Name Day

Mulla on ollut todella tylsä viikko. En ole saanut luettua kouluhommia, tehtyä päättötyötä tai mitään muutakaan kovin kehittävää, mutta enpä ole myöskään viettänyt mitään erityisen sosiaalista elämääkään. Maanantaina kävin pubissa, mutta sen jälkeen olen aikalailla viihtynyt kotona, paitsi keskiviikkona, jolloin oli lapsenvahtina. Niinpä ei ole oikein mitään kummempaa kirjoitettavaakaan. Ajattelin nyt kuitenkin yleisesti naputella jotain nimipäivistä, koska se on ollut yksi asia, jolla olen viimeiset kolme vuotta onnistunut hämmentämään englantilaisia ystäviäni.

Kamalan hankala löytää mitään kuvia tältä tylsältä viikolta! Maanantaina laitoin pubiin ton mun toisen melko uuden ihanuuden.

Eiväthän ne nimipäivät Suomessakaan esimerkiksi Venäjään verrattuna ole mikään iso asia, minkä todistanee esimerkiksi se, etten lainkaan muistanut omaa nimipäivääni. Eilen illalla käväisin Iltalehden sivuilla ja aloin ihmettelemään, että miksi ihmeessä siellä ylänurkassa lukee mun nimeni, kunnes lopulta tajusin, että ai niin, nythän on lokakuun 26.! Satuin samalla istumaan poikien kanssa olohuoneessa ja kerroin heillekin tästä suuresta juhlastani. Kuten aina ennenkin, jouduin taas selittämään, että mikä ihme se sellainen nimipäivä on.

Olin jotenkin ennen Englantiin tuloani ajatellut, että nimipäivät ovat melko globaalikäsite, mutta näinhän ei tietenkään ole. Englannissa oikeastaan ainoastaan itä-eurooppalaiset ystäväni tietävät koko asiasta. Toki heille se on myös paljon suurempi juttu muutenkin. Lähinnä porukka tuntuu kuvittelevan, että suomalaiset juhlivat ristiäisiäkin joka vuosi samaan tapaan kuin syntymäpäiviä. Ehkä paras kuulemani teoria tuli tänään Beckyltä, joka kuvitteli, että se on se päivä, jo ennen syntymääni, kun vanhempani ovat päättäneet nimeni. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös kansainvälisen naistenpäivän kanssa, joka itä-eurooppalaisille on kovinkin tärkeä kun taas ei briteille merkitse oikein mitään.

Mä oon tätä nyt jo kaikille hehkuttanutkin, mutta siis: mä kokkasin! Kerrankin. Tein Ellille ja mulle lihapullia, ihan ite! Ja oli hyviä.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani yritin jopa selvittää milloin kämppisteni nimipäivät olisivat. Rebecca oli helppo löytää Rebekkana kuten myös Michael Mikaelina, mutta esimerkiksi Craig ja Davina taisivat jäädä ilman päivää, koska en millään keksinyt heidän nimilleen suomalaisia vastikkeita. Varmaankin jostain nimien merkityksiä ja sen sellaisia tutkimalla jotain olisi saattanut löytyä, mutta en jaksanut perehtyä asiaan niin kovasti.

Mulle nimipäivät ovat Englannissa oloaikana lähinnä tarkoittaneet sitä, että saan mummulta ja tädin perheeltä paketin, joka on yleensä sisältänyt joulukalenterin (!) ja iskältä ärsyttävän onnittelulaulun puhelimeen aamuvarhaisella. Tosin muistaakseni silloin ekana opiskeluvuotena sain myös kämppiksiltä kakun! Ehkäpä mä kuitenkin tosiaan alankin juhlimaan näitä nimipäiviä ennemmin kuin synttäreitä, todettiin nimittäin eilen Natalien kanssa, että mehän ollaan ikuisesti 21-vuotiaita.

Oon ihan onnellinen, etten saanut tänä vuonna nimpparilahjaksi lunta kuitenkaan. Nauttikaa te siellä Suomessa siitä, mä oon ihan onnellinen niin kauan kuin vältän sen. Viime vuosi ainakin meni yllättävän hyvin sen suhteen; ei oikeastaan lainkaan lunta Portsmouthissa ja Suomeenkin se tuli silloin vasta joulun jälkeen siinä vaiheessa kun jo lähdin takaisin tänne. Toivotaan samaa tänä vuonna. Mä en kestä sitä kaaosta, johon tää maa ajautuu sen lumen myötä.