suomen päässä pysyneet samoina. Heidin kanssa oltiin kavereita jo ennen lukiota, mutta Viltsun, Juhan, Marikan ja Sussun kanssa ystävystyin paremmin vasta lukiossa. Mitä mä tekisinkään ilman teitä rakkaita! Mitä nyt vähän saatoin unohtaa Juhan tossa pariksi kuukaudeksi... Ups.

Huomenna juhlistetaankin sitten taas parin uudemman ystävän synttäreitä porukalla. Vähän pelottaa jos seuraavatkin kolme vuotta menevät yhtä nopeasti ohi. Mutta toisaalta jos ystävät (uudet ja vanhat) pysyvät edelleen matkassa mukana niin mikäs tässä. :)

Paras yo-kuva koskaan.

The reason i don't go shopping

Oon aika tyytyväinen siihen, ettei mulla ole täällä niin kamalasti sellaisia ystäviä, joille hankkisin synttärilahjoja, koska se tarkoittaisi shoppailua. Taisin viimeksi käydä täällä shoppailemassa ennen joulua ja silloinkin jouluostoksia (plus kengät itselleni...). No menin sitten tänään etsimään Annille ja Virvalle synttärilahjoja ja löysinkin jotain, mutta enpäs kerro mitä! Sen sijaan voin kertoo mun omista ostoksistani.

Aivan niin, koska mun kohdallanihan shoppailu tuntuu varsin usein ajautuvan siihen, että olen Dorothy Perkinsillä kasa mekkoja sylissäni suuntaamassa kohti kassa. Niin kävi tälläkin kertaa. Puolustuksekseni on sanottava, että mä kyllä tarvitsin mekon sinne Katjan häihin! Mutta niitä kahta muuta mekkoa en ehkä olisi tarvinnut. Toisaalta DP:lla sattui olemaan -25% opiskelija-ale käynnissä, joten hei mähän suorastaan säästin rahaa! Lisäksi mä ostelin sieltä viimeksi mekkoja syyskuussa ja DP on käytännössä ainoa paikka josta ostelen vaatteita. (paitsi sukkahousut Primarkista ja kengät New Lookista, niin ja alusvaatteet Marsk&Spenceriltä, mutta en ole noitakaan nyt kauheasti ostellut!) Jos seuraavaksi sitten ostaisi vasta valmistujaisiin mekon?

Tätä ajattelin vähän niihin häihin, kun istui aika kivasti päälle. :)

Ja tähän mulla ei oikeasti ole mitään muuta syytä kuin se että se on pitsiä. Ja mä oon ehkä vähän addiktoitunut pitsiin..

Ostin mä sitten vielä näiden lisäksi Vichyn naaman pesuaineen ja toisen Vichyn tököttimen missä on cleanser, scrub ja mask kaikki samassa. En ottanut niistä puteleista mitään kuvia, koska mä en todellakaan ymmärrä noista ihonhoitotuotteista sitäkään vähää, kunhan lätkin naamaani. Niin ja kivan kaulakorun ostin myös. :)

Ikävänä uutisena tuli tänään se, että 70s bileet siirtynevätkin ensi kuulle, koska Virva on edelleen kipeänä. Höh! Drinksuille mennään kuitenkin lauantaina juhlistamaan niitä synttäreitä. Kumman noista kahdesta sitten laittaisikaan päälleen, jos tuota pilkullista säästäisi sinne häihin?

February

Nää viikot menee jotenkin kamalan nopeasti nyt eteenpäin. Nyt on jo yliopistolla viikko 6 tätä semesteriä, eli aletaan tämän viikon jälkeen olla puolivälissä. Enää 6 viikkoa luentoja tämän jälkeen! Apua! Päättötyö ei edelleenkään etene, mutta sain pientä levollisuutta mieleeni siitä, että sain viime perjantaina takaisin historian esseeni. Siis sen, jonka kirjoitin yhdessä päivässä joululoman jälkeen. Olen varmaankin salaa jokin nero, sillä sieltähän paukahti paras arvosana, jota olen kaiketi koskaan saanut (tai ainakin sitten ekan vuoden jälkeen)! Tämä iloinen yllätys sai mut laskeskelemaan, että millaiselta näyttää mun päättöarvosana tällä hetkellä ja 2.1. sieltä olisi sittenkin tulossa! Olin jo mielessäni luovuttanut edes haaveilemasta paremmasta kuin 2.2. ja siis turtunut ajatukseen, että Portsmouthiin jäädään, ei mua muualle huolitakaan, mutta nyt ovat taas ovet avoimina!

Tosin Edinburgh alkaa myös vaikuttaa hieman poissuljetulta ajatukselta ihan vain johtuen siitä, etten ole vieläkään hakenut, mutta totta puhuen, ei mulla ole aikaa ja pitäisi ne suosituksetkin saada. Brightonin reissun jälkeen kuitenkin innostuin hieman Sussexin yliopistosta. Ja onhan tässä sitten Pompey ja Southamptonkin vaihtoehtoina tässä lähistöllä. Loppujen lopuksi on alkanut kuitenkin tuntua siltäkin, että sinne kauas pohjoiseen lähteminen tuntuu hieman vastentahtoiselta. Asiat muuttuvat paljon muutamissa kuukausissa. Kesällä vielä uhosin, etten jää lähellekään Portsmouthia kun täältä valmistun.

Viikon aikana ei sinänsä ole tapahtunut tuon ilouutisen lisäksi paljoa muuta. Olen laiskotellut jälleen kerran oikein olan takaa. Välillä musta tuntuu, että olen maailman laiskin ihminen. Perjantaita piristi tuon esseen lisäksi paketti kotoa! Tuntui, ettei mikään voi lannistaa päivää, kunnes näin taas hiiren keittiössä! Hyi!

Lauantaina jaksoin raahautua kuitenkin Portersiin katsomaan Karoliinaa ja Mortieta jotka tulivat Brightonista käymään. Ilta olisi ehkä joiltain osin voinut mennä paremminkin, mutta oli tosi kiva nähdä Karoliinaa ja kuulla vielä vähän lisää siitä Sussexin yliopistosta ja Brightonista. Mortien mukaan tulisi halvaksi asua veneessä, jos sinne muutan. :)

Chicken caesar salad

Maanantaina käytiin Annin kanssa syömässä Slug & Lettucessa herkkua ruokaa. Nam nam, voi mennä toistekin, etenkin maanantaina kun ruokaa saa -50%.

Super Trabi piristää mun päivääni aina matkalla Frattoniin.

Huomenna olisi luvassa seminaari ja sen jälkeen hieman syntymäpäivälahjojen metsästystä. Torstaina taas seminaari ja perjantaina luento. Sitten koittaakin lauantai ja Virvan ja Annin 1970-luku teemaiset synttäribileet. Ja ensi viikolla onkin sitten pakko alkaa pakertaa sen päättötyön kanssa, näin mulle jää vajaat kaksi viikkoa saada se draft-kuntoon, että voin antaa sen supervisorille 1.3. Ja sen jälkeen alkaa lähtölaskenta lopullisen työn palauttamiseen 26.4. Iik! Mut hei, mullehan riittää siitä 2.2:kin nyt! No panic.

Brighton

Olin siis eilen elämäni ensimmäisissä polttareissa ja lisäksi ensimmäistä kertaa Brightonissa. Mua vähän jopa hävettää myöntää, kuinka paikallani mä olen täällä pysynyt kohta melkein kolme vuotta. Olen liian pihi ja mukavuudenhaluinen matkustelemaan ympäriinsä ja lisäksi etenkään ensimmäisenä vuonna mulla ei oikein ollut sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa olisin lähtenyt mihinkään. Kämppisten lupaukset esitellä mulle Essexiä tai Oxfordia jäivät aina vain puheeksi.

Brighton Pier

Old burned pier

Brighton oli paikkana aivan uskomattoman ihana! Ilmapiiri on aivan erilainen kuin Portsmouthissa ja jo pelkästään alueen mäkisyys miellytti mun silmääni aivan kamalasti verrattuna tähän Pompeyn lättänyyteen. Ilmapiirin ja ihmisten erilaisuus johtunee suurelta osin siitä, että Brighton on Britannian homopääkaupunki. Ja sen huomaa. Morsiamella on aika monia homoystäviä, joten meidän ensimmäinen pysähdys olikin paikallinen homobaari meren rannalla. En ole varmaan koskaan nähnyt stereotyyppisempiä homoja! "Hello darling" kuului kaikkialta ja vähintääkin jokatoisella miehellä tuntui olevan sylissään jokin pikkuriikkinen sylikoira, yleensä myös söpösti puettu sellainen. 

The Wheel

Siirryimme vielä toiseen pubiin ennen kuin pääsimme varaamaamme pöytään Northen Lightsissa, joka on siis pohjoismaalainen ravintola ja pubi. Erittäin outo tunne kun kävelet Englannissa sisään pubiin ja tilaat juoman sanomalla ihan suomeksi. "yks rekordeliikin mansikka-lime kiitti!". Lonkero oli valitettavasti loppunut juuri edellisenä päivänä, mikä harmitti meitä kovasti, mutta kaljan ystäville riitti Lapin Kultaa. Ruuaksi tarjolla oli esimerkiksi silakoita, lohta ja lihapullia, joista itse pitkän harkinnan jälkeen päädyin jälkimmäiseen. Ihan hyviä lihapullia, mutta ei kyllä todellakaan äidin tai mummun tekemiä voittavia. Polttarit olivat ainakin siihen saakka kun itse olin paikalla hyvinkin rauhalliset, johtuen varmaan ainakin osittain siitä, että suurin osa porukasta taisi olla vähintään sen 15 vuotta mua vanhempia. 

Lähdettiin suht aikaisin pois, joten en tiedä oliko se loppuilta sitten enää niin sivistynyt. Ainakin jäi tosi hyvä mieli polttareista, joten seuraavia odotellen. Hop hop Suomi-kaverit! Ja Brightonistakin jäi tosiaan erittäin hyvä mieli ja sinne olen todellakin menossa keväämmällä uusiksi ihan vain kiertelemään ja ehkä vähän shoppailemaan. 

Well darn, because that was exactly what I was going to do..

The Debate

Ihan pakko kirjoittaa kun on kerrankin kirjoitettavaa. Heidi, sun kannattaa ehkä skipata tämä postaus, sillä luvassa on .... voi kyllä, politiikkaa!

David Cameronhan piti kuuluisan puheensa reilu viikko sitten, jossa hän ilmoitti, että jos konservatiivit voittavat seuraavat vaalit 2015, Britanniassa pidetään kansanäänestys EU:ssa pysymisestä. Lisänä taisi vielä olla ehto, jos EU ei muuta tiettyjä käytäntöjään, eli käytännössä antaa Britannialle takaisin päätäntävaltaa tiettyihin asioihin. Saapa nähdä miten käy.

Yliopiston Political Union järjesti tänä iltana aiheesta väittelyn Unionilla, johon mäkin menin muutaman kaverini kanssa. En ole kauheasti näissä väittelyissä yleensä käynyt, vaikka niitä taitaisi olla tarjolla lähes joka viikko, mutta tämän kertaiseen oli pakko päästä. Niinpä suorastaan raahasin Amritin ja Joen mukanani. Aihe tuntui kiinnostavan muitakin, sillä paikalla taisi parhaimmillaan olla 57 henkeä! Lisäkiinnostusta mulle henkilökohtaisesti toi se, että ystäväni Kristina oli yhtenä pääväittelijöistä johtuen roolistaan EU students' officerina.

Jo alusta alkaen oli aika selvää, että suurin osa ihmisistä istui samalla puolella huonetta kuin minäkin, eli kannattamassa Britannian pysymistä EU:ssa. Äänekäs vähemmistö toisella puolen piti kuitenkin keskustelun vilkkaana. Mielenkiintoista oli myös se, että eroamisen kannattajien puolelle oli onnistuttu löytämään kaksi UKIP:in (UK Independence Party, euroskeptinen, oikeisto populistinen puolue, jolla on ollut melko pientä suosiota parlamenttivaaleissa, tosin enemmän suosioita eurovaaleissa) jäsentä, jotka opiskelevat yliopistolla.

Pakko sanoa, että vastapuolen argumentit eivät kyllä saaneet mua hetkeksikään harkitsemaan, että pitäisikö siirtyä huoneen toiselle puolen. UKIP-pojat tuntuivat keskittyvän vain maahanmuuttoon ja aivan ihanan klassisesti aloittivat sillä, että maahanmuuttajat tulee ja elää meidän rahoilla eikä tee töitä, jonka jälkeen siirtyivät väittämään, että maahanmuuttajat vie meidän työt, jonka jälkeen selitys olikin enää se, että joo maahanmuutto on ihan okei, mutta sitä pitää kontrolloida enemmän. Tuli sieltä puolen muutamia talouteen ja lainsäädäntöönkin liittyviä kritiikkejä, mutta ei mitään kovin mullistavaa.

Kristina oli ehkä hieman hiljainen, mutta kaverinsa oli todella hyvä ja selkeä väittelijä, joka ihan selvästi tiesi mistä puhui ja oli etsinyt ihan oikeita faktoja tukemaan sanomisiaan, toisin kuin se toinen puoli.... Lisäksi yleisöstä tuli todella hyviä kommentteja monelta! Välillä miettii, joidenkin ihmisten kanssa täällä yliopistolla, että liikkuuko niillä päässä mitään, mutta tuossa porukassa oli kyllä niin paljon ihmisiä, jotka selvästi seuraavat asioita ja tietävät mistä puhuvat, sekä osaavat vielä pukea ne järkevästi sanoiksi (tota viimeistä mä en ainakaan osaa..).

Lopputulos oli siis aika selvä. Jos se kansanäänestys järjestettäisiin nyt ja siinä saisivat äänestää vain Portsmouthin yliopiston oppilaat, niin Britannia ei todellakaan olisi lähdössä mihinkään EU:sta. 6 henkeä halusi lopulta lähteä EU:sta, 5 ei osannut päättää ja reilu 40 halusi jäädä! Jee!