Nothing Much

Mulla on ollut nyt aika mitäänsanomattomat päivät tässä takana. Tarkoitus oli työstää tuota document commentarya paljonkin viikonloppuna, mutta jotenkin onnistuin olemaan  koko viikonlopun oikein tekemättä mitään. Paitsi teinhän mä maailman parasta lasagnea. Oon oikeesti yleensä maailman laiskin kokkaamaan yhtään mitään. Etenkin kun tuntuu niin tyhmältä tehdä ruokaa yhdelle hengelle. Viimeksi taisin kunnolla kokata silloin Ellille ja itselleni niitä lihapullia. Silloin meitä kuitenkin oli kaksi syömässä niitä. Tuota lasagneani söin tänään kolmatta päivää. Pakko myöntää, että se oli vieläkin todella hyvää, mutta pikkuhiljaa voisi jo vaihtaa johonkin toiseen ruokaan.

So good

No kyllä mä tuon document commentaryn kuitenkin aika hyvälle mallille sain jo eilen ja sunnuntaina. Joten tänään sitten enää lisäilin lähteitä ja parantelin sanamuotoja. Tuntuu, etten ole koskaan kirjoittanut huonompaa tekstiä, mutta totta puhuen, tässä vaiheessa ei oikein jaksa enää edes kiinnostaa. Tyhmä Ranskan vallankumous! Ajattelin viedä sen huomenna koululle ja samalla käydä vähän kaupungilla. 

Tältä näyttää kun mä alan oikeesti opiskelemaan: kaaos!

Eilen käytiin Tomin kanssa vaihteeksi maanantain kunniaksi Portersissa. Siellä tapaa kyllä niin kummallista porukkaa. Ihmisiä, joita ei todellakaan tapaisi jossain opiskelijabileissä. Tomin kanssa tullaan nyt taas jotenkin toimeen. Tai siis ihan hyvinkin, mutta en voi sanoa, että edelleenkään olisin tähän lämmityssysteemiin tyytyväinen. Katsellaan sitten kun lasku tulee. Tom kuitenkin käski kirjoittaa siitä, jotain positiivista, sillä se taisi vähän loukkaantua laitettuaan mut kääntämään sille sen blogitekstin, jossa puhuin siitä. Joten on siinä hyvät puolensakin. Sunnuntaina se meni illalla laittamaan mun jäähtyneen lasagnen lopun jääkaappiin, kun en itse enää uskaltautunut keittiöön ja tais se mulle tarjota pintinkin eilen. Niin, ja onhan se myös mun ainoa turvani täällä Beckyä vastaan. Beckystä mulla ei ole vieläkään oikein mitään hyvää sanottavaa, vaikka se nyt onkin alkanut jättään mut rauhaan. Tai ehkä mä vaan oon oppinut vältteleen sitä.

Huomaa, etten ole tehnyt mitään kummempaa, kun kuvasaldo on tällainen. Mutta tää oli siis Porters-reissultani

Saa nähdä, mitä ensi viikonlopustakin tulee, kun Tomin tyttöystävä Ellen tulee kylään. Mä oon kutsunut Annin tänne meille kisastudioon kanssani perjantaiksi, jolloin Ellenin pitäisi saapua.