Kirjoittelin tänne muutaman tekstin englanniksi, mutta päätin sitten kuitenkin, että ehkä on mukavampi kirjoittaa suomeksi ja mukavampi vaikka linkittää tätä suomalaisille ystävillekin näin.
Olen nyt vajaan viikon päästä lähdössä kohti Englantia. Edessä on toivottavasti upea kokemus, josta jää käteen enemmänkin kuin vain kandin (tai jopa toivottavasti lopulta maisterin) paperit. Uusia ystäviä, mahtavia kokemuksia, kasvua ihmisenä, kielitaitoa, valmiuksia työelämään ja elämään muutenkin.
Päätös Englantiin lähdöstä syntyi vuosi sitten kesällä, jolloin tapasin tyypin, joka on lähtöisin samasta kunnasta ja samasta lukiosta kuin minä, ja joka oli jo siinä vaiheessa kaksi vuotta opiskellut onnistuneesti Englannissa. Ilman hänen apuaan, ei tästä olisi koskaan tullut mitään. Luultavasti en olisi koskaan päässyt edes hakuvaiheeseen ilman hänen apuaan.
Tosin nyt, kun lähtö lähenee, alkaa myös epäilys nostaa päätään. Onko tämä sittenkään niin fiksua? Ajattelinko sittenkään loppuun kun päätin tästä? Pystynkö siihen? Mitä jos en selviäkään englannillani? Mitä jos en saa ystäviä? Pääsenkö edes opiskelukaupunkiini perille (junamatka, etenkin vaihdot)? Olenko varmasti ilmoittanut kaiken tarpeellisen yliopistolle? Olenko varmasti maksanut kaiken tarpeellisen?
Elämää helpottaisi edes hieman, jos kotoa lähtiessä ei tarvitsisi pakata kuin matkalaukku täyteen. Sen lisäksi joudun kuitenkin kasaamaan koko huoneeni sisällön kymmeniin pahvilaatikoihin ja roudaamaan ne naapurihuoneeseen komeroon säilöön, sillä pikkusiskoni aikoo valloittaa huoneeni välittömästi minun häivyttyä.
Mitähän tästäkin vielä tulee? Ehkä on kuitenkin ihan hyvä purkaa tätä kaikkea johonkin, ja tämä ainakin helpottaa Suomen kavereille Englannin-elämästäni kertomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti