London

Lauantaina käväistiin siis Annin kanssa Lontoossa äänestämässä kunnallisvaaleissa. Mä nyt en yleensäkään käy Lontoossa mitenkään erityisen usein, enkä edes oikein muista, koska olen siellä viimeksi ollut, joten reissu tuli siinä mielessä kyllä ihan tarpeeseen. Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei päivälle ollut, mikä olikin hyvä, koska muuten olisi hermot pettäneet aivan varmasti viimeistään metrossa tai Oxford Streetin tungoksessa.

En ollut koskaan vielä käynyt Suomen Lontoon suurlähetystössä, mutta hyvin me google mapsin avulla kuitenkin sinne löysimme ja saimme äänestettyä. Sanottakoon nyt vain, että äänestin nuorta forssalaista, jonka numero löytyy väliltä 156-196. Nyt vain jännäämään, kuinka suuren voiton kokoomus ottaa Forssassa. :) 

Äänestämisen jälkeen tosiaan suuntasimme metrolle ja hetken pyörimisen jälkeen Anni sai meille liput ja jotenkin meidät johonkin aivan liian täyteen tungettuun metrovaunuun. Maineensa arvoisesti London underground oli tietenkin aivan täynnä, ainakin yksi linja oli kaiketi vallan kiinni tämän viikonlopun, mikä tietenkin lisäsi väkimäärää entisestään niillä muilla linjoilla. Totesimme vain Annin kanssa siinä tungoksessa seistessämme, ettemme koskaan voisi asua Lontoossa, saatika käyttää metroa esimerkiksi työmatkaan. Ugh! 

Metrosta saimmekin tarpeeksemme jo ennen Oxford Streetille pääsyä, joten hyppäsimme pois Piccadilly Circuksessa ja suuntasimme ensimäiseen pubiin, jonka näimme. Aloin miettiä, että olen kai tuon juomakulttuurin suhteen todellakin jo liiaksikin englantilaistunut, sillä minulle tuopille meno kello kahdelta iltapäivällä ei ollut mitään ihmeellistä, kun taas Anni kauhisteli tuollaista keskellä päivää juomista. 

Piccadillyssä törmäsimme myös mielenosoitukseen. Meikäläisen poliittisiin kantoihin kun ei oikein tuollaiset lakkoilut tai mielenosoitukset tai sen sellaiset sovi, niin emme sitten liittyneetkään, joukkoon vaan tyydyimme vain napsimaan muutaman kuvan. Mua huvitti melkoisesti kun näin paidan, jossa luki: "Nick Clegg is a cunt". Nick-paran olisi kannattanut ehkä hieman miettiä ennen vaaleja, että mitä kannattaa opiskelijoille lupailla. Myös "Get the Tories OUT!" oli yleinen slogan. Sitä en sitten tiedä, mikä oikeastaan muuttuisi, jos hallituksessa olisikin Liberaali Demokraattien ja konservatiivien sijaan Labour. Tuskin mikään, ei kai tässä tilanteessa muu auta kuin leikkaukset? 

Kommunisteja!

Tuoppien ja mielenosoituksen jälkeen olimme viimein valmiita aloittamaan shoppailut. Koska shoppailu Lontoossa lauantaina on jo sinällään yhtä tuskaa, päätimme keskittyä vain kauppoihin, joita ei meidän kulmillamme ole. Itse löysin Disney Storesta ihanan joululahjan kummipojalle ja Pull & Bearista mekon itselleni. 

Paluumatka kotiin oli sekin melkeinpä yhtä rasittava kuin ne metromatkailut. Humalaisia jalkapallofaneja, kovaan ääneen höpöttäviä pikkutyttöjä ja Jeesuksesta saarnaava jamaikalaismies. Olimme kuitenkin ostaneet matkaa varten muutamat siiderit, joten niiden avulla jotenkin selvisimme siitäkin parituntisesta, vaikka välillä meinasikin hieman hermot pettää. 

Näin jälkeenpäin ajatellen reissu oli kyllä ikimuistoinen. Saimme äänestettyä, olen tyytyväinen ostoksiini ja Annin kanssa on aina mukava viettää aikaa. Voisi sen lauantain paljon huonomminkin viettää ja ainakin taas hetken muistamme, miksi kannattaa välttää Lontoota lauantaisin.