Hanging in there

Venähti taas tänne kirjoittelutauko vähän pidemmäksi kuin oli tarkoitus. On vaan ollut yleensä niin paskat fiilikset tämän viikon, ettei ole tehnyt paljon mieli kirjotella. Nyt alkaa kuitenkin taas elämä voittaa. Dissertaatiota siis tässä stressaillut, jos joku ei jo taas vaihteeksi arvannut.

Kävin tänään juttelemassa year tutorin kanssa dissertaation etenemisestä ja hän ainakin sanoi, että koska olen nyt yli puolenvälin sanamäärällisesti, niin kyllä tuon reilun kuukauden pitäisi riittää valmiiksi saamiseen. Itsellä on ainakin nyt parin päivän pakertamisen jälkeen paljon itsevarmempi olo taas. Keskiviikkona ja torstaina ihan oikeasti pitkästä aikaa nautin sen kirjoittamisesta. Viimeksi ollut tuollainen tunne dissertaatiota kohtaan ehkä joskus alkusyksystä tai viime keväänä. Kirjoittaminen tuntui pitkästä aikaa luistavan ja naputtelinkin parissa tunnissa 1500 sanaa ja seuraavana päivänä reilut 500 lisää.

Year tutorin tapaamisen jälkeen uskaltauduin ennen luennon alkua juttelemaan Paulille, joka on siis se mun dissertation supervisor. Paul oli myös tosi ymmärtäväinen ja lupasi lukea mun tämän hetkisen työn läpi ja antaa jotain palautetta, vaikka deadline oli tosiaan kaksi viikkoa sitten viimeiselle dratille ja vaikka olen vältellyt Paulia joulukuusta asti... Toivottavasti sieltä nyt ei ihan ehdotonta murskakritiikkiä tule, sillä muuten tosiaan alkaa aika käydä vähiin.

Tuntuu vähän hölmöltä kirjoitella tähän viikon takaisia asioita, mutta mainittakoon nyt, että viime lauantaina varailtiin Virvan kanssa lentoliput ja hotelli Kölniin, johon menemme siis Keski-Euroopan ulkosuomalaisten seminaariin ja kokoukseen. Äiti maksoi mulle tän reissun synttärilahjaksi. Kiitos siitä <3 nbsp="" p="">

Lauantaina käytiin myös kaverini Karoliinan poikaystävän Mortimerin bändin keikalla suurella suomalaisporukalla. Oli aivan loistava ilta, kuten aina tolla porukalla. Miten musta tuntuu, että oon hokenut tätä ennenkin?

Kerrankin en ole suunnitellut viikonlopulle yhtään mitään. Taidan vain jatkaa tuota ihanaista disseäni kuten myös ensi viikolla yleensä. Sen voisi myös mainita, että ensi viikolla olisi sitten vuorossa viimeinen luento (aiheena democratic consolidation in Russia and Eastern Europe, eli käytännössä mun dissen aiheita jälleen kerran) ja huomisesta onkin sitten enää tasan kaksi kuukautta siihen, että on vihoviimeinen deadline.