Uuvuttava viikko

Mietin, että jos iskä vielä lukee mun blogiani, niin sitä saattoi huvittaa tuo edellinen kirjoitus. Joten korjataan nyt vielä, että toi, että en suuttuis ihmisille, ei todellakaan päde iskään tai veljeeni Kalleen, jotka ovat käytännössä kuin sama ihminen joka tapauksessa. Molempiin menee hermot yleensä ihan sekunnin sadasosissa.

Tää viikko on kyllä ollut taas aikamoinen. Tosiaan olin muutenkin jo huonolla tuulella, kuten edellisestä postauksesta käy ilmi. Lisäksi kouluhommat painavat nyt aivan mielettömästi päälle ja tuntuu, ettei energiaa riitä ollenkaan. Lisäksi onnistuin vielä saamaan itseni kipeäksi. Mä oon aika harvoin kunnolla kipeenä; jotain pientä köhää on yleensä syksyisin ja keväisin, mutta ei mitään suurempaa. Viimeksi muistan olleeni kunnolla kipeänä asuntolassa, eli pari vuotta sitten.

Viikonlopulta. Little Johnny Russels

Nukkuminen on jäänyt aika vähälle kun on tuntunut, ettei pysty hengittämään ja kurkku on ollut aivan mielettömän kipeänä. Kaikkein eniten tilannetta on kuitenkin pahentanut se, että torstai ja perjantai olivat melko rankkoja päiviä, joina en todellakaan voinut jäädä vain sänkyyn makaamaan. Torstaina suunnitellin esitelmää historiaporukan kanssa monta tuntia, kävin luennolla sosiaali demokraateista ja sen jälkeen menin vielä pariksi tunniksi kokoustamaan EU-opiskelijoiden kokoukseen. Kotiin päästyäni olin aivan kuollut, mutta jouduin silti vain lukemaan Ranskan vallankumouksesta monta tuntia. Onneksi torstai-iltaa paransivat kuitenkin melko ihanat keskustelut muutamien tyyppien kanssa.

Tämän illan ohjelmassa x-factor

Eilinen perjantai oli myös rankka Ranskan vallankumouksen seminaarin ja document commentaryyn lukemisen parissa. Tämäkin päivä mun piti niin kovasti käyttää tuohon lukemiseen, mutta veto on niin poissa, että taitaa jäädä vähemmälle. Onhan tässä vielä torstaihin asti aikaa saada tuo tehtyä. Niinpä tämä päivä on mennyt aika pitkälti Supernaturalia katsellen. Olen aika addiktoitunut kyseiseen sarjaan tällä hetkellä. Kiitti vaan Anni...